Olen seurustellut kohta vuoden turkkilaisen pojan kanssa. Hän on 20v ja opiskelee Antalyassa yliopistossa. Olen tavannut hänen perheensä ja meillä kaikilla oli aivan ihanaa yhdessä!
-Etenemme hitaasti ja mitään seksuaalista ei välillämme ole ollut. Saatamme tuntikausia vain istua hiljaa ja tuijottaa toisiamme.
Hän on ensimmäinen poika jota olen koskaan rakastanut. Olen kokematon..kaunis ja nuori. Koko elämä edessä.
Hän lähettelee minulle lahjoja ja lähetämme kymmeniä tekstiviestejä päivässä hän soittaa joka toinen päivä 10min puhelun.
Hän sanoo minun olevan niin erilainen..Rahaa hän ei ole koskaan pyytänyt. Hänen perheensä ei ole köyhä.
No, nyt isovanhempani ovat menossa sinne. He eivät ole vielä tavanneet. Sanoin, että tapaaminen ei onnistu, mutta poikaystäväni sanoi että haluaa ehdottomasti istua samaan pöytään isovanhempieni ja enoni kanssa.
Mielestäni se osoittaa jonkinlaista vastuuta.
Onko se niin?
Hän ei ole koskaan työskennellyt baareissa ym,,turistien parissa.
Hän ei uhraisi minuun näin paljon rahaa ja vaivaa jos ei todella välittäisi. Hän lopetti jopa tupakanpolton takiani, koska sanoin etten halua miestä joka polttaa =)
Hän ei ikinä painosta minua mihinkään ja etenemme täysin minun ehdoilla. Kesällä olen menossa hänen perheensä luokse kahdeksi kuukaudeksi. Matkustamme Istanbuliin.
Kyllä ihminen tuntee todellisen rakkauden ja jos toinen todella välittää. Sen näkee käytöksestä, tavasta puhua.
Kun voin pahoin (epäilen häntä). Hän ihmettelee miksi sanon ettei hän voisi rakastaa minua oikeasti. Aluksi uskoin, ettei hän voisi koskaan kunnioittaa minua.
Hän sanoi, että hän tekee mitä tahansa todistaakseen että ei pelleile tai käytä minua hyväkseen. Miksi hän ei välittäisi?
Olen kaunis, nuori, hänen perheensä rakastaa minua, olen "koskematon", käyttäydyn hyvin ja kunnioitan hänen perinteitään.
Olenko todella löytänyt poikkeustapauksen???
-Etenemme hitaasti ja mitään seksuaalista ei välillämme ole ollut. Saatamme tuntikausia vain istua hiljaa ja tuijottaa toisiamme.
Hän on ensimmäinen poika jota olen koskaan rakastanut. Olen kokematon..kaunis ja nuori. Koko elämä edessä.
Hän lähettelee minulle lahjoja ja lähetämme kymmeniä tekstiviestejä päivässä hän soittaa joka toinen päivä 10min puhelun.
Hän sanoo minun olevan niin erilainen..Rahaa hän ei ole koskaan pyytänyt. Hänen perheensä ei ole köyhä.
No, nyt isovanhempani ovat menossa sinne. He eivät ole vielä tavanneet. Sanoin, että tapaaminen ei onnistu, mutta poikaystäväni sanoi että haluaa ehdottomasti istua samaan pöytään isovanhempieni ja enoni kanssa.
Mielestäni se osoittaa jonkinlaista vastuuta.
Onko se niin?
Hän ei ole koskaan työskennellyt baareissa ym,,turistien parissa.
Hän ei uhraisi minuun näin paljon rahaa ja vaivaa jos ei todella välittäisi. Hän lopetti jopa tupakanpolton takiani, koska sanoin etten halua miestä joka polttaa =)
Hän ei ikinä painosta minua mihinkään ja etenemme täysin minun ehdoilla. Kesällä olen menossa hänen perheensä luokse kahdeksi kuukaudeksi. Matkustamme Istanbuliin.
Kyllä ihminen tuntee todellisen rakkauden ja jos toinen todella välittää. Sen näkee käytöksestä, tavasta puhua.
Kun voin pahoin (epäilen häntä). Hän ihmettelee miksi sanon ettei hän voisi rakastaa minua oikeasti. Aluksi uskoin, ettei hän voisi koskaan kunnioittaa minua.
Hän sanoi, että hän tekee mitä tahansa todistaakseen että ei pelleile tai käytä minua hyväkseen. Miksi hän ei välittäisi?
Olen kaunis, nuori, hänen perheensä rakastaa minua, olen "koskematon", käyttäydyn hyvin ja kunnioitan hänen perinteitään.
Olenko todella löytänyt poikkeustapauksen???
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen monta kertaa miettinyt, miten monta rakkaustarinaa kuihtuu siksi, että emme uskalla luottaa toisesta kulttuurista tulevaan tyttö- tai poikaystävään. Jos olet löytänyt aidon rakkauden, pidä siitä kiinni. Kaikkea hyvää teille!
Parhainta kevättä sinulle!
Suomipojan kirjoittama huono provo!
Hmmm..Miksi provo?
Ihan sama mitä sinä ajattelet. Tämä silti totta
oletko sama kaunokainen, joka kehuu jatkuvasti kuinka kaunis on? Menee jo vähän yli hilseen toi itsevarmuus.
Älä sitten tule meille suomalaisille valittamaan jonkin ajan päästä, kun olette olleet muutaman vuoden "onnellisesti" naimisissa, kuinka mies ei päästä mihinkään ja vahtii jokaista liikettä. Ja parhaassa tapauksessa jokaista ajatusta. Valita sille turkkilaiselle suvulle, ja he kyllä kertovat sinulle että naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä...
Katso myös uutisista, miten käy, jos alat vaatia itsellesi demokraattisia oikeuksia ja menet varomattomuuttasi mielenosoituskulkueeseen mukaan. Jalo turkkilaispoliisi saattaa monottaa päin kauniita kasvojasi ja miten sitten suu pannaan?
Viisainta olla maan tavalla heti ensi hetkestä asti, jäädä neljän seinän sisään ja totella.
Muistan, kuinka erään egyptiläisen sulhasen jaloutta selitettiin minulle: "Ajattele, että hän on luvannut, että vaimo saa pitää passinsakin."
No, se oli Egyptissä, se.
Ota opiksesi ja perehdy asioihin ennen kuin alat puhu esiintyä asiantuntijana.
Anteeksi vaan,mutta luin just saman viestin joskus viime vuoden puolella. Joku on käyttänyt copy,paste-ominaisuutta ja kokeilee nyt mitä kommenttia saa aikaan.
Toisten kirjoitusten kopiointi ei ole kivaa! Tsot,tsot.
Ja nyt otin asian uudestaan puheeksi
vai ja ainoastaan siksi, että olen onnellinen hänen kanssaan, vaikka välillämme onkin paljon eri tapoja/ asioita.
Pystymme selviämään niistä.
Uskon, että katuisin loppuelämäni jos en antaisi meille/ hänelle mahdollisuutta.
Annetaan vuosien mennä. Avioliitto ei tulo kuuloonkaan seuravaan 6-vuoden aikana.
-Olen vaan melko varma siitä, että selviämme ja kaikki menee hyvin.
Jos niin ei käy, niin olen paljon rikkaampi elämänkokemuksen perusteella.