Hei! Otan äskeisen haasteen vastaan ja kysyn teiltä:
Miten ylläpidätte (vai ylläpidättekö) lastenne suomenkielentaitoa ulkomailla? Onko teille tullut ongelmia siitä, että lapsi kieltäytyy enää puhumasta suomea?
Jos lapsi on syntynyt ulkomailla, onko hän oppinut hyvän suomenkielentaidon vai onko se jäänyt small talk -asteelle?
Miten ylläpidätte (vai ylläpidättekö) lastenne suomenkielentaitoa ulkomailla? Onko teille tullut ongelmia siitä, että lapsi kieltäytyy enää puhumasta suomea?
Jos lapsi on syntynyt ulkomailla, onko hän oppinut hyvän suomenkielentaidon vai onko se jäänyt small talk -asteelle?
Vastaukset 11
Vanhimmat
kunhan pääsemme koko perhe yhteen, siis ulkomaille, on suomenkieli tarkoitus jättää sikseen. jos nassikat itse haluavat sitä puhua niin kyllä se käy.
suomi on yhtä tarpeeton kuin ruotsi.
On tutkittua tietoa siitä (älkää kysykö lähteitä, joskus Oulun yliopistossa siitä luin), että lapsen kielellinen kehitys on parasta silloin, kun kumpikin vanhempi puhuu lapsen kanssa omaa äidinkieltään.
Jos siis olet itse suomalainen, puhu suomea. Vieraan kielen taitosi ei ole äidinkielen tasoista, vaikka miten pitkään olisit opiskellut. Puhumalla sitä vierasta kieltä antaisit lapsellesi perinnöksi puolikielisyyden ja kielten oppimisvaikeuden. Älä pelkää, kyllä lapsi oppii sen toisen kielen muutenkin. Puhu itse vain rohkeasti suomea kotona.
voipihan tuo olla noinkin, ihan hyvä vinkki, en kuitenkaan painosta mihinkään suuntaan asiassa.
On surullista nähdä, että isovanhemmat eivät voi kommunikoida lastenlastensa kanssa. Toivottavasti teille ei käy niin.
Enpä ole aikoihin lukenut niin pöpiä mielipidettä kuin nimimerkki "aaaaj". Aivan kuin omat juuret, vanhempien kotimaa tai kulttuuri olisivat mitättömiä asioita lapsen identiteetille. Sukulaisista puhumattakaan.
Noin muuten, omakohtaista kokemusta asiasta ei ole, kun ei ole lapsia. Jos niitä tulevaisuudessa olisi, olemme sopineet vaimoni kanssa, että hän puhuisi lapsille japania ja minä suomea. Hulluinta mitä voisimme tehdä, olisi, että molemmat puhuisimme tankero-englantia. Silloinhan lapsi ei lopulta puhuisi mitään kieltä kunnolla.
Siskoni on asunut Aasiassa kolmessa eri maassa yhteensä seitsemän vuotta, jona aikana hänelle on syntynyt kolme lasta. Vaikka molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja heillä on aina ollut suomalainen lastenhoitaja, on vanhimman tyttären kielitaito jäljessä ikäsiään Suomessa.Edellisen johdosta he ovat nyt palaamassa takaisin Suomeen.
Toisaalta serkkuni ovat asuneet teini-ikään asti ulkomailla, eikä kummallakaan ole ollut Suomeen palattuaan minkäänlaisia ongelmia kielen kanssa koulussakaan.
Summa summarum, taitaa lasten kielellinen keittyminen olla kovin yksilöllistä. Tosin, maalaisjärkeni sanoisi, että on lapselle eduksi, että asuttaisiin edes jomman kumman vanhemman kotimaassa, jolloin yksi kieli muodostuisi täydelliseksi äidinkieleksi.
Ruotsissa syntynyt Katarina Kieri sanoo tämän päivän Hesarissa, että kotona vanhemmat puhuivat keskenään suomea, mutta lapsille ruotsia. Lapset jäivät ilman suomenkieltä.
Katarinan suhde suomenkieleen on surun sävyttämä. Hän murehtii sitä, että äidin ja isoäidin kielestä ei tullut hänen kieltään. Se on hänelle kipeä paikka.
Hän ei oppinut suomea, mutta hänelle suomenkielen äänensävyt, taukopaikat, puheen rytmi ja hiljaisuus on ollut niin voimakas vaikuttaja, että hän katsoo, että suomenkieli teki hänestä kirjailijan.
Lapsi oppii uuden kielen helposti, helpommin kuin vanhempansa. Jos olet uuden maasi kielen oppinut, teet varmasti paljon enemmän virheitä kuin syntyperäinen. Lapsistasi tulee puolikielisiä. Olisi väärin antaa heidän unohtaa alkuperäinen äidinkieli, oli siitä uudessa paikassa hyötyä tai ei. Koko muu suku kuitenkin puhuu kotimaassa sitä kieltä.
