Täällä kirjoittelisi päälle 40 vuotias nainen otsikon mukaisesta aiheesta ja osa varmaan jo arvannee mistä on kysymys.
Tyttäreni täytti tänä vuonna 16 ja aloittaa nyt lukion ensimmäisen vuoden elokuussa. Hän kertoi juhannuksen jälkeen alkaneensa tapailla poikaa joka oli hänen kertomansa mukaan vähäsen häntä vanhempi. Tästä päättelin ehkä vuotta paria vanhemmaksi maksimissaan.
Kovan suostuttelun jälkeen sain hänet tässä kuussa tuomaan tämän jätkän näytille ja silloin selvisi, että tämä poika olikin jo tänä vuonna 23 täyttävä nuori mies eli jopa 7 vuotta tytärtäni vanhempi. Yritin siinä sitten loppu ajan olla mahdollisimman tyynenä ja asiallisesti hänenkin kanssaan keskustellen. Kuitenkin hänen lähdettyä aloitin vielä samana iltana vakavat keskustelut tyttäreni kanssa.
Mielestäni tuo ikäero tässä vaiheessa on aivan liikaa onhan toinen jo nuori omillaan asuva aikuinen ja toinen vasta lukion aloittava teini. Vaikka jätkä vaikuttikin kaikin puolin asialliselta en voi siltikään suhtautua kovin myönteisesti tähän, koska elämäntilanteet ja elämänkokemuskin ovat aivan toista luokkaa.
Tytär yrittää puolustella suhdetta sillä, että oman ikäiset pojat ovat hänestä lapsellisia ja paljon vanhemmat ovat mukavampia ja heidän kanssaan on kuulemma parempi olla. On myös kovasti sillä kannalla, että suhde on hänelle hyväksi. Olen kuitenkin hyvin eri mieltä asiasta, koska tiedän ettei 16 vuotiaana ajatella vielä kaikissa asioissa kypsän aikuisen tavoin ja henkinen kehitys jatkuu vielä ainakin 10 vuotta tuosta eteen päin. Epäilen myös, että tämä jätkä todennäköisemmin hakee kaikesta huolimatta tyttärestäni enemmän kokemusta ja hauskanpitoa kuin pysyvää kumppania enkä missään tilanteessa halua, että hän joutuu tällaiseen asiaan pettymään. Aikuisina tuollainen ikäero ei ole kovin suuri mutta jos toinen on teini ja toinen lähempänä 25 vuotta niin kyllä siinä on mielestäni täysin erilaiset lähtökohdat.
Mielestäni minulla on tyttäreni ollessa alainäinen oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan hänen parastaan ajatellen. Miten voisin saada hänet uskomaan, etten hyväksy suhdetta vielä tässä vaiheessa suuren ikäeron vuoksi ilman, että saan huonot välit hänen kanssaan. Kyllä sitä itsekkin teininä välillä ihastui reilusti vanhempiin poikiin, mutta aikuisena sen sitten on tajunnut, miksei se ole tuossa iässä vielä kovinkaan järkevää. Tuollainen suhde vain aiheuttaa todella paljon huolen aiheita.
Tyttäreni täytti tänä vuonna 16 ja aloittaa nyt lukion ensimmäisen vuoden elokuussa. Hän kertoi juhannuksen jälkeen alkaneensa tapailla poikaa joka oli hänen kertomansa mukaan vähäsen häntä vanhempi. Tästä päättelin ehkä vuotta paria vanhemmaksi maksimissaan.
Kovan suostuttelun jälkeen sain hänet tässä kuussa tuomaan tämän jätkän näytille ja silloin selvisi, että tämä poika olikin jo tänä vuonna 23 täyttävä nuori mies eli jopa 7 vuotta tytärtäni vanhempi. Yritin siinä sitten loppu ajan olla mahdollisimman tyynenä ja asiallisesti hänenkin kanssaan keskustellen. Kuitenkin hänen lähdettyä aloitin vielä samana iltana vakavat keskustelut tyttäreni kanssa.
Mielestäni tuo ikäero tässä vaiheessa on aivan liikaa onhan toinen jo nuori omillaan asuva aikuinen ja toinen vasta lukion aloittava teini. Vaikka jätkä vaikuttikin kaikin puolin asialliselta en voi siltikään suhtautua kovin myönteisesti tähän, koska elämäntilanteet ja elämänkokemuskin ovat aivan toista luokkaa.
Tytär yrittää puolustella suhdetta sillä, että oman ikäiset pojat ovat hänestä lapsellisia ja paljon vanhemmat ovat mukavampia ja heidän kanssaan on kuulemma parempi olla. On myös kovasti sillä kannalla, että suhde on hänelle hyväksi. Olen kuitenkin hyvin eri mieltä asiasta, koska tiedän ettei 16 vuotiaana ajatella vielä kaikissa asioissa kypsän aikuisen tavoin ja henkinen kehitys jatkuu vielä ainakin 10 vuotta tuosta eteen päin. Epäilen myös, että tämä jätkä todennäköisemmin hakee kaikesta huolimatta tyttärestäni enemmän kokemusta ja hauskanpitoa kuin pysyvää kumppania enkä missään tilanteessa halua, että hän joutuu tällaiseen asiaan pettymään. Aikuisina tuollainen ikäero ei ole kovin suuri mutta jos toinen on teini ja toinen lähempänä 25 vuotta niin kyllä siinä on mielestäni täysin erilaiset lähtökohdat.
