täällä moni tuntuu pohtivan millä pillerillä hyvä olo mikä ei ahdista mikä saa seisomaan . voin kertoa yli 30.vuoden kokemuksesta etsikää ensin muuta kuin helppoa ratkaisua napistA sillä tiellä pääsee tosiaan pitkälle ensin yksi sitten kaksi lopulta kourallinen ja meno kiihtyy tosin järki siinä hiipuu....lopulta olet zombie zompilandissa etkä edes itse sitä tajua .... puhuu KOKEMUKSEN ÄÄNI.
Onneksi olkoon koukku ihmiset
Anonyymi
57274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
näitä lääkittyjä zompeja näkyy katukuvassa "kiitettävästi". . . kuljeskelee harhaillen lyllertäen missä milloinkin: hartiat kumarassa, pää "roikkuu kassitolkulla "tärkeitä". tavaroita mukana, nooh, - eihän se huumelääkkeiden käyttö "näy mukamas päällepäin. . .
Noh samoissa joukoissahan liikut itsekin
jos nyt yleensä kukaan "pirtistään" liikkuu missään. . .ei voi nykyisin olla törmäämättä, - busseissa, toreilla, kaduilla, jne. näihin "hyvin" lääkittyihin.
Kuntosalilla en ole nähnyt, tavannut, - eikä mikään ihme eihän ne lääkepöhöttyneet jaksaisi yhtä rappusta nousta ylöspäin.
Joo, kuntosaleilla käytetään ihan muita "lääkkeitä". Niillä sitten jaksaa sitäkin enemmän.
ei ne koukku ihmiset myönnä, - olevansa koukussa.
lääkepilleristit hakevat vaan "helppoa tietä", eivätkä käsitä, välitä, sopii hyvin sanonta, kirjaimellisesti: "pää edellä"
Mä olin 15 vuotta psyykenlääkkeiden käyttäjä ja mitä sanoit on totta. Aika moni havaitsee jossain vaiheessa että lääkkeet ei toimi enää, lääkäri lisäilee pillereitä toisen päälle tai kasvattelee annoksia, tulee lisääntyvissä määrin harmeja ja sitten lopetuksessa kaikenlaisia ikäviä oireita ja irtautumisvaikeuksia pillereistä. Mä olen kokenut tuon kaiken! Lisäksi pillereihin tulee henkisen tason riippuvuus ("mä en pärjää ilman lääkkeitä") sekä myös jonkinlainen fyysinen ' riippuvuus' jossa keho mukautuu lääkkeiden alla oloon joka sit oireilee lopetusoireina. Kun söin eniten pillereitä, tunsin että tää suunta ei oo todellakaan hyvä vaan tuhoava tie. En aluksi mutta pikkuhiljaa.
Pillereistä voi seurata kaikenlaisia harmeja. Mä tajusin jossain vaiheessa ettei ole oikeita lääkeyhdistelmiä tai oikeaa lääkettä olemassakaan, mitä kannattaisi etsiä. Monesti apu mitä lääkkeistä sai oli usein aika lyhytkestoinen ja siinä oli aina " koira niinsanotusti haudattuna". Ja tällä tarkoitan niitä harmillisia puolia lääkkeistä.
Kun oon hitaasti lopettanut lääkkeet, olen tajunnut että olen oppinut siinä mukana paljon elämästä ja erilaisia selviytymiskeinoja. Meille aina vaan toitotetaan nykypäivänä että lääkkeet auttaa masennukseen ahdistukseen jne vaan mielestäni lääkkeet voi estää löytämästä omia selviytymiskeinoja.
Oikein ärsyttää miten menin tuohon ansaan ja aloitin pillereitä saadakseni hyvän olon. Saatikka käytin niitä pitkään. Nykyään tietäisin lukuisia erilaisia keinoja miten voida paremmin ja nostaa mielialaa ilman pillereitä. En usko että pillerit ovat tarpeen niin paljon mitä niitä nykyään määrätään!
Mä taas yritin vuosia, vuosia ja taas vuosia selvitä psykoterapioilla ja elintapamuutoksilla. Söin pilkulleen suositusten mukaan, liikuin reippaasti, kävin töissä ja opiskelin jos olin niihin kykenevä (osa ajasta meni eläkkeellä) ja seisoin suunnilleen päälläni, jotta edes jotakin tapahtuisi. Silti en päässyt kunnolla minnekään, vaan muutoksia alkoi tulla kunnolla vasta lääkkeiden myötä. Mieluummin addiktio pillereihin kuin itsetuhoisiin käytösmalleihin, jos nyt jompi kumpi pitää valita. Yhteiskunta ei loputtomiin edes maksa terapioita tai anna keskusteluapua.
Hyvä sun on sanoa. Itte olin ennen niitä julmetun pillereitä tappamas itteeni koko ajan, pesin itseäni kloriitilla jne.
Voi niihin pillereihin tulla riippuvuus jos ylittää annoksen. En käytä mitään temestaakaan kuin jos on pakko, mulla ei oo siihen toleranssia. Se on paniikkilääke, ei mikään vitun onnellisuusnappula. Sama logiikka pätee muihinkin psyykenlääkkeisiin.
Oikeaa lääkitystä on joskus niin vitun vaikeaa löytää. Voi joutuu pitkäänkin etsimään. Jos pitää saada aina lisää, oot syönyt liikaa. Ei se sit enää toimi. Sama pätee buranaankin.
