Minulle ilmoitettin ennen joulua, että minut jätetään 18v tytön takia. Me olemme ex-mieheni kanssa kohta 40v. En tiedä toivunko tästä ikinä, naiseuttani on loukattu todella pahasti. Meitä kun on vertailtu kaikin tavoin, sängyssä ja sen ulkopuolella. Eikä isällä ole eikaa lapsillensa, hekin unohtuivat kun löytyi ihana uusi avovaimo.
Onko kokemuksia, miten tästä selviää???
Kaikesta huolimatta rakastan ex- miestäni ja haluan hänet takaisin.
Onko kokemuksia, miten tästä selviää???
Kaikesta huolimatta rakastan ex- miestäni ja haluan hänet takaisin.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sieltä se ukko tulee takaisin - 18 v ei kauaa kattele noin vanhaa ukkoa, kun ei ne kattele samanikäisiäkään paria vuotta (max) kauempaa. Ei muuta ku radalle hakemaan nuorta lihaa ittelles sillä aikaa, sieltä se äijä tulee kuin tuleekin takaisin.
olisikin noin helppoa...ehkä se mies ajattelee eri lailla nämäkin asiat...että vain hakemaan uutta..? Kunnioita kuitenkin itseäsi naisena ja äitinä, äläkä hyväksy kaikkea...lapsillakin on parempi olla, kun olet tasapainossa:)
Mitä rakastat?
Miestäsi?
Mitä miehessäsi?
Vai onko?
se vaan tunne joka tulee kun ei muuta keksi, kun on loukattu, kun ei kestä sitä että status muuttuu, kun ei uskalla aikuisena 40 vuotiaana olla yksin, vastata omasta elämästään yksin.
Rakastaako miehesi sinua?
Oletko milloin malttanut kuunnella vastauksen-todella tarkasti?
-Anna miehen mennä-
Hän rakastui, ihastui, rakastaa nyt jotain muuta
kuin sinua.
Selvästi puolustelet tuollaisia pettureita, jotka jättävät perheensä saadakseen tyttärensä ikäisen tyttöystävän.
"Vai onko?
se vaan tunne joka tulee kun ei muuta keksi"
Miten ilkeät sanoa tällä tavalla petetylle ja syyttömälle ihmiselle? Häpeä!
"kun ei kestä sitä että status muuttuu"
Miksi pitäisi kestää toisen petturuutta? Varmasti ei tarvitse.
"kun ei uskalla aikuisena 40 vuotiaana olla yksin, vastata omasta elämästään yksin."
Tästä ei ollenkaan ole kyse. Kyse on siitä, että mies on pettänyt vaimonsa. Vaimolla oli oikeus olettaa, ettei hänen tarvitsisi olla yksin, ennen kuin kuolema erottaa hänet miehestään.
Ymmärrätkö, mitä tarkoittaa uskollisuus?
"Rakastaako miehesi sinua?"
Mies, joka pystyy tuollaiseen tekoon, tuskin rakastaa oikeasti ketään.
"Oletko milloin malttanut kuunnella vastauksen-todella tarkasti?"
Eikö tuo vastaus kuunnella alttarilla? Sen kuulevat monet muutkin. Ikävää, että mies ei malttanut pitää sanaansa.
"-Anna miehen mennä-"
Mitä muutakaan alkuperäinen kirjoittaja voi tehdä?
"Hän rakastui, ihastui, rakastaa nyt jotain muuta
kuin sinua."
Sanotaan paremminkin niin, että mies hylkäsi perheensä, petti vaimonsa ja päästi alkukantaiset himonsa valloilleen.
En puolustele.
Yritän ravistella.
Rakkauteen sisältyy luottamus-luottaako enää?
Mitä iällä on tekemistä ihastumisen kanssa?
Ja siis - ihastumisen.
Nainen kuunteli alttarilla, mies muisti aikansa.
Miksi annetaan anteeksi.
Vain lasten tähden?
Entä oman elämän tähden?
Rakastatko oikeasti? vai rakastatko sitä rakkauden tunnetta? turvallisuutta, tuttuutta?
En puolustele pettureita.
Puolustelen petettyä itsetuntoa.
Olemaan matelematta, kerjäämättä.
Rakkauden nimissä, lasten nimissä.
