Mites nämä nuorten naisten puheet "etsin itselleni miestä, en lapsilleni isää"
Pidättekö meitä miehiä ihan tyhminä?
Kyllä miehestä tulee lapsille isä väkisinkin kun ollaan parisuhteessa ja muutetaan saman katon alle. Miehen pitää ottaa muitakin asioita huomioon. Jos mies kiintyy lapsiin, alkaa pitämään niitä ominaan ja ero joskus tulee, niin miehellä ei ole mitään oikeutta tavata lapsia.
Pidättekö meitä miehiä ihan tyhminä?
Kyllä miehestä tulee lapsille isä väkisinkin kun ollaan parisuhteessa ja muutetaan saman katon alle. Miehen pitää ottaa muitakin asioita huomioon. Jos mies kiintyy lapsiin, alkaa pitämään niitä ominaan ja ero joskus tulee, niin miehellä ei ole mitään oikeutta tavata lapsia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No joo, ymmärrän pointtisi ja mietin vähän samaa joskus itsekin.
Tai no, eihän ihmisellä ole kuin yksi isä ja se on se mies, joka on ko henkilön siittänyt alulle. Loput jutut sen jälkeen olkoot mitä on, on se isä sitten ollut lapsen elämässä mukana tai ei.
Mutta tuo on totta, miehestä tulee väkisinkin ainakin jonkin asteinen isähahmo lapselle uusiosuhteessa. Kuitenkin oslataan myös se vastuu lapsesta ja hänen huoltamisestaan ja elättämisestään ja ylipäätään siitä, että miehestä tulee yksi turvallinen aikuinen lapselle, joita lapsi elämässään tarvitsee ja jonka oikean isänkin tulisi lapselle olla.
Ja kiintyminen tulee väkisinkin asiaan mukaan, kun tarpeeksi aikaa kuluu ja vielä jos lapsi on pieni, niin tottakai hän alkaa isäpuolta pitämään isänään.
Ei kaikki näiset, joilla on lapsia, halua muuttaa yhteen ollenkaan. Nainen asuu lasten kanssa ja tapailee miestä tämän luona. Jos se tarkoittaa sitä.
Olen jo 40 ja ueamman kerran huomannut, että iso osa naisista joilla on lapsia kuvittelevat että mies tulee aina hänen luokseen eikä naisen tarvitse käydä miehen luona. Mistään yhteenmuuttamisista ei voi edes puhua.
Sekään ei ole muuttanut tilannetta että naisen "lapset" ovat 25-26v aikuisia.
Asuvat vaan helpon elämän vuoksi äitinsä luona Pleikkaria päivät pitkät pelaten.
Tälläset tapaukset ovat surkeimpia.
Nykyään skippaan ohi kaikki naiset joilla on liian pieniä lapsia. Kuvio ei vaan toteudu ja syy on nimenomaan naisen ajattelutyyli eikä edes lasten aiheuttama.
Tuo on totta.
Viimeisin esimerkki minun elämästäni on viime syksyltä.
Exälläni on 2 peruskouluikäistä lasta yhteishuoltajuudessa viikko viikko-systeemillä, mutta mun piti aina(tai olisi aina pitänyt) mennä ja olla hänen luonaan hänen päänsä ja aikataulujen mukaan. Noillakin viikoilla kun lapset eivät olleet hänellä. Oli kuulemma "luontevaa" olla aina hänen luonaan, vaikken nyt sinänsä viihtynyt hänen kotonaan ainakaan paljoa paremmin kuin mitä hän minun. No ok, oli hänellä nyt tietysti isompi asunto kuin minulla, mutta kuitenkin.. Ja muutenkin, taloyhtiössäni nyt asuu sosiaalitapauksiakin, jotka hänelle ovat kuvottava kauhistus siitäkin huolimatta, että hänen ystävistään suuri osa on juuri ihan samanlaisia ja samantasoisia hekkuloita. Et mikä logiikka siinäkin sitten oli..
Yhden yön hän sentään suostui olemaan luonani ja se tuntui olevan vastenmielistä hänelle ja hän luuli että se sitten kuittaa koko homman, et mä sit juoksen loputtomasti hänen nurkissaan aina kun hän vähänkin niin vinkaisi.
Monesti jäi omat kauppareissutkin jo kesken tai tekemättä kokonaan, kun oli sitten sopinut minulta kysymättä meille yhteisiä menoja. Tai usein esimerkiksi, vaikka sanoin että pääsen klo 18 hänen luokseen vasta kun täytyy käydä hoitamassa omia asioita vielä töiden jälkeen, niin ilmoitti vaan sitten että esim hän varasi saunavuoron klo 17 alkavaksi/sopi että ollaan kyläilemässä klo 17 jonkun tietyn ihmisen luona.