Ite ei pitäis mennä lopettamaan. Siitä ne sun oireet just johtuu. Et katkaset ku seinään. Lääkäri osaa lopettaa niin, ettei vieroitusoireita tule. Tai sit ne sun oireet on just sitä sairautta, mut et viitti myöntää vaan syytät lääkkeitä.
Mistä lääkkeestä on muuten kysymys?
Puhut aivan hevonkukkua kun väität että lopetusoireet koskee vain seinään lopettavia. Tästä aiheesta on ollut esim Britanniassa julkista keskustelua https://www.bbc.com/news/health-48457980
Sekä New York Timesissa https://www.bbc.com/news/health-48457980
Sekä jopa ihan Suomessa https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000005853275.html
Lääkäreiden asiantuntemus aiheesta on usein horjuvaa:https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ala-jaa-potemaan-ela-ihan-normaalisti-moni-masennuslaakkeista-irti-pyrkiva-jaa-oireidensa-kanssa-yksin/
Ja miten voisikaan olla parempaa kun aiheesta ei edes ole tehty paljoa tutkimusta? tutkimusta tehdään nykyään edelleen: https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html
NYtimesin artikkeli linkkikorjaus: https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html
"Jos pitää saada aina lisää, oot syönyt liikaa. Ei se sit enää toimi. Sama pätee buranaankin."
Jaa. No selitäpä tuo lääkäreille jotka lääkkeiden purkamisen sijaan lisää useita päällekkäin tai nostaa annosta. Ssri lääkkeisiin ei pitäisi myöskään sisältyä toleranssia , tai niin sanotaan ainakin.
No on se nyt hemmetti joka lääkkeessä johon Voi tulla riippuvuus. Tunnetko yhtään lääkäriä? No et koska väität, et ne mieluummin nostaa annosta. Ensin täytyy tietää asiasta jotain ennen kuin tulee sanomaan.
Noita ei ihan nappiin menneitä-juttuja löytyy porkkanan kasvatuksestakin.
Pönkität niillä omaa kantaasi ja unohdat realismin. Suurinta osaa ne on auttaneet.
Jos joskus sairastut psykoosiin niin toivottavasti et syö lääkkeitäsi. Saat paremmat kiksit.
Ja niin vielä, kerro nyt se käyttämäsi lääkkeen nimi jo.
"Noita ei ihan nappiin menneitä-juttuja löytyy porkkanan kasvatuksestakin. "
Vertaat ihmisten kärsimystä reseptilääkkeiden takia porkkanan kasvatukseen. Kerrot aika paljon itsestäsi. Kun masennuslääkkeitä määrätään nykyään miljoonia reseptejä länsimaissa, näitä "yksittäistapauksia" ja lääkeharmeja saaneita ihmisiä tulee olemaan aika paljon.
No mitä muuta ne yleensä tekee? Oma kokemus "psyykenlääkkeidenkäyttäurallani" oli se että jos lääke ei toiminut sitä joko suositettiin nostamaan tai vaihtamaan. Kunnes päätin lopulta purkaa lääkitykset. Tiedän lukuisia ihmisiä, ketkä on vaihtaneet "masennuslääkkeistä" toiseen, mutta en tiedä onko heidän vointinsa kohentunut. Joskus minulle määräiltiin lääkkeitä päällekkäin, mistä suurella epäilyksellä jälkikäteen jopa haittavaikutuksia lääkittiin toisella lääkkeellä. Toksinen kuorma lääkkeistä kasvoi suuremmaksi, ja jälkikäteen olen tajunnut että jos yhtä lääkettä tutkitaan muutaman viikon tutkimuksella, paria tai useampaa lääkettä tutkitaan vieläkin vähemmän yhdessä. Moni antaa omien aivojensa olevan psykiatrien koekenttänä, mutta minä en koskaan enää, harmien jälkeen. En todellakaan usko että psykiatrit tietävät lähellekään riittävästi mitä tekevät tai heidän lääkemääräysideansa ihmisille olisi edes kunnolla tutkittu, turvallisuuttakaan ajatellen pitkällä tähtäimellä, vaikka muuta väittäisivät. Se kelle tulee harmia, häntä ei usein edes uskota ja niitä ongelmia laitetaan mt syiden piikkiin, kuten tässäkin ketjussa joku heitti että omista ongelmistahan ne harmit johtuu. Kokeilkaapa vaan saada joskus pahaa harmia noista lääkkeistä ja se ei ole kovin kiva tilanne. Psykiatreilla ei usein ole mitään muuta ratkaisukeinona kuin voivottelu ja uudet lääkkeet, mitkä ei tietenkään ratkaise lääkehaittoja.
Jos mitään biologista poikkeamaa tai hoidettavaa sairautta ei ole todettu aivoissa biologisesti niin minä en lähtisi enää millään kemikaalilla sorkkimaan aivojani. Jotka ei edes korjaa mitään kuten insuliini auttaa diabetekseen. Psykiatristen ns sairauksien biologinen tausta tuntuu edelleen olevan psykiatreille hämärän peitossa ja samaten tuntuu olevan vielä lääkkeiden toimimisen syykin, varsinainen toimintamekanismi. Kaikki lääkkeet valitaan aivan summamutikassa, yrityserehdys meiningillä, toivoen että joku "toimisi", pitäen yllä potilaan uskoa että kyllä sieltä joku lääke auttaa vielä, samalla vieden potilaalta oikeasti tunteen että on muitakin ratkaisuja elämänongelmien kanssa elämiseen kuin lääkepurkki.