Jos viet lapsiltasi suomenkielen taidon, teet heille karhunpalveluksen.
mutta kuten sanottu niin harkitsen asiaa uudelleen. Suomenkieli vaan ei ole käytännöllinen missään, paitsi tietenkin suomessa.
Suomen kieli kotona oli luonnollinen, ihan itsestään selvä juttu, tytär nyt 16.Tarhassa ja koulussa ruotsia, kotona suomea,tuttavapiireistä löytyi samassa tilanteessa olevia. En koskaan nähnyt asiassa mitään ongelmaa, ei myöskään tytär.Kotikielen opetus kulki käsi kädessä muun koulutuksen kanssa,nyt tytär käy opiskelemassa suomen kieltä vapaa ajallaan,toki ruotsin kieli on vahvempi, mutta olen ylpeä tyttäreni saavutuksasta.Onhan oma kieli iso osa omaa identiteettiä.
vanhempien tulisi aina puhua lapsilleen omaan äidinkieltään ja vaatia lasta puhumaan sitä heille. näin lapsi oppii hyvin omant kielensä, ja osaa käyttä niitä ilmaisunsa välineenä, ja osaa ilmaista syvimmätkin tunteensa ja ajatuksensa. jos lapsi ei opi yhtään kieltä kunnolla, ei hänen ajattelunsakaan koskaan pysty kehittymään syvälliseksi ja taidokkaaksi.
lapsille tulee vaiheita, jolloin hän kieltäytyy puhumasta toisen vanhemman kieltä, mutta kun vanhempi vain jatkaa puhumista omalla kielellään ja "kieltäytyy" ainakin osittain ymmärtämästä lapsen muuta kieltä, lapsi palaa omaan kieleensä kun on valmis.
jos ulkomailla syntyvä/asuva lapsi kuulee suomea vain esim. äidiltään, täytyy äidin toki panostaa kieleen todella paljon. olisi hyvä, jos lapsi kuulisi äidin puhuvan omaa kieltä muiden kanssa. lorut,laulut, elokuvat, sadut, leikit omalla kielellä ja vierailut suomessa kehittävät kaiken ikäisten lasten kielitaitoa. kouluikäisille tulisi antaa läksyjä myös suomeksi.
vanhemman tulee siis olla aktiivinen. jos molemmat vanhemmat puhuvat äidinkielenään suomea, ongelmia tuskin tulee, koska kotikieli on koko perheelle yhteinen. jos taas kotona puhutaan 2-3 kieltä, tulee kielellinen kasvatus olla tehokasta ja aktiivista.
ei kannata pelätä ja odottaa ongelmia. jos vanhempi haluaa antaa lapselleen oman äidinkielensä, se lähes poikkeuksetta onnistuu, sillä lapsen oppimiskyky on aivan huima.
mites, onko kellaan kokemusta, miten onnistuu kolmen kielen kanssa?? meilla olemme molemmat suunnitelleet puhuvamme omaa kieltamme (suomi, ranska), ja sitten asumme ymparistossa jossa taas puhutaan englantia... onko kellaan kokemusta tasta??
Minulla on useampia tuttava-perheitä, joissa käytetään kolmea kieltä talossa.
Yhdessä perheessä isä puhuu swahilia, äiti suomea ja he keskenään puhuvat englantia.
Heillä on 3 lasta, ja vanhin 8-vuotias tyttö alkaa jo puhumaan myös englantia, kun hän on kuunnellut ikäänsä sivussa englantia, vaikka ei kukaan suoraan hänelle ole puhuttu englantia.
Toisessa perheessa taas isä puhuu japania, äiti koreaa ja asuvat yhdysvalloissa. Lapsilla on ollut englannin kielisen lapsenvahti pienestä saakka ja kävivät paikallista koulua. Nyt ovat aikuisia ja osaavat lähes täydellisesti kolmea kieltä.
Se saattaa olla alussa hidasta hommaa, vasta joskus kouluikäsenä alkaa tasottua.
Yksi tuttu lasten psykiatri (suomessa asuva ulkomaalainen) aikoinaan kertoi minulle että ihminen hallitsee kahta kieltä äidinkielenä ja kolmas lähes-äidinkielenä.
Tärkeintä on että vanhemmat jaksaavat käyttää omaa kieltä "täydellisissä lauseissa" aina, ettei käytetä esim. n.s. Finglishia. Se on varmaan pahin.
Joskus se on hyvin vaativa, omalla kohdallani tulee olemaan haastava tehtävä, sitten kun joskus niitä muksuja tulee. Ei ole lähellä ketään jonka kanssa puhuisin äidinkieltäni, kotona ja töisää käytän ainoastaan suomea. Silloin kun lapsi ei vielä puhu, minun pitäisi tavallaan "yksikseen" höpistä pari vuotta... :D
Mutta se on tärkeä lapsilleen, jotta esim. voisivat keskustella kaukana asuvan mummon ja papan kanssa !
huh... tulipa pitkä kirjoitus.