Olemme ollet yhdessä kohta neljä vuotta, asuimme yhdessä kolme vuotta. Joskus ihan alkuvaiheessa hairahdin ulkomailla, mikä varmasti horjutti suhdettamme, mutta se on jo unohdettu...
Kumppanini muutti nyt toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja kuinka ollakkaan meni noin kuukausi niin hän petti minua. Minulla ei oikein ole vara arvostella häntä, olenhan itsekin tehnyt virheitä.
Kuitenkin tuntuu siltä, että jos ei häneen voi luottaa niin keneenkä sitten? Tuntuu kuin kaikelta olisi mennyt pohja sen jälkeen. Hän haluaisi jatkaa, itse en vieläkään tiedä. Ja uskon, että jos alkoholilla ei olisi ollut vaikutusta asiaan, hän (enkä minäkään aiemmin) olisi pettänyt.
Ennen olin itsevarma pidin itseäni jopa kauniina ja haluttavana. Pettämisen jälkeen itsetuntoni on tippunut nollaan. Nykyään huomaan olevani ruikuttaja ja kyttääjä, kun en osaa enää luottaa kumppaniini (tämä ärsyttää itseäni aivan suunnattomasti). En pysty keskittymään mihinkään, kun mietin, että mitähän kumppanini tekee ja kenen kanssa.
Ennen kun hän petti minua olin varma, että haluan erota (en ollut onnellinen), mutta kun en osaa olla ilmankaan. Nyt kun ero oli niin lähellä, olen huomannut, että ilman häntä olo on kuin pala puuttuisi..
Todennäköisesti tulemme elämään muutaman seuraavan vuoden eri paikkakunnilla, niin pelkään eniten sitä, että joku päivä hän ilmoittaa löytäneensä jonkun paremman (minusta kun on nykyisin tullut kyttääjä, ruikuttaja jne.). Hän kuitenkin vakuuttelee, ettei ikinä enää petä minua, minkä melkeinpä uskon.
En jaksa uskoa, että kenenkään muun kanssa mikään tuntuisi niin hyvältä, kuin hänen kanssaan, mutta kun nytkään ei ole hyvä olla, kun joutuu koko ajan epäilemään. Ennen luulin, että kaikki muut miehet ovat täysin paskoja ja että itse olen löytänyt "valioyksilön", mutta nyt olen päätynyt siihen, että kaikki miehet(kuin myös naiset)ovat paskoja, joten ei ainakaan vaihtamalla paranisi.
Mitä minun pitäisi tehdä???
Kumppanini muutti nyt toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja kuinka ollakkaan meni noin kuukausi niin hän petti minua. Minulla ei oikein ole vara arvostella häntä, olenhan itsekin tehnyt virheitä.
Kuitenkin tuntuu siltä, että jos ei häneen voi luottaa niin keneenkä sitten? Tuntuu kuin kaikelta olisi mennyt pohja sen jälkeen. Hän haluaisi jatkaa, itse en vieläkään tiedä. Ja uskon, että jos alkoholilla ei olisi ollut vaikutusta asiaan, hän (enkä minäkään aiemmin) olisi pettänyt.
Ennen olin itsevarma pidin itseäni jopa kauniina ja haluttavana. Pettämisen jälkeen itsetuntoni on tippunut nollaan. Nykyään huomaan olevani ruikuttaja ja kyttääjä, kun en osaa enää luottaa kumppaniini (tämä ärsyttää itseäni aivan suunnattomasti). En pysty keskittymään mihinkään, kun mietin, että mitähän kumppanini tekee ja kenen kanssa.
Ennen kun hän petti minua olin varma, että haluan erota (en ollut onnellinen), mutta kun en osaa olla ilmankaan. Nyt kun ero oli niin lähellä, olen huomannut, että ilman häntä olo on kuin pala puuttuisi..
Todennäköisesti tulemme elämään muutaman seuraavan vuoden eri paikkakunnilla, niin pelkään eniten sitä, että joku päivä hän ilmoittaa löytäneensä jonkun paremman (minusta kun on nykyisin tullut kyttääjä, ruikuttaja jne.). Hän kuitenkin vakuuttelee, ettei ikinä enää petä minua, minkä melkeinpä uskon.
En jaksa uskoa, että kenenkään muun kanssa mikään tuntuisi niin hyvältä, kuin hänen kanssaan, mutta kun nytkään ei ole hyvä olla, kun joutuu koko ajan epäilemään. Ennen luulin, että kaikki muut miehet ovat täysin paskoja ja että itse olen löytänyt "valioyksilön", mutta nyt olen päätynyt siihen, että kaikki miehet(kuin myös naiset)ovat paskoja, joten ei ainakaan vaihtamalla paranisi.
Mitä minun pitäisi tehdä???
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinun pitää seisoa omilla jaloilla.
Et voi elää kenenkään muun kautta,
sinä tulet ensimäiskeksi niin rakasta itseäsi.
Kaikki rakkaus lähtee itsestäsi kun sen
löydät voit rakastaa toista.
Yksinäisyys on vaikeaa aina alussa.
Jos rakastatte toisianne niin hän palaa.
T:Vesa.