Vaan kuinka kauan ne edes ne lääkkeet "toimii"? Toimimisenakin pidetty olotila voi olla tosiasiallisesti vaan sitä että aivot reagoi alussa lääkeaineeseen tekemällä jotain muutoksia, jotka tosiasiallisesti on sitä että ne saattavat pyrkiä vastustamaan tämän toksisen aineen pyrkimyksiä muuttaa aivojen ja keskushermoston kemiallista toimintaa. Tässä psykiatria hehkuttaa että wau lääkkeet lisää vaikkapa neurogeneesiä! Hiljalleen lääkkeen teho voi hiipua, mikä tarkoittaa että aivot jollain tapaa lakkaa vastaamasta aineen vaikutuksiin potilaan kannalta suotuisalla tavalla, kuten alussa. Lääke ei lakkaa toimimasta vaan keho ja aivot alkaa tunnistaa lääkkeen enemmänkin toksiseksi mitä se onkin. Moni ei oikeasti edes pitkällä tähtäimellä voi erityisen hyvin lääkkeillä, mutta lopetusoireiden iskiessä kuin sata lasissa (joista muuten osa on henkisen tason oireita), ollaan lääkkeellä takaisin kun se toimii! Tai lopetusoireet on niin ikäviä... Kun tätä aivojen sorkkimista lääkkeillä ja aivojen muokkaamista uuteen kemialliseen uskoon on harrastettu pitkään, koen että siinä vaiheessa minulla alkoi lisääntyvät harmit. Vieroitusvaiheessa yhtä lääkettä jotain negatiivista tapahtui. Jokainen lääkkeen aloitus ja lopetus ja nosto ja lasku on melkoisia kuormitteita aivoille ja keskushermostolle.
Lääkkeet tekee kemiallisen epätasapainon aivoihin, ei hoida kemiallisia poikkeamia. Joku kokee tuosta uudesta kemiallisesta tilasta lääkkeellä hyötyä niin eipä siinä mitään. Sekin mitä pidetään lääkkeen toimimisena, ja sairauden hoitona voi pitää mukanaan lukuisia ikäviä puolia mitä on haitat joita ei edes välttämättä mainita määräyshetkellä. Masennuksen hoito voi pitää mukanaan tunteiden leikkautumista molemmista päistä ja seksuaalisen toiminnan ongelmia. Mitä hoitoa se semmoinen on?
Harvemmin mihinkään buranaan tulee riippuvuutta, koska sitä ei käytetä säännöllisesti ja ihmiset tietää että buranan runsaasta käytöstä tulee harmia.
Sen sijaan masennuslääkkeissä riippuvuudelle altistaa mielestäni:
- vaikeatkin lopetusoireet joista ei määräämishetkellä usein mainita jotka on helppo laittaa potilaan henkisen tilan piikkiin, myös potilaan itsensä toimesta. Jos saa pahoja lopetusoireita, voi olla mahdollista että on hankala esim käydä töissä
- päivittäinen käyttötapa pitkiä aikoja jopa vuosia ja vuosikymmeniä ja isot annokset joista voi olla hankala päästä eroon. Itselläni tuli voimakkaat lopetusoireet jo yhdestä annosunohduksesta
- suositukset että masennuslääkkeitä käytetään vielä kuukausia masennuksen päättymisenkin jälkeen ja se että masennus itsessään on helppo sotkea ihan vaan siihen että ihmisen elämässä on ongelmia, ihan elämän aiheuttamaa stressiä ja ongelmaa
- potilaan tunne että hänellä on vialliset aivokemiat tai että hän ajattelee että lääke korjaa jotain sairautta aivoissa kuin insuliini vaikuttaa diabetekseen minkä takia hänelle on lääkkeitä määrätty
- Potilaan kokema tunne ettei muita keinoja ja työkaluja masennuksen kanssa olemiseen ja pärjäämiseen ole kuin lääkkeet
"Suurinta osaa ne on auttaneet." Mistäköhän sinä tämän väittämän olet repäissyt?
Elävästä elämästä.
Lääketutkimukset ovat niin sanottuja kaksoissokkotutkimuksia, joissa puolet koehenkilöistä syö varsinaista lääkeainetta ja puolet placeboa eli lumelääkettä. Keskimäärin vajaa puolet varsinaista lääkettä syöneistä ja kolmannes lumelääkettä syöneistä saa lievitystä masennusoireisiinsa.
Ero lumelääkkeen ja varsinaisen lääkkeen tehon välillä on vain 16-20 prosenttiyksikköä.
Tästä saadaan niin sanottu Numbers needed to treat –luku, joka kertoo kuinka monen ihmisen täytyy syödä lääkettä, jotta yksi saisi avun. Masennuslääkkeillä tämä luku on tyypillisesti seitsemän.
Masennuslääkkeistä on tehty niin sanottuja meta-analyysejä, joissa yhdistellään tilastollista dataa kymmenistä tai jopa sadoista eri lääketutkimuksista.
Useat meta-analyysit ovat osoittaneet, että lievän ja keskivaikean masennuksen hoidossa lääkkeistä ei ole hyötyä. Brittien hoitosuositus ei suosita lääkkeitä lainkaan lievästä masennuksesta kärsiville.
Maailmalla masennuslääkkeiden tehosta on keskusteltu jo pitkään. Yksi näkyvimpiä kriitikoita on Nordic Cochrane Centerin johtaja, professori Peter Gøtzsche. Cochrane on maailmanlaajuinen tutkimusverkosto, joka arvioi lääketieteellistä tutkimustietoa.
(Nämä lääkkeet tehoavat vain vakavaan masennukseen, ja siihenkin kehnosti. Korkeintaan yksi kymmenestä saa niistä apua. Valtaosa niillä hoidetuista ei saa mitään lievitystä, vaan kärsii usein sivuvaikutuksista.)