Olen aina tottunut siihen, että koitetaan ainakin olla tasapuolisia ja muutenkin, olisi nyt ollut kiva ja hyvä juttu jo meidän suhteenkin kannalta, että hän nyt olisi ollut myös minun luonanikin. Vielä kun hänen lastensa isä asuu kivenheiton päässä minusta, niin olisihan se tietty senkin vuoksi ollut ihan kiva juttu. Olisi voitu nähdä muksuja myös noilla isä-viikoillakin hyvin, kun tosiaan oleilevat parin minuutin kävelymatkan päässä.
No, tuossa suhteessa oli paljon muutakin vialla ja isoja epäkohtia ja selvisi hänestä nyt muitakin juttuja, jotka eivät olleet nyt niin miellyttäviä. Joskus oli aika kipunoissaan jonkun sukuloimisreissun jälkeenkin, jos olin esim hänen siskonmiehensä kanssa kaksistaan tupakilla, että mistä me juteltiin. Oli tosissaan sitten lähteissä kovat kyselyt asiasta, pelkäsi vissiin jotain paljastuvan hänestä enempikin. Toki jokaisella on ne omat salaisuutensakin, joista ei nyt välttämättä halua tehdä numeroa, mutta tuo(kin) käytös oli aika voimakasta hänellä tuon kaiken muu lisäksi.
Mutta no, toivottavasti on nykyään onnellinen, ett ä sai pilattua suhteen tuollaisella sellaiseen mieheen, joka oikeasti silloin vielä tykkäsi hänestä tosissaan ja aidosti.
Ja toivottavasti on saanut itselleen jonkun aivottoman mieheksi, joka tosiaan juoksee mukisematta just hänen päänsä mukaan vaikka perse paljaana 4 ruuhkassa kaupungilla, jos hän niin käskee.
Olen joskus itsekin miettinyt tätä. Olen nainen ja minulla on 4-vuotias poika. En etsi miestä mitenkään aktiivisesti, mutta kiva jos sopiva osuu kohdalle. En koe etsiväni isää lapselleni, hänellähän on jo sellainen. Mitä se sitten tarkoittaa ja miten selittää se. Ei ole ihan yksinkertainen juttu.
Me olemme poikani kanssa "paketti". Elämää kanssani ei tietenkään voi saada, ottamatta elämäänsä myös poikaani. Tämä on selvä. Jos elämäämme joskus tulee mukaan toinen aikuinen, niin tietynlaista aikuisenmallia hänen on pakko näyttää. Ei lapsen kanssa voi elää ilman, että vaikkapa pitää tarvittaessa kuria. Luultavasti lapseen myös kiintyy väistämättä. En varmaankaan haluaisi miestä, joka ei kykenisi kiintymään. Kyllä tällaisesta miehestä siis lähes pakosta tulee jonkinlainen isähahmo.
Itse en suostuisi muuttamaan yhteen kovin nopealla aikataululla. En halua tuoda lapseni elämään ihmistä, josta en ole varma. Lapset kiintyvät nopeasti, jos siihen on mahdollisuus, joten haluan suojella lastani. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pidän lapseni ja seuraelämäni erossa toisistaan. Hän on kyllä usein mukana tilanteissa, joissa on ystäviäni lapsineen, pareja ja parittomia. Sellaisessa tilanteessa poikaani voisi varmaan tutustua, mutta mitään "äidin erityisystäviä" hän ei kovin nopeasti tapaisi.
Lapsen hoito on myös sellainen asia, jota en varmaankaan helposti antaisi toisen vastuulle. Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi asioiden hoituvan. Tiedän, että kyllä ne luonnistuvat ihan yhtälailla myös mieheltä. Tässäkin on kyse siitä, että haluan suojella lastani. En jättäisi lastani yksin ihmisen kanssa, johon en luota todella paljon. Siinä mielessä kokonaisvaltainen isänä oleminen olisi siis vasta jossakin kaukana edessä. Leikkiä saa, pelata saa, puuhata saa, mutta se että lapsi olisi yksinään toisen vastuulla. No ehkä tajuatte mitä tarkoitan.
Myöskin elatusvastuu on minulle hankala juttu. En milloinkaan automaattisesti olettaisi toisen osallistuvan lapsen elatukseen. Toki jos on yhteinen asunto ja jääkaappi ja vesi- ja säkölaskut, niin vaikeahan siinä on laskea lasta jotenkin erikseen. Sensijaan vaikka vaatteet, harrastusvälineen, lelut, jne ovat mielestäni minun vastuullani. Samoin kaikki viemiset, hakemiset, kuskaamiset, sairastumiset, jne. Jos toinen haluaisi vapaaehtoisesti osallistua, niin ajankanssa varmasti voisi. En kuitenkaan osaa olettaa, että hän tekisi näin.
Tuossa muutamia ajatuksia, mutta on varmasti paljon muitakin juttuja.