Silloin kun vihkikaava keksittiin, aika harva ihminen ehti nähdä neljättäkymmenettä ikävuottaan. Silloin oli ihan luonnollista rakastaa "kunnes kuolema..." Monikymmenvuotiset liitot eivät ole normaaleja. Alttarilla on typerää antaa lupauksia, joiden tietää tilastojen valossa olevan ainakin 50 -prosenttisesti tyhjiä. Miehen ja naisen seksuaaliset ja sosiaaliset tarpeet ovat kovin erilaisia, joten on typerää roikkua liitossa vain tavan vuoksi. Jos rakkaus loppuu - niin useimmiten nykyään käy - kannattaa siirtyä eteenpäin, sillä rakkaudeton liitto kalvaa molempia osapuolia niin kauan kuin se kestää. Lapsetkin kärsivät huonosta liitosta varmasti ennemmän, kuin erosta. Tiedän tämän riitaisessa liitossa kasvaneena ja vanhempieni riitelystä kärsineenä. Ero kirpaisee vain hetken, jos antaa itselleen luvan toipua. Tämä koskee etenkin jätettyä osapuolta.
Pettäminen on toinen juttu. Mies teki todella tökerösti ryhtyessään suhteeseen jonkin teiniprinsessan kanssa vielä liittonsa jatkuessa. Pettäminen on aina törkeää, mutta avioeroon on jokaisella oikeus, kun rakkaus on loppunut. Uuteen suhteeseen ei mielestäni kuitenkaan pidä hypätä ennen eron tulemista voimaan.
Toisaalta. Uskollisuus Rehellisyys.
-"Rakastatko minua vielä?"
-"En."
-"Miksi sitten olemme vielä yhdessä?"
-"Koska parituhatta vuotta vanhaa paimentolaiskulttia ylläpitävä laitos käskee meidän olla yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa ja koska tuli niin monen ihmisen edessä luvattua, että nyt nolottaisi olla itselleen rehellinen."
Tunteilleen ei ihminen mitään voi, eniten inhoamani lause on: "Älä ole surullinen!" Ikäänkuin tunteen voisi kytkeä päälle ja pois kuin sähkölaitteen. Siksi rakkaus saattaa hiipua ja loppua tyystin. Tunteissa ei ole takuuta, eikä niille saa vakuutusturvaa. Siksi jokainen meistä saattaa ihastua, vaikka eläisi parisuhteessa ja vaikka rakastaisi kumppaniaan. Kumppaniaan rakastava antaa ihastuksen kuihtua kuten minkä tahansa muun joutavan mieliteon. Ihastuminen ei ole samaa kuin rakastuminen. Ihastuminen syvenee yhdessäolon myötä rakkaudeksi. Kukaan ei siis rakastu ensisilmäyksellä. Voimakas ihastuminen on merkki vanhan rakkauden kuihtumisesta. Jos ihastuu niin, että kokee liittonsa vähemmän tärkeäksi, on syytä erota ja päästää entinen kumppani rakentamaan omaa elämäänsä. Ero satuttaa vähemmän, kuin petetyksi tuleminen. Suhteeseen ihastuksen kohteen kanssa saa ryhtyä vasta eron jälkeen. Todennäköisesti ihastus on kuitenkin siinä vaiheessa jo haihtunut, mutta eronnut on vapaa etsimään uutta.
Muuten, ainakin Suomessa eron laittaa yleensä vireille nainen. Naisilla on yleensä paljon vahvemmat ihmissuhdeverkostot, kuin miehillä. Lisäksi yhteiskunta on eroissa lähes poikkeuksetta naisten puolella. Naiselle jää koti, lapset ja yhteiset ystävät. Mies lentää muovikassi kädessä kadulle. Ja yleensä nainen ottaa eron miehestään tämän jäätyä työttömäksi. Työtön eronnut mies ei saa asuntoa eikä asunnoton työtä. Ei ihme että viimeistään tässä vaiheessa alkoholi alkaa maistua. Talvella onkin sitten karut hautajaiset. Eronnut nainen sen sijaan pärjää.
Jätetyn naisen ei kannata haikailla miestään takaisin. Parisuhteiden jatko-osat ovat niitä tuhoontuomituimpia. Kun toinen on mennyt ja pettänyt, rakkaus loppuu varmasti. Molemminpuolisesti. Ainoa mikä saa pitämään kiinni menetetystä, on harha liiton luomasta turvallisuudesta. Turvallisuus ei kuitenkaan enää koskaan palaa saman kumppanin kanssa. Miehen paluun jälkeen ei riidatonta päivää, ei yhteistä makuuhuonetta. Mitä sellaisella liitolla tekee?
"Monikymmenvuotiset liitot eivät ole normaaleja."
Juuri ne ovat yhteiskuntamme perusta. Avioerot kaikissa muodoissaan ovat epänormaaleja.
Alttarilla annetaan lupaus siinä muodossa kuin se sanotaan ilman tilastollisia taka-ajatuksia.