Masennuslääkkeiden tehoa tavallisilla vastaanotolla käyvillä potilailla on tutkittu varsin vähän. Yksi harvoista on amerikkalainen STAR*D –tutkimus, johon osallistui yli 4000 masennuspotilasta. Heille annettiin vuoden ajan parasta mahdollista lääkehoitoa. Vuoden päästä mukana olleista tutkimuspotilaista vain 108 oli täysin toipunut masennuksesta. Loput olivat joko jättäytyneet pois tutkimuksesta tai heidän masennuksensa oli uusiutunut.
On eri asia lukea netistä kuin seurata, mitä tuossa lääkehärdellimaailmassa tapahtuu. Olisiko jollain kommentteja jotka tuntee paljon lääkkeiden käyttäjiä jne? Tähän asti on luettu netistä. Tutkimuksia on puolesta ja vastaan varmaan ja ite päättää ketä haluu uskoa, mut tulee sellainen käsitys, että ette oikeasti juuri tunne lääkkeiden käyttäjiä. Sitä olen yrittänyt sanoa.
Eli jos jollain olisi joku tapaus..? Olisi helpompi ottaa kantaa sellaiseen kuin netistä luettuun tietoon. Lääkäri en ole, joten tutkimuksiin en ota kantaa. Se on kyllä totta, että lääkkeiden teho on vaihtelevaa, koska se, mikä käy toiselle, ei käy toiselle, joku saa hirveet sivuoireet sellaisesta mistä toinen ei saa mitään. Ja ne lääkkeet on syötävä säännöllisesti. Jos syö miten sattuu ne pitoisuudet vaihtelee veressä koko ajan. Jos ei siis ota joskus ollenkaan.
Ja harva masennus pelkällä lääkkeellä paranee. Tarvitaan aika paljon terapiaa rinnalle ja muuta apua.
Täydellistä lääkettä ei vielä ole keksitty. Lääketiede kuitenkin kehittyy koko ajan. Myös psykiatria.
No ei ne rauhottavatkaan oo mitään ihmepillereitä, et jos vähän ahdistaa ni otetaan heti Temesta. Suosivat nykyään muita keinoja. Mulla ei oo tällä hetkellä toleranssia Temestaan, koska käytän vasta viimeisenä keinona.
Se oli vain heitto, että pieleen voi mennä asiassa kuin asiassa.
On olemassa joitain vaarallisiakin lääkkeitä, esim. Topiramat/Topimax, mut en silti kaikkia yleistäis.
Voi ollakin et jos se lääkitys on päin mäntyä ni on elämä helvettiä. Tietenkin. Kukaan lääkäri varmaan ei oo yhtä haastavan tehtävän edessä ku psykiatrit, koska diagnoosi tehdään oireiden perusteella. Ei millään ei kerran nähdään vaan tutkitaan joskus jopa sairaalassa et tiedetään et mitä tehdään.
Omalla kohdalla ovat vaihtaneet silloin, kun tulee markkinoille uudempi ja kehittyneempi valmiste. Tästä saan nyt sanomista, mut lääkärit on kyllä tienneet mitä tekevät. En ole tavannut vielä yhtään ilkeää psykiatria. Siks vähän puolustaisin.
Joistaan lääkäreistä en menis sanomaan. Ne ei ollu psykiatreja.
Ite päätän, mitä alan syömään, mut ei ne ole yleensä ainakaan mulla ne lääkkeet mitkä aiheuttaa kärsimystä. Joku yksittäinen lääkkeen sivuvaikutus ei tod ole mun suurin ongelma tällä hetkellä. On surullista, jos se lääke ei käy ja aiheuttaa kärsimystä. No, jos on vastuuta, ni se lääke pitäis jättää pelkäksi yritykseksi. En minäkään alkais jotain hiton Larcantinia syömään, siinä ei ollu muuta kuin sivuvaikutuksia. Mut se nyt oli menneen sukupolven aineita. Ne lopetti sen lääkkeen ku huomattiin, et ei tää toimi.
Kirjoitan omasta kokemuksesta, en minkään netistä luetun tiedon perusteella.
Auttoiko se lopettaminen? Oikeasti?
Kyllä se härdelli on rasittavaa jos ei meinaa löytyä sitä järjellistä lääkettä, en mä sitä kiellä. Oon iteki kokeillut niitä aika paljon. Sit se oikea jossain vaiheessa napsahtaa, mut malttia se kysyy.
Ei sais liian nopeesti vaihtaa. Voi olla lopulta et ei tiedetä, mikä johtuu mistäkin.
Ainakaan masennukseen masennuslääkkeitä ei kannata käyttää, ne on ihan vitsi.
Ite vedin 20 vuotta masaria eli masennuslääkettä , pikku hiljaa itse lopetin.Alkujaan ahdisti sitten aivot normalisoitui.
Ihan Roskaa ne on masarit.
Libidon vaan vievät.
Bentso joskus ahdistukseen toimii, se ei kuitenkaan sorki kokoajan aivojen luontaista toimintaa niin kuin serotoniinijutskat.
Kerro muillekin ne muut keinot ja onnea matkaan!
ei ne koukussa olevat henkilöt, näitä sivustoja lue. . .
uskovat huume-lääkkeisiin kuin "hullu puuroon". . .
Jos joskus katkot luita ja kukaan ei anna kipulääkettä...
No, valinta sekin tuo lääkkeettömyys.
