sitä mitä se tällä hetkellä on, vai ovatko asiat paremmin vaiko huonommin mitä luulitte sen olevan?
Itse voin tunnustaa että parikymppisenä en todellakaan kuvitellut että 20 vuoden jälkeen elämä olisi yhtä tyhjää kuin se on nyt.
Kuvittelitteko nuorena että elämänne tulee olemaan
22
<50
Vastaukset
- Anonyymi
En uskonut eläväni näin vanhaksi... :D
Enpä edes muista mitä tuli parikyt vuotta sitten suunniteltua? Hauskaa oli ainakin välillä.
Niin on nyttenkin. Välillä.
En ehkä kuvitellut saavuttavani kaikkea sitä mitä nytten oon saanut saavutettua ja vielähän tätä elämää on aiks kivasti jäljelläkin tehdä vaikka mitä. Tosin sehän voi loppua vaikka tohon kotimatkalle. Jos ei, niin katon kyllä jonkun leffan vielä. 😊👌Mä keskityin lähinnä pysymään ylipäänsä elävien kirjoissa ja suht koht tavallisten asioiden, kuten koulujen läpi pääsemiseen, löytämään työtä ja kodin.
Ei ollut mitään huikeita suunnitelmia. Lähinnä matkan varrella on tullut tienristeyksiä, joista olen sitten valinnut mihin päin lähen kulkemaan. Välillä on pitänyt tehdä uus valintakin.
Olen kumminkin iloisesti yllättynyt, että niin paskaa kun elämä lapsena ja nuorempana toisinaan olikin, nyt se ei enää ole.- Anonyymi
Vielä 19-vuotiaana mulla oli vaikka mitä unelmia ja toiveita. Vuotta myöhemmin iski sairaudet, ja nyt 33-vuotiaana sairaudet on pahentuneet, inhoan ulkomuotoani ja lääkkeiden sivuvaikutuksia. En saanut elämässäni mitään mistä haaveilin ja nyt oon jo valmistautumassa kuolemaan.
Tuo se tuntuu pahalta. Ei tiedä edes mitä sanoisi, tuntuu vaan pahalta että noin on asiat...
- Anonyymi
No en tosiaan osannu kuvitella tätä 15 vuotta sitten, tuuliajolla olleena parikymppisenä. Ei tätä nykystä kuviota olis voinu kuvitella edes viis vuotta sitte. Tällä hetkellä tuntuu, ettei asiat vois juuri tän paremmin olla. Tai no mahtuis tähän vielä yks sellanen mies, johon rakastua. Vaikka en tiiä sotkisko se sitte taas koko hyvin kasatun pakan.
-never better- - Anonyymi
Olisi ollut järkyttävää tietää parikymppisenä, että löydän elämäni rakkauden vasta 25- vuoden päästä!!!!
- Anonyymi
No joo, lapsena ajattelin 40 vuotiaan olevan helvetin vanhan ja ajattelin ettei sen iän yli kannattaisi elää. Nyt kun olen ylittänyt tuon iän ja olen 3 vuotiaan lapsen isä ehkä ajattelen asiaa uusin ajatuksin.
Tänään kävin baarissa ja tulin siihen tulokseen etten halua olla kukaan muu kuin se mitä nyt olen. Kaikki ulkopuolinen tuntui pieneltä ja merkitsemättömältä. Pienet asiat tuntuvat olevan niin suuria baareissa olevien ihmisten mielikuvissa. Olen todella tyytyväinen siihen kuka olen, mitä olen ja miten vanhaksi olen elänyt ja mitä kokenut. Kaikki on ollut jo elämän hyvää, sitä mitä kokee mutta ei ehkä olisi sitä ansainnut.
Baari, tuttuja kyllä. Suuri koko ja kunnioitus. Uudet naamat tottuvat kunnioittamaan koska vanhat tekevät niin. Naiset juttelevat, tulevat iholle. Uudet nuoret kiinnostuvat. Mutta illan päätteeksi tulen edelleen siihen lopputulokseen missä se "vanha luuska" on parempi mitä ne 20 naiset:)
Ei mulla muuta näin myöhään ole sanottavaa:)
AsianVierestä Eipä tullut kuviteltua.
Nuorempana tuolloin 17v ikäsenä kuvittelin lähteväni opiskelemaan tietotekniikkaa/ohjelmointia , työllistyväni alalle ja että 25 ikävuoteen mennessä olisi parisuhde lapsia ja omistusasunto.- Anonyymi
Unelmoin aina vain ihan perusjutuista, sellaisista, jotka oli muille arkipäivää. Joskus parikymppisenäkin kuvittelin itseäni nelikymppisenä ja elättelin toiveita, että elämäni olisi silloin elämisen arvoista. Ei koskaan tapahtunut sitä ihme napsahdusta, joka muuttaisi tilanteeni toiseksi. Nyt nelikymppisenä olen jo pitkään tuntenut elämäni olevan takanapäin. Edessä ei ole kuin ehtoovuodet. Elin koko nuoruuteni vanhuksen elämää, enkä todella sitä samaa paskaa halua kokea, kun olen oikeasti vanha.