Naiset puhuu toista ja tarkoittavat toista. Selvää on että miehen pitää huolehtia myös jonkun rikollisen naiselle siittämästä lapsesta jos mies haluaa seurustella.
Todella monella naisella on pieniä lapsia ja ero on tullut lasten isän kanssa.
Naiset odottavat, että tuleva uusi mies kärsii naisen huonoista päätöksistä.
Yleensähän nää on osastoo "olin villi , huonossa seurassa, vapaa ja helppo".
Todennäköisesti sillä tarkoitetaan sitä, että ei oleteta ja ehkä myöskään haluta miehen osallistuvan tasapuolisesti lapsen hoitoon ja asioihin. Vastuu ja samalla päätösvalta on ja pysyy edelleen naisella itsellään. Tietenkin on loppujen lopuksi eniten sanojasta kiinni, mitä juuri hän sillä tarkoittaa, vai mistä lähtien nuoret äidit ovat olleet jokin homogeeninen ryhmä täsmälleen samalla tavalla asioista ajattelevia naisia? Vaikea uskoa, ettei asia selviäisi ihan rehellisellä keskustelulla naisen kanssa, vaikka onhan se toki aina yhtä hauskaa porukalla haukkua yksinhuoltajaäitejä milloin mistäkin. Joko hakevat elättäjää ja kasvattajaa äpärälleen tai sitten eivät tunteettomuudessaan välitä miehen kiintymyksestä lapsipuoleensa lainkaan vaan omivat lasta edelleen itsellään, kieroja akkoja ollaan joka tapauksessa. Ei tätä peliä vaan voi eronneena äitinä voittaa mitenkään päin, ja juuri tästä syystähän en itse hae edes sitä miestä.
Totta puhut. Ihan sama mitä YHÄ tekee, aina menee väärin. Itekin lopetin miehen ettimisen aikaa sitte. Ei jaksanu enää kuunnella morkkaamista ja valitusta. Ihmettelen ku YHIt pysyy vaan jalustallaan. Ne ei pysty tekeen mitään väärin. Kai naiset sit vaan tajuu, et ei se yksin aina helppoo oo.
"etsin heftiä lompakkoa, jota kaventaa aina tarpeen tullessa."
Tuo tarkoittaa että etsin miestä joka sopeutuu ehtoihini. Ehtoihin kuuluu että tuleva mies on prioriteeteissä exän ja lasten alapuolella.
Minkälaisiin idiootteihin sä oikeen oot törmänny? Mä ainakaan en tunne ketään, jolla exä menis nyxän edelle. Ei se muuten olis exä. Lasten prooriteettilistalla isä on tietysti äidin miesystävän edellä. Silleen sen pitääki mennä. Esim. oma exäni tekee reissutöitä ulkomailla. Sillon ku hän on vapaalla Suomessa, niin lapset viettää paljon aikaa isänsä kanssa ja joskus ne lomat tulee vähän yllättäen. Siis LAPSET viettää aikaa, en minä. Se uuden miehen pitäis tajuta ja kai fiksu mies pitää sitä hyvänä asiana. Siis, että vaikka olis ite lapselle isähahmo, niin se oikea isä menee edelle monessa kohtaa. Sanon nyt uudestaan, että menee edelle LASTEN elämässä, ei niiden eronneen äidin.
Mulle se, että etsin miestä en isää lapsille tarkottaa just tätä: "Se uuden miehen pitäis tajuta ja kai fiksu mies pitää sitä hyvänä asiana. Siis, että vaikka olis ite lapselle isähahmo, niin se oikea isä menee edelle monessa kohtaa. Sanon nyt uudestaan, että menee edelle LASTEN elämässä, ei niiden eronneen äidin." Musta toi on tosi hyvin sanottu.
Mun lapsilla on isä. Se on niille hyvä isä ja tosi tärkeä ihminen. Me vanhemmat ei kyetty elään yhessä, mutta me erottiin toisistamme eikä lapsista. Jos mulla on joku päivä uus miesystävä, niin siitä tulee tietenki väistämättä jonkulainen isähahmo. Isää, siitä ei kuitenkaan tule ja sen pitäis olla tälle miehelle ok. Päätösvalta lasten asioista on mun lisäkseni lasten isällä. Mun uudella miehellä on toki oikeus sanoa mielipiteensä ja keskustella mun kaa lasten asioista. Esimerkiksi päätösvaltaa hänellä ei ole. Kyllä kai aikunen ja järkevä ihminen nyt tämän tajuaa. Menee ihan samoin mun kohalla, jos mun uudelka miehellä on omia lapsia.
Jos jonkun miehen deitti-ilmoituksessa lukee, ettei etsi lapsilleen äitiä niin sehän on AINOASTAAN positiivinen asia :). Ei tarvitse osallistua lasten kustannuksiin, eikä harrastuksiin viemisiin. Puhumattakaan kasvatuksesta, se jos joku on vaikea laji.