Ihmisen ei pitäisi olla lääkittynä töissä,mutta,kun terveet vaativat.
Totta kuin rotan potta! On vaaraksi muulle työyhteisölle kun kulkevat rauhoittavissa ja ties missä muissa mömmöissä, jotka heikentävät reaktiokykyä, muistia ja ties mitä muuta.
Ovat siellä,kun pakotetaan ei ne pakottajat sun mielipidettä kysy.Ihmisen pitäisi saada olla töistä vapaa,jos joutuu käyttämään psyyke-lääkkeitä.
Mömmöissä?
Hanki yleissivistys tai käytä palvelua jonka nimi on Google
terveitä ei lääkitä.
Ei niin. Jos jotain lääkitään, on punnittava hyödyt, haitat ym
"koukkuihmiset" voi luokitella ihan samaan "kastikkeeseen", kuin huumeiden käyttäjät
Lääkkeet on oikein käytettyinä lääkkeitä, ei niitä saa käyttää väärin. Mulla on nyt toisen jalan säärestä molemmat luut poikki, syön vahvoja kipulääkkeitä siksi. Muutenkin joudun psyykenlääkkeitäkin käyttämään. En söis jos en tarviis. Sama aine on oikein käytettynä lääke, väärinkäytettynä huume.
Mua ärsyttää luokittelu tässä keskustelussa. Jos sairastuu psyykkisesti ja käyttää lääkkeitä, on narkkari. Jos katkoo luita ni ei tolla logiikalla kipulääkettä saa ottaa. Niinkö??
Toivottavasti otatte joskus ne laput silmiltä ja opitte ajattelemaan out of the box. Myös Google on keksitty.
Muuten, olen samaa mieltä aloittajan kanssa.
Ei kai siinä mitään pahaa ole käyttää psykoaktiivisia aineita elämän ongelmiensa ratkaisemiseksi.
Niin kai sitä on läpi aikojen tehty, ennenkuin labrassa alettiin tehdä massana ihmisille määrättyjä päivittäin otettavia "psyykenlääkkeitä."
Eri asia on vaan se mikä hyöty näistä kemikaaleista on ja mitkä oikeat haitat on.
Kannattaa vaan varoa kusetetuksi tuloa, jossa lääkäri heittää horjuvia perusteita ja syitä näiden psykoaktiivisten kemikaalien käytön perusteeksi. Serotoniinivaje, aivojen kemiallinen epätasapaino ja masennuksen hoidossa lääkkeiden välttämättömyys(ja vaihtoehdottomuus jossa lääkkeiden käyttöä alleviivataan mitätöiden muita tapoja ratkoa masennusta ja erityisesti lääkkeiden määräys lievempiin masennustiloihin ) ovat tällaisia mitkä ei kestä tieteellistä tarkastelua mutta lukuisia potilaita on näillä kusetettu. Myöskin neuroplastisuuden lisääminen mielialalääkkeiden käytön perusteena mitä usein hehkutetaan niin sitä miettiessä kannattaa ottaa huomioon, että myös vammat päähän aiheuttaa neuroplastisuuden lisääntymistä, ja voi kysyä kuinka suotuisaa on lääkkeillä aikaansaatu neuroplastisuuden lisääntyminen ja mitä tälle neuroplastisuudelle tapahtuu pitemmällä tähtäimellä ja aikana jolloin potilas vieroittautuu lääkkeistä aivot "sähköiskuja napsuen" kehollisia oireita potien ja minkälainen on aivojen kemiallinen tila lääkkeen käytön loputtua verrattuna alkutilaan. Neuroplastisuutta saa lisättyä myös hyvin terveellisin tavoin kuten liikunnalla. Suomen Käypähoitosuositus on hyvin lääkekeskeinen verrattuna monien muiden maiden hoitosuosituksiin masennuksen hoidossa. Väittäisin että pitkällä tähtäimellä lopputulema mielialalääkkeistä voi olla kaukana suotuisasta aivoterveydelle, mutta usein tutkimuksissa pitkäaikainen käyttö jää vähemmälle tutkimukselle kun lyhyiden tutkimuksen tuloksia hehkutrtaan ja vieroitukseen liittyvää tutkimusta on tehty suorsstaan naurettavan vähän. Vanhan polven masennuslääkkeiden on nähty olevan yhteydessä dementiaan jo, saa nähdä mitkä on nykyisen ssri sukupolven dementiatilastot. Kun tutustuu yhtään tarkemmin esimerkiksi ssri lääkkeiden vaikutukseen, voi havaita että ne aiheuttavat lukuisille unen häiriöitä joko käytön aikana tai käytön loppuessa ja jopa rem unen rakenteen muuttumista ja voi toki miettiä mitä pitemmällä tähtäimellä tällainen aivoterveyteen vaikuttaa.
Juupa Juupa... Puhuu ihminen jolla ei ole omakohtaista kokemusta elinikäisestä sairaudesta. Vai onko sulla diagnoosi? Mitään burnouteja tähän ei lasketa. Epäilenpä...
