Joku Miksu kyseli millainen mies ei saa missään ta-
pauksessa olla, ettei jäisi yksin. No, millainen
nainen ei saa olla, ettei jää yksin? Joskus tuntuu,
että vaikka olisi minkälainen, niin jää kuitenkin
yksinään elämää ihmettelemään. Jos on suht järjissään oleva, työssä käyvä, omillaan toimeen tuleva, ihan ihmisen näköinen, ei tupakoi, ei paljoa
juokaan, niin kukaan ei huoli. Harvassa ovat ne, jotka arvostavat aidosti myös (huom. MYÖS) henkisiä
ominaisuuksia, ulkonäölle asetetaan aivan tähtitieteellisen epärealistisia vaatimuksia (isot
boopsit, pitkät säihkysääret jne.). Kertokaa nyt,
mikä mättää. Onko se se kuuluisa 'olen xx-muksun
yksinhuoltaja' vai mikä sitten loppupeleissä painaa? Ja miten ihmiset yleensä koskaan tapaa
toisensa, sen lähes 'oikean', jos kaikki on aina
vaatimassa toisiltaan tiettyjä ominaisuuksia???
En minäkään juopoista ja väkivaltaisista tai rikollisista miehistä ole innostunut, mutta kun
en tiedä missä ne fiksut luuraa...
pauksessa olla, ettei jäisi yksin. No, millainen
nainen ei saa olla, ettei jää yksin? Joskus tuntuu,
että vaikka olisi minkälainen, niin jää kuitenkin
yksinään elämää ihmettelemään. Jos on suht järjissään oleva, työssä käyvä, omillaan toimeen tuleva, ihan ihmisen näköinen, ei tupakoi, ei paljoa
juokaan, niin kukaan ei huoli. Harvassa ovat ne, jotka arvostavat aidosti myös (huom. MYÖS) henkisiä
ominaisuuksia, ulkonäölle asetetaan aivan tähtitieteellisen epärealistisia vaatimuksia (isot
boopsit, pitkät säihkysääret jne.). Kertokaa nyt,
mikä mättää. Onko se se kuuluisa 'olen xx-muksun
yksinhuoltaja' vai mikä sitten loppupeleissä painaa? Ja miten ihmiset yleensä koskaan tapaa
toisensa, sen lähes 'oikean', jos kaikki on aina
vaatimassa toisiltaan tiettyjä ominaisuuksia???
En minäkään juopoista ja väkivaltaisista tai rikollisista miehistä ole innostunut, mutta kun
en tiedä missä ne fiksut luuraa...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Te kuulevat naiset ette ole ainoita jotka kärsitte yksinäisyydestä.
Sitä potevat myös kuurot naiset, minä mukaan luettuna.
Tunnen muutamia samanlaisessa tilanteessa olevia kuuroja kohtalotovereita. Heitäkään ei onnistanut "rakkausrintamalla". Olemme yhdessä pohtineet kyllästymiseen asti mistä yksinäisyys eli miehettömyys johtuu..Syitä saattaa olla monia, sellaisiakin joita emme tullet ajatelleeksi.
Yksi asia on kuitenkin varma: kuurous.
Se lienee suurin syypää tähän olotilaan jota emme valinneet.
Kuuroutemme tuntuu karkottavan potentiaalisia aviomiesehdokkaita.
Itse olin muutaman kerran ihastunut ja olisin huolinut silloisen miehen mutta en kuurouteni vuoksi kelvannut ihastukseni kohteelle. Yksipuolinen ihastuminen lienee minun kohdallani sääntö kuin poikkeus.
Vaikka minua on nuoruudessani ( olen pian 35v )kehuttu nätiksi tai kauniiksi ( kauneus on katsojan silmissä, tiedän sen:) ) mutta siihen se jäi.
Kerron hieman oman tarinani.
Eli kun olin ystäväni kanssa " iltaa istumassa " yhdessä pääkaupunkiseudun suosituimmassa yökerhossa. Suurin osa asiakkaista oli tasokkaita. Me itsemme emme olleet hullumman näköisiä, ainakaan silloin sinä iltana.
Nautimme alkoholia kohtuudella ja käyttäydyimme hillitysti koska halusimme antaa itsestämme fiksun ja sivistyneen kuvan kuuroudesta huolimatta.
