Erosta on kohta 2 viikkoa aikaa ja vieläkin olen ihan palasina. Hirveimpiä ovat tällaiset illat, kun on yksin kotona ilman seuraa tai mitään tekemistä. Kyttään ja pelkään ilmestyykö ex messenger-linjoille ja jos ilmestyy niin voin fyysisesti pahoin pelkästään ajatuksesta että hän on niin kaukana, mutta toisaalta niin lähellä! Ja minä en voi häntä saada...
Haluan, rakastan ja ikävöin aivan hulluna!!!
Mutta hän ei :´(
Haluan, rakastan ja ikävöin aivan hulluna!!!
Mutta hän ei :´(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kerro vähän aiemmasta suhteestasi.
olitteko kauan yhdessä? kihloissa? avoliitossa?
Ymmärrän, että olet vielä alamaissa, kun erosta on noin vähän aikaa, mutta usko minua: Aika parantaa, ihan varmasti.
Oliko ero yhteinen päätöksenne?
Sehän tässä niin säälittävää onkin, että olimme yhdessä vain pari kuukautta. Tosin sekin aika oli todella kiihkeää (ei silti yhdessä 24-7, olen sentään jo 25v ja mies pari vuotta vanhempi). Koskaan aiemmin en ole näin nopeasti avautunut toiselle, kertonut "synkimmät" salaisuuteni, ja toinen avautunut minulle. Siksi nyt sattuukin niin syvältä... Alku oli niin lupaava, että uskalsin jo odottaa jotain enemmän, paljonkin enemmän kuin koskaan aiemmin!
Ero ei ollut yhteinen päätöksemme. Yhtäkkiä vaan huomasin, että mies alkaa lipua kauemmas, vältellä tapaamisia. Hänellä on stressaava vaihe elämässä meneillään, joten ensin luulin että loitontuminen johtui vain siitä. Lopulta kuitenkin selvisi se perimmäinen syy: hän ei vain tunne samoin kuin minä! :( Kuulemma olen fyysisesti ja henkisesti lähes täydellisesti sitä mitä hän naiselta haluaa, mutta silti "jotain" puuttuu. Kemiat eivät kohtaa tai jotain siihen suuntaan. Siksi hän ei voi olla kanssani enempää kuin ystävät.
Tuon kuuleminen oli todella kamalaa... MINUSTA meidän kemiamme kohtasivat erinomaisesti! Meillä on hirvittävästi samoja kiinnostuksenkohteita ja juteltavaa riitti aina. Seksi oli hyvää ja tv:n edessä yhdessä köllöttely myös...
Miten voi sanoa, että olet täydellinen, muttet kuitenkaan ole?! Mä en tajua... Mies haluaisi nyt sitten kovasti olla ystävät. Tarkoittaa sitä siis todellakin tosissaan eikä niin kuin exät yleensä eli "moikataan kun tavataan". Hänelle ystävät ovat kuulemma tärkeintä elämässä, ainakin tällä hetkellä. Sanoin, että voin yrittää ja että otan yhteyttä sitten joskus jos/kun kykenen. Tällä hetkellä tuntuu kyllä ajatus ystävyydestä täysin mahdottomalta. Tai siis...tämä exäni on ihmisenä aivan mahtava tyyppi, enhän häneen muuten koskaan olisi ihastunutkaan! Tuntuu kamalalta ajatus, että en enää koskaan jakaisi ajatuksiani hänen kanssaan. Toisaalta tuntuu myös kamalalta ajatella, että jakaisin ajatukseni hänen kanssaan, mutta hän olisi jonkun toisen ikioma!
En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä... Vaikka olen näin "vanha" on mulla kokemusta tätä ennen vain yhdestä suhteesta ja perustui 80%:sti seksille. Siitä ylipääseminen oli helpompaa, varsinkin kun tosiaan yhteyttä ei enää nykyään pidetä kuin juhlapyhinä tekstareilla. Tämä viimeisin suhde taas perustui 80%:sti henkiselle puolelle! Mies on yhä edelleen (tai siis oli ainakin viimeisen keskustelumme eli erokeskustelun aikana) todella empaattinen, huolehti koko ajan että miten minä voin jne. Suhteen aikana se oli ihastuttava piirre hänessä, nyt vain ärsyttää! Ei ole kovinkaan normaalia että jättäjä sanoo jätetylle "voimia sulle tuleviksi päiviksi"!!! Mun mielestä mulla on oikeus olla surullinen, loukkaantunut, vihainen jne. mutta toisaalta se tuntuu väärältä koska eihän toinen sille mitään voi ettei vaan tunne mitään!
Äh, mä en jaksa taas tätä kun ajatukset kiertää vain ympyrää... :´(
Sama juttu mullakin... mun erosta on jo 2kk ja oon vieläkin rikki...
olin kihloissa yli vuoden ja seurustelin poikakaverini kanssa 1,7vuotta...
haluaisin ja ottaisin hänet takaisin koska vain, mutta luulempa ettei hän ikinä enää palaa luokseni, ja se sattuu helvetisti...
Mutta, kaikkea hyvää sulle ja ennenkaikkea VOIMIA!!!
mä juttelin eilen mun kundikaverin kans riidan jälkeen, ollaan oltu yhes 5,5kk ja yhtäkkiä se pamautti mun kasvoja päin ettei tiä haluaako olla mun kans enää..mä itken koko ajan, ihan tajuttoman paska fiilis...mä kans kyttään koko ajan messengeriä jos se sanois jotain...ja mietin mitä se sanoo lopullisex päätöksekseen.. mä en haluu et se sanoo sen mesen kautta, se olis ihan hirveetä, mä haluun kuulla tälläset asiat kasvokkain. mä yritin eilen puhuu sille kaikista asioista ettei viä kannata luovuttaa kun asiat on menny suurimmax osax tosi kivasti viime aikoina. kahden vkon päästä meillä on laivamatka varattuna ja ollaan muutenki suunniteltu tulevaa! mä en ymmärrä mitä tapahtu ja oon ihan hajal..
kuinka musta tuntuu kun mä luen näitä palstoja et särkyneitä sydämia on niin helvetisti.. yritetään pitää leuka pystys..
...helvetillinen keksintö...
Toisaalta sitä toivoo, että eräs tietty henkilö ilmestyisi linjoille, toisaalta iskee aivan hirvittävä paniikki päälle jos se tapahtuu. Meidän ero muuten tapahtui messengerin välityksellä. Musta se ei ollut niin kamala asia, kamalampaa olisi ollut jos jätkä olisi nähnyt kuinka lohduttomasti itkin kun hän kertoi asiansa. Sillä kun mä kerran alan itkeä niin siitä ei sitten tule loppua tuntikausiin enkä pysty puhumaan kunnolla. Kerroin kyllä äijälle että itken parhaillaan, mitenkään "helpolla" en häntä halunnut päästää ettei luulisi ettei tämä ollut mulle iso juttu!
En voi muuta sanoa kuin tsemppiä sulle, kävi miten kävi! :(