Mielestäni minulla on tyttäreni ollessa alainäinen oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan hänen parastaan ajatellen. Miten voisin saada hänet uskomaan, etten hyväksy suhdetta vielä tässä vaiheessa suuren ikäeron vuoksi ilman, että saan huonot välit hänen kanssaan. Kyllä sitä itsekkin teininä välillä ihastui reilusti vanhempiin poikiin, mutta aikuisena sen sitten on tajunnut, miksei se ole tuossa iässä vielä kovinkaan järkevää. Tuollainen suhde vain aiheuttaa todella paljon huolen aiheita.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Mielestäni minulla on tyttäreni ollessa alainäinen oikeus ja velvollisuus puuttua asiaan hänen parastaan ajatellen."
Mm, "hänen parastaan.." Ikäväkseni täytyy todeta, että tuolla et oikeasti tarkoita mitä sanot. Ajattelet omaa parastasi. Siitä mikä mielestäsi on järkevää, asiallista, sopivaa.. ja yksinkertaisinta sinun kannaltasi. Sinulle aiheutuu huolta ja harmia, kun tyttö ei seurustele mielestäsi tarpeeksi nuoren miehen kanssa.
Tyttäresi on kuitenkin jo 16-vuotias lukiolainen ja tuntuu tietävän mitä tekee. Parin vuoden päästä hän täysi-ikäinen; tuo aika menee todella nopeasti. Teidän välinne on hyvällä tolalla, sillä tyttö kertoi itse seurustelustaan. Ja toi vielä nuoren miehenkin kotiinne näytille. Älä ihmeessä pilaa välejänne turhalla kontrollilla ja "liian vanha" arvostelulla. Äitinä voit vain toivoa, ettei tyttäresi pety suhteeseensa kovin pahasti, mikäli se päättyy. Jos näin käy. Nuorten suhteet ovat tässämielessä aivan samanlaisia kuin vanhempien. Ne voivat päättyä eroon syystä tai toisesta. Pahinta mitä tiedän on nuorten tai vanhempien suhteet, jotka eivät pääty eroon tai tekevät sitä (liian) pitkällä kaavalla, vaikka suhteessa on väkivaltaa jossain muodossa.
Kirjoittelen tätä kokemuksen syvällä rintaäänellä. Sillä itse olen aikoinaan aloitellut 17-vuotiaana suhdetta 23-vuotiaaseen mieheen. Suhteen pidin visusti salassa vanhemmiltani. En kuuna päivänä olisi esitellyt poikaystävääni vanhemmilleni. Siihen vaikutti moni asia, mutta pääosin se, että vanhempani ovat ns. vanhan kansan ihmisiä. Isäni oli sodassakin 17-vuotiaana. Suojelin vanhempiani monelta nykyasialta, ja erityisesti poikakavereistani. Myös kauan sen jälkeen, kun olin muuttanut pois vanhempieni luota. No, tuo em. suhde päättyi viiden vuoden jälkeen. Tavattuani tulevan avo- ja aviomieheni esittelin hänet vanhemmilleni seurusteltuamme yli vuoden.
Niin ja sitten tyttäreeni. Hän alkoi seurustella myös 17-vuotiaana 23-vuotiaan nuoren miehen kanssa. Koska tyttärellä oli ollut jo pari hieman nuorempaa "viritystä" ennen tätä suhdetta, olin lähinnä helpottunut. Tämä oli kaikkein järkevin ja muutoinkin paras vaihtoehto. Nyt he ovat olleet yhdessä lähes 10 vuotta.
Olen ollut töissä nuorisokodissa. Ehkä kaikkein vaativinta nuorten kanssa on, jos vanhemmat/vanhempi on tiukasti jotain omaa mieltä. Mikäli nuorten seurustelusuhteisiin yritetään puuttua/estää, se vain lisää heidän hinkuaa jatkaa suhteessa. Jopa silloin, kun he itsekin tietävät suhteen olevan itselleen haitaksi. Sen vuoksi vanhempien kannattaisi laittaa peliin hieman oveluutta. Jättää kärkevimmät mielipiteet ja arvioit nuoren suhteesta sanomatta. Kysyä sen sijaan vaikkapa kysymyksiä, joihin vastaamalla nuori antaa itse arvion omasta suhteestaan.
Ei tuossa kyllä omasta mielestäni mitään pahaa ole. Sitä paitsi tytöt kehittyvät poikia aijemmin joten jos tuo jätkä on kehittyny hieman normaalia myöhemmin ja tyttö hieman normaalia aijemmin niin saattavat olla hyvinkin samalla tasolla.
Tiedän paljon jo vanhoja pariskuntia joissa aikanaan mies oli parikymppinen jopa yli ja tyttö teini-iässä kun päätyivät yhteen. On se kumma että sillon se oli normaalia ja nykysin pelätään jos jätkä onkin vähän vanhempi. Kyllä 16 vuotiasta itse pitäisin jo kohtuun kypsänä. Tässä suurin ongelma taitaa ikävä kyllä olla sinun mielipiteissäsi ja luuloissasi.