Olen keski-ikäinen nainen joka on tapaillut n.3 vuotta itseään paljon nuorempaa kaveria. Koko juttu alkoi puhtaasta seksistä ja sitä se pitäisi olla edelleenkin mutta minä haluaisin tapailla useammin ja jotenkin vakinaistaaa suhteemme. En toki halua mitään naimisiinmenoa enkä pysty perustamaan perhettä mutta olisin halunnut esitellä hänet ystävilleni. Välillä tuntuu kuitenkin että olisi parempi lopettaa koko juttu ja katsoa joku oman ikäisensäjonka kanssa voisi liikkua joka paikassa. Sanokaa mitä pitää tehdä?Help me.
sydän itkee
ikinuori
4706
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko tuo ikäero loppujen lopuksi mikään este? Isompiakin on..ja, tunteeko tämä ystäväsi samalla lailla kuin sinä? Mikä teitä estää vakiinnuttamasta suhdettanne, vaikka se alkoikin muuta tietä? Yleensähän niin käykin, että suhde muuttaa muotoaan..kannattaisiko edes haaveilla ikäisestään, jos välittää 3vuotta nuoremmasta...?
Ongelmana on se että hän haluaa vielä perustaa perheen ja saada lapsia ja itselläni on jo se aika ohi. Tiedän että minun pitäisi olla se joka tämään suhteen katkaisee koska tässä voi mennä tällä tavalla vielä parikin vuotta ennen kuin hän katsoo olevansa kypsä isäksi ja silloin minulla on ehkä jo myöhäistä löytää rinnalleni joku.Tiedän että tämä on toivotonta pähkäilyä mutta jotenkin se auttaa kun saa vähän purkautua. Kiitos vastauksestasi kuitenkin.
Itse olen jo 8v tapaillut 10 v nuorempaa miestä. Seksistä sekin alkoi ja tarkoituskin oli vain seksisuhde.Välillä on tuntunut olevan paljon muutakin. Järki sanoo mullekin, että pitäisi lopettaa tämä, mutta en pysty. Vaikka kuinka päätän, että nyt en enää suostu tapaamaan esim. kuukauden erossa olon jälkeen (kun mies ei ole halunnut tavata). Kun sitten ottaa yhteyttä olen taas valmis tapaamaan ja unohtamaan eron. Ei kai muu auta kuin ottaa itseänsä niskasta kiinni ja uhohtaa koko mies, vaikka vaikeata on.
Kiitos sinulle vastauksestasi. On hyvä tietää että joku muukin painii samanlaisten ongelmien kanssa.Meillä on kyllä tuo ikäero vähän suurempi,
ja se varmaan on se joka minua häiritsee. me tapailemme kyllä noin pari kertaa kuussa ja ne ovat minulle kyllä riitäneet,mutta kun koko aika on pelkoa että se loppuu ja hän kohtaa sen naisen jonka kanssa haluaa perustaa perheen.Nyt juuri tapasimme naistenpäivänä ja oli taas niin ihana,mutta kun menee pari viikkoa niin taas on kauhea kaipuu. Tämä on varmaan vähän sairasta koko jutt. Pitäisi löytää joku toinen jonka avulla voisi hänet unohtaa. Kaikkea hyvää sinulle. Terv. Ritva