- Anonyymi
Mulla on aina ollut jonkilainen realiteetti mukana tulevaisuuden kuvitelmissa. Sen oppi jo pikkukakarana, ettei asiat mene juuri koskaan suunnitelmien ja kuvitelmien mukaan. Ennemmin niin, että tehdään jokin pieni asia valmiiksi, ja katsotaan sitten uudestaan. Pala palalta, ja kun katsoo taaksepäin, monta kertaa ne suunnitelmat ovat muuttuneet matkan varrella ja oikein hyvä niin. Ei mun elämästäni olisi tullut yhtään mitään, jos olisin jämähtänyt johonkin ennalta määrättyyn kaavaan. Rimpuilisin siellä menneessä vieläkin.
Toki jos jonkun tavoitteen itselleen määrittää, niin pitää ymmärtää että siihen on monta erilaista matkaa. Jos joku tie tyssää, sitten mennään toista tai kolmatta. Siihen pitää aina varautua, että monilla reiteillä onkin tie poikki. Ja jos katkaisee koipensa reissussa, ei ehkä tule maailman parhaaksi juoksijaksi vaikka lahjojakin olisi - sitten pitää vaan keksiä jotain muuta.
Jos jää vertailemaan omaa elämäänsä toisten elämään, on ajanut ihan itse metsään.
xLiner Hassu yhteensattuma
Noin parikymmentä vuotta sitten kävelin Kruununhaasta Siltasaareen pitkin Hakaniemen siltaa, tietämättä että tulisin ajatelleeksi itseäni kävelemässä siinä noin kaksikymmentä vuotta myöhemmin.
Jos täältä katselee menneisyyteen, niin huomaa kuinka monisyisiä ovat lopputuloksen syyt.
Mutta ei tämä mitään, sillä sama kävelypäivä asui yhtä minussa, eikä ollut irrottanut otettaan millään lailla nykyhetkestä.
(Naurua)Mjoo
Mutta minä olenkin erikoistapaus, sillä omaa vaatimattomuuttani en retostele elämäni yksityiskohdilla, tai lopputuloksilla.
(Hirn)Funeau kirjoitti:
Mjoo
Mutta minä olenkin erikoistapaus, sillä omaa vaatimattomuuttani en retostele elämäni yksityiskohdilla, tai lopputuloksilla.
(Hirn)LIsäksi en ole vieläkään keksinyt itselleni biisiä.
Olen ajatellut soittaa kaikki maailman biisit ja poimia olennaisimmista olennaisimman.
(Reps)
- Anonyymi
Mutta nykyajan nuoret tulevat kiroamaan vanhempansa ja isovanhempansa, kun ahneuksissaan tuhosivat maailman ja jättivät heille pelkkää kakkaa jäljelle maailmasta.
Mjaa
Mun mielestä näin ei käy, sillä en itse muista kironneeni ketään ihmiskunnan historian henkilöä tai henkilöjoukkoa.
Tämä vain siksi että ihminen tapaa syntyä joihinkin vallitseviin olosuhteisiin, ja hän kokee ne realiteetteina ja sopeutuu niihin.
Simppeli juttuFuneau kirjoitti:
Mjaa
Mun mielestä näin ei käy, sillä en itse muista kironneeni ketään ihmiskunnan historian henkilöä tai henkilöjoukkoa.
Tämä vain siksi että ihminen tapaa syntyä joihinkin vallitseviin olosuhteisiin, ja hän kokee ne realiteetteina ja sopeutuu niihin.
Simppeli juttuMjoo
Siihen en kyllä sopeudu koskaan että Megan Foxilta näyttävä nainen kuorsaa vierelläni.
Suorastaan karmea ääni.
(Reps)Funeau kirjoitti:
Mjoo
Siihen en kyllä sopeudu koskaan että Megan Foxilta näyttävä nainen kuorsaa vierelläni.
Suorastaan karmea ääni.
(Reps)No ei ole helppoa muillakaan.
(Reps)
"Mieheni kuorsaaminen on niin voimakasta, että olen käyttänyt jo vuosia korvatulppia öisin, kertoo useita vuosikymmeniä miehensä kanssa ..."
(Hirn)- Anonyymi
Mutta kaikki eivät olekaan kuten sinä :)
Kyllä on ihmisiä jotka ovat vihaisia kuolleille vanhemmilleen jotka ovat hänet maailmaan tuoneet. Vielä kuollessaankin kiroavat vanhempansa.
- Anonyymi
Valinnat on tehty, elämää eletty jo melkoisesti. Toisenlaiset valinnat, jää tietämättä, mitä murheita olisivat tuoneet. Valitettavasi, syntyy paljon ihmisiä, joiden matka päättyy jo ennen 50 v, vaikka kuinka ovat eläneet hyvin ja vastuullisesti. Pitkään elämään mahtuu paljon onnen tuokioita, onnihan on vain hetkiä. Ei ole olemassa mitään suurta onnea, se on ihmisen oma tunne.
Oletin maailman ja ihmisten olevan valoisampia.Kaupungistuminen, ihmisten ahdistus ja pahuus, rikollisuus ovat liki, ei miellyttävällä tavalla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3743214Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3151526En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n841312- 1081311
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991305Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591255- 481155
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi801062Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa25960- 33857