"on typerää roikkua liitossa vain tavan vuoksi"
Se on erittäin järkevää lasten kannalta. Ja minkä ihmeen tavan? Kun on yhteen muutettu, niin yhdessä asutaan. Muutokset tähän tilanteeseen ovat poikkeuksia.
"Lapsetkin kärsivät huonosta liitosta varmasti ennemmän, kuin erosta."
Pitää kyllä olla jo pysyviä vammoja tuottava fyysinen pahoinpitely, josta lapsi voi kärsiä enemmän kuin vanhempien avioerosta.
"Ero kirpaisee vain hetken, jos antaa itselleen luvan toipua."
Kerropa tuo kaikille avioerolapsille. Että älkää surko, eihän se kirpaise kuin hetken! Annatte vain itsellenne luvan toipua!
"Pettäminen on toinen juttu."
Ikävä juttu, mutta mielestäni paljon avioeroa lievempi. Tilapäisen pettämisen voi tunnustaa ja pyytää anteeksi. Anteeksianto voi olla vaikeaa, mutta jos toinen vilpittömästi pyytää, miksi se ei voisi onnistua?
"avioeroon on jokaisella oikeus"
Ihme kyllä. Näin ei pitäisi olla. Avioero pitäisi saada vain väkivaltaisuuden yms. perusteella. Lisäksi syy pitäisi näyttää toteen.
"Ikäänkuin tunteen voisi kytkeä päälle ja pois kuin sähkölaitteen."
Mutta ero kirpaisee vain hetken?
"Tunteissa ei ole takuuta"
Tällainen vastuu on kuitenkin kyettävä ottamaan, jos haluaa perustaa perheen. Perhe ei ole leikin asia, vaan siitä on OTETTAVA VASTUU. Tiedätkö sinä, mitä vastuu tarkoittaa?
"Voimakas ihastuminen on merkki vanhan rakkauden kuihtumisesta."
Jos avioliitossa elävä ihminen rakastuu ulkopuoliseen, kyse on vastuuttomuudesta. Hänellähän olisi velvollisuus rakastaa puolisoaan.
"Ero satuttaa vähemmän, kuin petetyksi tuleminen."
Väärin. Paljon enemmän. Erohan on sitä paitsi lopullinen ja peruuttamaton. Pettämisen voi käsitellä, vaikka se onkin vaikeaa. Paljon pienempi asia se silti on käydä yhden kerran vieraassa sängyssä kuin hylätä puoliso loppuiäksi. En silti puolustele pettämistäkään. Sehän on monesti ensi askel eroon.
"Muuten, ainakin Suomessa eron laittaa yleensä vireille nainen."
Aivan. Nähtyäni monen roistomaisen miehen menettelevän vastaavasti en kuitenkaan voi lähteä yksin naisia syyllistämään.
"Mies lentää muovikassi kädessä kadulle."
Tällaisiakin tapauksia olen nähnyt. Mutta yhtä säälittävää on se, että naisen elämä tuhotaan. Paljon ikävämpää on vielä lasten tuhoaminen.
"Mitä sellaisella liitolla tekee?"
Jos toinen on ottanut avioeron ja muuttanut pois, niin kyllä liitto sitten on ohi. Vaikka itse antaisin pettämisenkin anteeksi, niin muualla asumisen jälkeen ei takaisin olisi tulemista.
Ikäsi? Avio-vai avoliitossa? Kuinka kauan liitto on kestänyt? Petetty/jätetty? Kuinka monta lasta?
Uskon noiden vastauksien kiinnostavan monia muitakin, kun todella niin ehdoton olet mielipiteissäsi!
Oletan sinun kyselleen "Sinä menet":n ikää jne. mutta vastaanpa omalta osaltani.
35 vuotias. 12 vuotta yhdessä, joista kahdeksan naimisissa. Siviilivihkiminen - ateistille ainoa rehellinen tapa solmia avioliitto. Ei lapsia, eikä tule, syyt lääketieteellisiä. Olen tullut petetyksi ja aiemmassa suhteessa jätetyksi. Tiedän siis mistä puhun.
Sille fanaattiselle naiselle sanon vielä kerran nämä muutamat asiat, vaikkei se hänen fundamentalismiinsa mitään vaikutakaan:
Tunteita ei voi hallita loputtomiin! Ihastuksen tai pienen mielenkiinnon voi antaa ajan haihduttaa, mutta rakkauden tunnetta ei voi nostaa tyhjästä. Ei voi! Jos rakkaus loppuu, se loppuu! Sen jälkeen eletään kulissiavioliitossa! Kaikki järkevät ihmiset tietävät kulissiavioliiton turhaksi.