Ero kipulääkkeissä psyykenlääkkeisiin on se, että kipulääkkeiden kohdalla lääkäri tai hoitava taho ei väitä että kipulääkkeet lisäisivät aivojen neuroplastisuutta hyvällä tavalla tai että aivoissa olisi sairauden takia joku kemiallinen häiriötila, jota lääke korjaa vai mikä milloinkin on psyykenlääkkeiden vaikutusmekanismina psykiatrian silmissä, jossa lääkkeistä maalataan ylisuotuisa kuva potilaalle, ja usein oikeat harmit jää potilaalle sanomatta sekä hyödyn puutteet sekä pitkäaikaisen käytön ongelmat. Jokainen tietää, että kipulääkkeiden syönti pitemmällä tähtäimellä on haitaksi kropalle ja kipulääkekoukku voi olla tosi vaikea pahimmillaan. Kuinka usein lääkäri varottaa siitä, että psyykenlääkkeiden pitkäaikaiskäyttö on huonosti tutkittua tai jopa suurella todennäköisyydellä haitallisempaa kuin lyhyt käyttö? Myöskin psyykenlääkkeiden haitoista puhutaan todella vähän psykiatrian puolella, koska kun kyseessä on "lääke", siitä maalataan suotuisa kuva ja myös haittoja ollaan valmiit hyväksymään, ihan sama kerrotaanko niistä potilaalle määräyshetkellä ja ilmeneekö vuosoa myöhemmin uusia haittoja näistä kemikaaleista aivoille ja keholle. Silti niitä ollaan innokkaana ja itsestäänselvänä määräämässä niin psykiatrian kuin yleislääketieteen puolella, ihan sama onko niiden hyöty plaseboon verrattuna marginaalinen.
Psyykenlääkkeiden toimintamekanismi ei korjaa aivoja, ei paranna mielenterveysongelmia kääntäen sairausprosessia yleensä vaan monessa tapauksessa jopa kroonistaa niitä sekä saa aivot ja keskushermoston mukautumaan aineen vaikutuksiin niin, että purkamisessa voi iskeä vaikeitakin oireita joista on tosi hankala sanoa mikä on mt ongelmia ja mikä lääkkeen tuomia ongelmia. Ne sekoittavat keskushermoston toimintaa ja häiritsevät (kyllä) aivojen normaalia kemiallista toimintaa minkä haitallisuuden voi päätellä lääkeainetta purkaessa erilaisina oireina. Pahimmillaan potilaalle tulee pillereistä uusia ongelmia joita psykiatria sitten diagnosoi mt ongelmina, koska on niin hemmetin sokea aineidensa haitoille ja usein jättää uskomatta potilasta sekä potilaat on jo valmiiksi mt syiden takia järjestelmässä. Paras tapa kuvata psyykenlääkkeiden toimintamekanismia on pitää niitä tietyntyyppisinä psykoaktiivisina aineina millä on tiettyjä joidenkin suotuisina kokemia vaikutuksia, koska ne vaikuttavat tiettyjen välittäjäaineiden toimintaan. Samaten huumeet ovat psykoaktiivisia aineita, joilla on omanlaisensa vaikutusprofiili. No, nykyään huumeiden ja psykiatrian hoitokeinojen raja on yhä häilyvämpi, kun mukaan on tullut ketamiini ja psykedeelien tutkiminen mt ongelmiin. Psykiatrian sairausmallissa näiden lääkkeiden nähdään korjaavan mielen sairauksia biologisesti, mutta kun katsotaan toisen katsantotavan mukaisesti ei kyse ole eri ilmiöstä kuin tajunnantilan muuttamisesta psykoaktiivisilla aineilla kuten huumeilla. Niidenkin vaikutuksesta osa pitää ja hakee niistä apua esimerkiksi tunnetason ongelmiin ja toiset ei pidä Riippuvuuden synty ei näissä labrassa tehdyissä "psyykenlääke"kemikaaleissa ole useinkaan yhtä dramaattista, mutta toisaalta yhtenevää on vieroitusoireisto sekä keskushermoston ja aivojen mukautuminen aineeseen niin että purku voi olla vaikeaa, aiheuttaa tuskallisia oireita. Psykiatrian puolella toki on ollut hyvinkin koukuttavia aineita vuosien mittaan kuten bentsodiatsepiinit, jotka on katuhuumeitakin pahempia vieroitusoireiltaan ja addiktoivuudeltaan. Käyttäjät kuvaavat kokemukstaan jopa riippuvuuden tasoisena purkuvaikeuksien ja vieroitusoireiden takia mm ssri lääkkeissä, mutta psykiatria hokee mantraa "ei aiheuta riippuvuutta", koska ei ole tarvetta annoskoon nostoon (hmm jotkut kyllä kokevat tietynlaisen tehon loppumisen milloin kokevat tarvetta annoksen nostolle), tai itsetuhoiselle lääkkeiden hamuamiselle jossa lääkettä vedetään kaksin käsin. Jos joskus tulisi tilanne jolloin ssri lääkkeissä olisi vakavia saantivaikeuksia aika moni tärisisi aika pahoissa oloissa kotonaan ja näkisi suurta vaivaa lääkkeidensä saamiseen, tulee mielleyhtymä joihinkin laittomia lääkkeitä käyttäviin. Heroiinikin oli joskus ihan käypä lääke, aikanaan.
Englannin sana dependence tai physical dependence kuvaa riippuvuutta mitä psyykenlääkkeet aiheuttaa paremmin kuin sana addiction. Sama ilmiö dependence liittyy lukuisiin aineisiin opiaateista mielialalääkkeisiin. Kehon mukautuminen aineeseen vaikkei sitä haluta " väärinkäyttää" mistä seuraa lopettaessa viekkareita. Osassa aineita halu väärinkäytölle on suurempi, jos aineesta saa jtn kiksejä "dopamiiniryöppyineen" niinsanotusti. Usein psyykenlääkkeissä tällaisia ei saa vetämällä yliannostuksia ja aineet on niin myrkyllisiä että seurauksena voisi olla vaikkapa serotoniinisyndrooma. Katuhuumeiden käyttö on monilla satunnaista ja psyykenlääkkeiden jopa vuosikymmeniä päivittäin jatkuvaa. Tällä katsantotavalla ajateltuna psyykenlääkkeiden aiheuttama kuorma keholle ja vaurioriski on omaa luokkaansa. Väittäisin ettei ihmiskeho ja hermosto ole tottunut tällaiseen.
