vitamiineista ja hivenaineista

Siinä olet oikeassa, että ravinteiden tarve ja ravinteiden syönti ei kohtaa. Ja siinä olet väärässä, että jokainen saisi tarpeeksi ravinteita ravinnosta.

Imeytymisessä on yksilöiden välillä isoja eroja. Paikallisesti maaperän ja ravinnon ravinteikkuus vaihtelee. Esivanhempasi ovat olleet hyvägeenisiä ja varakkaita, sillä vielä pitkälle 1900-luvulle jodin puutoksen aiheuttama struuma oli yleistä. Ihannoimasi kotimaisen agrikulttuurin tuotteet eivät tarjoneet riittävästi ravinteita. Nälkää nähtiin usein, 1800-luvun lopulla oli nälkävuodet (Suomenkin väestöstä kuoli yli 10 %). Jokaisen sodan aikaan on kärsitty puutteesta, eli pulavuosina mitkään ravinnetarpeet eivät ole tyydyttyneet kuin vain varakkaammilla. Köyhyys ennen ja nyt on johtanut ja johtaa puutteelliseen ravintoon.

Jodia lisätään nykyisin suolaan, mutta liika suola on epäterveellistä. Jodin saannin vähyydestä kärsii merkittävä osa väestöstä, myös Suomessa, vaikka jodin puute Suomessa onkin jo varsin harvinaista. B12-vitamiini puute on myös mahdollista tietyissä mahasairauksissa, vegaaneilla, diabeetikoilla (tablettilääkkeet etenkin heikentävät tilannetta) ja iäkkäämmillä. Raudan saannin vähyydestä kärsii joka kymmenes. Maidottomalla dieetillä kalkin puutekin vaanii, ja jokainen ei vaan maitoa kestä. Eikä ole kestänyt entisajan ihmisistäkään. D-vitamiinia harva kykenee saamaan riittävästi, etenkään naisista.

Lihavuus ei ole merkki hyvästä ravitsemustilasta, vaan pikemminkin ravintovääristymistä. Lihavat voivat olla aliravittuja, vaikka päälle päin näyttää muulta.

Harva myöskään on täysin terve 60-vuotiaaksi. Keho on alkanut vanheta jo paljon ennen sitä, minkä osoittaa myös perussairauksien lisääntyminen iän myötä. Useimmat sairaudet ja niiden hoito vaikuttavat myös tavalla tai toisella ravitsemukseen.

Lisäravinteille on tarvetta. On pienempi paha saada jotain lisäainetta kuin kärsiä puutoksesta. Itse olen kokenut mm. rautavarastojen hupenemisen, eikä tunne ollut mitenkään miellyttävä. Sitä paitsi piilevä raudan puute on alidiagnosoitu ja joidenkin vanhempien lääkärien kiistämä asiakin.

Kuinkahan monta lapsikuolemaa, äitikuolemaa ja kehitysvammaista lasta syntyi "vanhoina hyvinä aikoina" vain siksi, että ruuasta oli pulaa, ja perheen äiti yleensä antoi raskasta työtä tekevälle miehelle parhaat palat, lapsille sen mitä jäi ja tyytyi itse tähteisiin? Näin meidänkin isomummo teki. Toistuvat synnytykset ja huono ravitsemus ovat kuluttaneet monen naisen ennen aikaisesti loppuun. Etenkään maalla syntyvyyden säännöstelyä ei edes käytännössä sallittu ennen toista maailmansota, eikä vielä heti sen jälkeenkään. Varakkaimmat, valistuneimmat (syntyvyyden säätely), vauraimmat ja käytännössä parhaat geenit omaavat ovat toki voineet hyvin, vaikka on ennenaikainen kuolo heitäkin jalostanut.