Yksittäisen syrjähypyn voi antaa anteeksi. Jatkuvaa pettämistä tai rinnakkaissuhteessa/-suhteissa elämistä ei - jos on itselleen rehellinen. Rehellisyys on arvokkaampaa, kuin rakkauden teeskentely jonkin kulttuurin vaatiman typerän lupauksen takia. Jatkuvasti pettävä tai rinnakkaissuhteessa elävä ei rakasta "oikeata" kumppaniaan. Omistushalu ja siihen liittyvä mustasukkaisuus ei ole rakkautta. Rakkaudettomassa suhteessa on turha pyristellä.
Itse ainakin ahdistuin ja mm. menetin keskittymiskykyni vanhempieni jatkuvan riitelyn seurauksena. Jos he olisivat eronneet, minulla olisi ollut isä ja äiti - vaikka eri osoitteissakin. Nyt minulla oli kaksi keskenään sotivaa "aikuista", jotka tuhosivat toistensa elämää ja minun elämääni samalla. Ja huom. raivoraittiita, äitini vieläpä (kirkko)uskovainen.
Näistä asioista olen keskustellut useiden eroperheiden lasten (keskusteluhetkellä suunnilleen ikäisiäni) ja eronneiden aikuisten kanssa, eikä keskusteluissa ole juuri ASIALLISIA syitä ilmennyt huonon suhteen jatkamiseen. Vetoaminen lasten etuun on tosiasioita karsastavan osapuolen, yleensä naisen, yritys pitää kiinni tuhoon tuomitusta suhteesta. Todellisuudessa kysymys ei ole sen enempää lasten edusta kuin rakkaudestakaan, vaan jääräpäisestä muutosvastarinnasta.
Avioeroton yhteiskunta on kunniamurhien, ahdistuksen ja ahdasmielisyyden yhteiskunta. Avioerottomassa yhteiskunnassa nainen on kauppatavara ja avioliitto on nimenomaan naimakauppa, jonka sukujen pääMIEHET sopivat keskenään. Sellaisessa yhteiskunnassa neitsyys on arvossaan, sillä kauppatavaran tulee olla priimaa. Avoiero on kauhistus, sillä eihän ole kaupan toista osapuolta kohtaan oikein, että vaivalla hankittu ja maksettu tavara häipyy oman mielensä mukaan. Yksijumalaisten uskontojen malli avioliitosta perustuu käsitykseen naisesta pelkkänä kauppatavarana ja synnytyskoneena. Jumala on mielen harha, joka suojelee haurasta psyykeä liian kovalta todellisuudelta - nimenomaan todellisuudelta! Jumala on myös helppo keino hallita yksinkertaista kansaa. Mielen harhaa on myös kaikenlainen jumalapelkoon liittyvä "moraali". Oikeaa moraalia on käyttäytyä rehellisesti ja tehdä oikein, koska kunnioittaa lähimmäisiään ja ympäristöään - naurettavaa näennäismoraalia on pokkuroida jotakin jumalaa taivasosan toivossa ja "tehdä oikein" vain jumalan rangaistukselta välttyäkseen.
On myös tutkittu juttu, että suurin osa eronneista naisista kokee elämän eron jälkeen (kun prosessi tunnetasolla ohi!) paremmaksi kuin avioliitossa. Miehillä juuri päinvastoin. Miehistä suurin osa katuu eroa.
Tutkimus julkaistu tämän vuoden alkupuolella.
Surullista, että miehesi käyttäytyy noin. Vaatii todella pirullista luonnetta ryhtyä vertailemaan puolisoaan nuorempiin tyttöihin, jotka eivät kuitenkaan ota vastuuta arjesta ja lapsista.
"Onko kokemuksia, miten tästä selviää???"
Kyllä tuostakin selviää, mutta helppoa se ei ole. Läheisen kuolemakin on mielestäni helpompi hyväksyä, se kun on luonnollinen asia. Avioero tuollaisella perusteella taas ei ole mitenkään hyväksyttävissä.
Keskity aluksi normaaleihin arjen askareisiin. Onhan sinulla lapsesi. Ole hyvä äiti heille, kuten olet varmaan tähänkin saakka ollut.
Sitä paitsi sinulla ei ole tässä mitään hävettävää. Sinä et ole tehnyt mitään pahaa. Tämä ei ole sinun syysi millään tavalla. Ikävät tunteet painuvat joskus taka-alalle. Iloitse elämästäsi ja siitä, mitä sinulla on. Toipuminen vie aikaa, mutta se onnistuu kyllä. Ja sitten taas aurinko paistaa.