.. Paitsi jos on kokeillut lääkkeettä ja lääkkeen kanssa. Mulla ainakin ennen niitä oli elämä yhtä helvettiä. Tappaako itsensä sitten? Lopeta lääkärin leikkiminen. Juuri tuolla saat vain tuhoa aikaiseksi. Latelet omia viisauksiasi, huomaan kuitenkin, ettet tajua oikeasti koko asiasta tuon taivaallista. Kommentti kirjoitetaan vasta, kun asiasta tiedetään jotain. Ei millään pikkunäppäryyksillä.
Tämä alkaa mennä nyt niin ali arvostelun ja paskan puhumiseksi että jätän teidät tänne keskenänne leikkimään.
Masennuskin on terveydelle vaarallinen olotila. Se aiheuttaa mm. verisolujen paakkuntumista ja aivosolujen vähenemistä. Pitkäaikainen ja vakava masennus kaipaa hoitoa, miksei kannattaisi myös hoitaa lievempänäkin ja ajoissa, vaikka ennen aivoinfarktia.
En minä ketään kehoita lääkkeitänsä lopettamaan jos ne toimii ja kokee hyödyt suuremmiksi kuin haitat jos vaihtoehto on itsari . En myöskään sano ketään narkkariksi joka käyttää psyykenlääkkeitä
Kerrotko mikä kirjoituksessani on erityisen väärin? Toki se voi jonkun mielestä olla täysin kaukaa haettua ja toki ajattelen mainstreamista hyvin eri tavalla psyykenlääkkeistä. Ajatteluni esikuva niistä on Joanna Moncrieffin ajatukset psyykenlääkkeiden toimintamekanismista
https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/ hän on muuten psykiatri
Oma kokemus on ollut että helvetillisimmät olotilat ovat olleet lääkevieroituksen aikaan. Olotila ennen lääkkeitä oli todella paljon parempi kuin mitä koin yrittäessäni purkaa nuo lääkkeet. Jos olisin saanut psykiatrialta tiedon kyseisistä oireista ja hitaamman vieroitusohjeen, oisin saattanut olla paljon paremmassa jamassa. Mutta jos lääkkeiden ongelmia ei tunnusteta ja niiden ongelmia vähätellään, potilaita satutetaan. En koe lääkärien ymmärtystä lääkeongelmista aina läheskään kovin suureksi vaan apu lääkepurkuun tuli vertaistukifoorumeilta
Ja tiedoksi että itselläni kokemusta lääkkeistä on hyvin pitkältä ajanjaksolta jolloin joskus varmaan koin ne hyödylliseksikin. Mutta jos jotain olen psyykenlääkkeistä oppinut, kokemus niistä voi muuttua
Jos oot purkanut itse vertsisfoorumiohjeilla, niin... Ehkä se lääkäri on vastuuton.
Onko nyt sitten parempi olo?
- "harvemmin". . .kenelläkään esim. "luut on poikki", - ainakaan vaikkapa kolmekymmentä vuotta/koko loppuelämä, niin kuin psyyke-lääkityillä (koukussa olevat), ovat sitten "sairaita" koko elämänsä. . . (ainakin riippuvuussairaita, - lieveilmiöineen. . .)
olenko väärässä, jos sanon: "kenen leipää syötte, sen palvelijoita olette " (lääketehtaiden, lääkäreiden)
Kuinka moni on päätynyt pitkäaikaiseksi käyttäjäksi koska heille ei ole puhuttu lopetusoireista, mitkä voi olla vaikeita ja pitkäkestoisiakin joillakin epäonnisilla? Kuinka monelle lääke on aloitettu kertomatta mahdollisista lopetusvaikeuksista?-Luulevat että lääkkeen voi purkaa milloin vaan kun se on mieto ja harmiton ja aiheuttavat itselleen harmia kun tällaisia voimakkaita pillereitä puretaan seinään? Jos lopetusoireet pitkittyy, tä llöin en edes tiedä pitäisikö puhua lopetusoireista vai lääkkeen puhkaisemista haitoista mitkä puhkeaa kun kemikaali mihin keskushermosto on vuosia tottunut ja minkä alla se on toiminut puretaan ?Kuinka moni sotkee lopetusoireet omiin mielenterveysongelmiin tai lääkäri sotkee ne mt ongelmiin? Kuinka moni on päätynyt pitkäaikaiseksi käyttäjäksi kun lääkäri ei vain viitsi alkaa purkamaan toisen lääkärin aloittamaa lääkitystä ja monessa tapauksessa purku voi olla niin ikävää aikaa että jatkaminen on helpompaa? Kuinka moni vaan unohtuu lääkityksille tarpeettoman pitkiksk ajanjaksoiksi kun palloilevat eri terveydenhuollon toimipaikoissa?Kuinka moni on lukenut paketista että lopetusoireiden tulo on todennäköisempää pitkään ja isompia annoksia käyttäneillä? Kuinka moni tietää kuinka lyhyen aikaa käyttöä masennuslääkkeitä tutkitaan ihmisjoukoilla kunnes ne on jo markkinoilla ja silti ihmiset on valmiita menemään niille koko elämäkseen? Kuinka moni uskoo että lääkkeen vaikutus pysyy aina samana ja aina on olemassa uusi toimiva lääke kun vaan riittävästi kokeilee? Kun miljoonille ja miljoonille määrätään näitä lääkkeitä länsimaissa, kuinka moni saa enemmän harmeja kuin hyötyä? Kuinka monen tila kroonistuu kun johonkin ohimenevään elämänongelmaan aloitetaan lääkitys? Kuinka moni joutuu toipumaan sekä masennuksesta että pilleriharmeista ja lopetusoireista? Kuinka moni oikeasti saa pitkällä tähtäimellä enemmän hyötyä kuin harmia? Kuinka monta potilasta pitää hoitaa että yksi saa hyödyn?
