Kaksi vuotta mieheni kuoleman jälkeen tapasin mukavan miehen, tai niin luulin. Molempien arjen kiireiden takia tapailemme lähinnä viikonloppuisin. Tämä järjestely on sopinut minulle hyvin. Nyt kun lapseni ovat muuttamassa pois kotoa otin puheeksi meidän suhteen tulevaisuuden. Olemme tapailleet noin kolme vuotta ja varovasti tiedustelin josko hän jossain kohtaa elämää olisi halukas muuttamaan yhteen. Olen jo alun alkaen kertonut hänelle suoraan, että haluan jossain vaiheessa kunnon suhteen. Vastaus kysymykseeni oli kaikkea muuta kuin mitä odotin. Lähinnä suurin pelkoni. Hän hyvin ilmeettömästi kertoi minulle, että erään riidan jälkeen, jossa myönnettäkön minulla paloi totaalisesti pinna, hän ei pysty ajattelemaan tulevasuutta kanssani. Tämä tieto mursi minut täysin, koska olen onnettoman rakastunut tähän mieheen. Tästä äityi uusi konflikti jonka lopuksi kerroin, että on kaksi vaihtoehtoa, joko erotaan nyt heti tai sitten unodetaan riita ja aloitetaan alusta. Hän ei halunnut erota, mutta ottaa edelleen puheeksi aina tarpeen tullen tämän tilanteen, eli että ei ole varma pystyykö unohtamaan häneen kohdistuneen purkaukseni. Lupaa kyllä yrittää, mutta itselläni on tunne että haaskaan aikaani ja turhaan yritän rakentaa hänen kanssaan suhdetta, jota en ikinä saa sellaisena kuin haluan. Mitä tehdä. Onko kellään kokemusta vastaavasta.Minä olen se osapuoli joka kertoon avoimesti tunteistaan. Miksi hän haluaa tapailla, jos kerran ei pysty antamaan anteeksi.
Pitkävihaisuus
Anonyymi
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.