Kysymyksiä, kysymyksiä...
Itsehän te niistä "onnellisuuspillereistä" apua alun perin haette.. Ei niitä muuten lääkärit määrää, ellette ole niitä pyytäneet, tai käytöksenne on osoittanut pillerit tarpeellisiksi.
Kerro mulle se kaksisuuntainen joka paranee itsestään.
En muuten hakenut. Olin erittäin skeptinen.
Mua ei tässä niinkään se ärsytä et lääkkeitä haukutaan, olkoot syömättä, se ei mua liikuta.
Mutta se sairaiden vertaaminen narkkareihin liikuttaa.
No, joku päivä säkin huomaat, et ei tää maailma oo mikään muumimaa. Voit sairastua itse ym. Tule sitten sanomaan.
Paitsi eihän sun kaltaiset sairastu. Olet yläpuolella. Eiks vaa?
Kertomaasi sairauteen kai niitä on sullekin määrätty ja siitä ei olekaan kyse ettetkö olisi sairas, vaan turha moittiminen. Kaikilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia ja joillakin vieroitusoireita. Itsehän sen päätät mitä lääkettä alat käyttämään.
Kyllä kipupotilaita on paljon, kroonisista kivuista vuosikymmeniä kärsiviä.
Itse olen yksi.
Vuosikymmeniä vahvalla kipulääkityksellä ja tilanne ei paremmaksi muutu.
Ei muumilaaksossa... Miten se meni? Koskee koko tätä keskustelua.
Britanniassa kansanterveyspuolella on tiedostettu se että masennuslääkkeet kuuluu ryhmään mitkä voi aiheuttaa "riippuvuutta"(dependence) ja vieroitusongelmia;
https://phe-newsroom.prgloo.com/news/dependence-on-prescription-medicines-linked-to-deprivation
Lääkkeet on listassa mainittu yhdessä mm.Z lääkkeiden, gababentiinin, bentsojen ja opioidikipulääkkeiden kanssa. Näin se maailma muuttuu, ja ei voida psykiatriassakaan enää kansaa kusettaa.
Lisäksi on havaittu yhteys, että köyhillä vähäosaisilla alueilla pillerien syönti on suurempaa.
Ja että muitakin vaihtoehtoisia hoitotapoja pitäisi lisätä, kun masennuslääkereseptien määrä räjähtänyt eikä ne kaikille sovi hoitokeinoksi.
Eipä tuossa tarvi mikään Einstein olla, että tajuaa, että moni masennuksena todettu tila johon on annettu lääkkeitä on todellisuudessa reagointia elämän ongelmiin, haasteisiin ja vastoinkäymisiin, jonka diagnosointi ja lääkitseminen voi olla haitallista, turhaa jne
Juu... Kaikki vaan selittää et lääkärit myrkyttää ja tekee ihmiskokeita ja... Leikkii ihmisten aivoilla ja et koko ajan nostetaan annostusta. Miksiköhän on nostettu annostusta.
Ite kukaan teistä oo käyny sairaalas kattoo. Jengi kyselee et mikä paikka tää on.
No, jokaisella on tietysti oma käsitys ideaalitilanteesta.
Tosin... Voi olla joskus ihan tottakin et on hoidettu pelkillä lääkkeillä jotain, mikä ei ole niillä hoidettavissa.
Epäilyttävä tuo masennussairaus kyllä tosiaan on. Miten se määritellään ja miksi ihmeessä se on sairaus?! Siksikö, että silloin siihen voidaan määrätä kamalia lääkkeitä. Ihmiset on kautta aikojen turruttaneet itseään kun vituttaa tai ovat turhautuneita.
Vitutus ja turhautuminen on ihan eri asia ku masennus. Vitutukseen ei pillerit auta! Jos auttaa, ni se on sen lääkkeen väärinkäyttöä. Totta, se on naurettavaa turvautua johonkin turruttavaan. Pitäis kohdata ne ongelmat eikä vetää niihin nappeja. Siinä olet oikeassa. Esim. Temesta on paniikkilääke jne.
Mitä masennukseen tulee, sitä on sairautena vähän kahta lajia. Jos sille on joku syy, niin onhan se syy julmettu hoidettava. Mitä siihen lääkitystä aloittaa. Silloin se ei ehkä ole mikään sairaus. Myös itsesääli on eri asia kuin masennus.
Masennuksesta puhutaan silloin, jos siihen ei ole ulkoista syytä, eikä siihen kotikonstit auta. Mulla ei kyseistä diagnoosia ole, mutta tiedän niitä joilla on. Silloin siitä aineesta on hyötyä. Ja jos sattuu heti kyseiselle ihmiselle paras aine, niin vielä parempi.
Aika tulkinnanvaraista tämä sairauden määrittely.
Ei se ole tulkintaa vaan maalaisjärkeäkin saa käyttää. ;)