Panin merkille erään siistin, miellyttävän pukumiehen. Hän tuntui olleen kiinnostunut minusta silmäpelistä - tosin hienovarainen mutta kuitenkin - päätellen. Aikansa katseltuaan minua etäältä hän haki minut tanssiin, se yllätti minut mutta en kieltäytynyt vaan menin ja annoin miehen viedä minut tanssiparketilla kuten hyviin tapoihin kuuluu. Sehän saa miehen tuntemaan itsensä tosimieheksi ja nainen tosinaiseksi. :)
Mutta ihanuus päättyi siihen kun pukumies alkoi puhua minulle, supatti jotain korvaani mutten saanut selvää. Selitin ystävällisesti asian toistamiseen koska kovan musiikin täyttämän melun keskellä en kuule enkä pysty tuottamaan sopivalla volyymilla puhetta niin, että toinen vastapuoli kuulee.
Mies meni kiusalliseksi ja tuli hiljaisuus joka kesti "ikuisuuden" mutta sen rikkoi kun hitaat vaihtui nopeiksi ja oli aika poistua paikalta.
Miehen saatettua minut takaisin paikalle jossa ystäväni istui tajusi silloin vasta minun olevan kuuro kun näki minun viittovan jotain ystävälleni.
Sekös sai miehen nolostumaan entisestään ja hän soperteli minulle anteeksi pyydellen tähän tyyliin: " Olet tosi nätti mutta minun pitää nyt mennä."
Ymmärsin sanomattakin, ettei mies ollut kiinnostunut tutustumaan minuun em. syistä.
Jonkin ajan kuluttua ystäväni äkkäsi saman miehen tanssimassa uuden naisen kanssa toisiinsa kietoutuneina.
Ai, he pystyvät kommunikoimaan tuolla tavalla kovasta melusta huolimatta. Ihmeellistä. :)
Tuo näky masensi minua mutta ymmärsin miehen motiivin.
Tämä oli vain yksi tapaus muiden joukossa mutta kokemukset toistivat itseään niin monta kertaa, että lopetin kokonaan ravintoloissa ravaamisen. Tai sitten se rajoittuu kahteen vuodessa niin pettyy vähemmän. :)
En ole tapauksesta huolimatta katkera tai kyyninen vaikka menetin ajat sitten uskon siihen, että kohtaan jonain päivänä sellaisen, varsinkin suomalaisen miehen jota kuurouteni ei häiritse.
Se näyttää häiritsevän suurinta osaa suomalaisia miehiä, valitettavasti.
Olen tavannut elämäni aikana ulkomaan matkoilla eri maita edustavia miehiä. Korostan, että joka tapaaminen ei tietenkään johtanut automaattisesti suhteeseen tms. vaan olimme pelkkiä ystäviä.
Koin kuitenkin pari antoisaa suhdetta ulkomaalaisen kanssa ( kuuleva, koulutettu ja valkoinen, EI arabi )
Näiden kokemusten pohjalta tein johtopäätöksen, että syy lienee suomalaisten huono erilaisuuden sietokyky...
Tuo on varmasti ihan totta. Itsekin olen huomannut kun olen huonokuuloinen ja käytän pientä kojetta karkottaa se naiset aika lahjakkaasti vaikka ulkonäkö on hyvä.. :)
mutta taidanpa olla liian nuori sulle...
En usko, että kaikki naiset todellakaan kaihtavat kuulolaitetta käyttävää miestä kuten eivät esimerkiksi pyörätuolia käyttävää miestäkään.
Jos kemiat kohtaisivat, olisin yksi niistä, joita tuollainen "rajoite" ei haittaisi. Jos rakastuisin, tuollainen vamma ei tunteitani muutaisi. Joskus kun näen kivannäköisen miehen pyörätuolissa, tekisi mieli mennä aloittelemaan juttelua. Mutta. Liian ujo oon tollaseen. Joskus harmittaa, että olen suomalainen, meistä kun useimmat eivät tuolla arjen keskellä tuntematonta jututa...
Voi kun löytyisikin se mies, johon rakastua. Toivossa eletään!
Aurinkoista kevättä sulle ja kaikille muillekin!!
...Toi sun kysymys oli aika paha. Hankala vastata, mut yritän kuitenkin. Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen on liiallinen kiltteys. Siis alistuu miehen mielipiteille ja samalla ei tuo omaa mielipidettään julki. Kai sitä voi sanoa itseluottamukseksi. Todella kaunis ei tartte olla. Siis missi tai malli tyyppiä. Pääasia että peili kestää katsomista. Ulkonäöstä on huolehdittava edes jollain tavalla. Ei kuitenkaan tarvitse olla supersportti tai luodin kestävä meikki naamalla. Vähempikin riittää. Luumu olemus tai yleinen mielenkiinnottumuus asioita kohtaan on aika etovaa. Eli kaikennäköinen harrastaminen on plussaa. Mitä monipuolisemmat harrastukset, sitä enemmän kiinnostava ihminen on kyseessä. Toisaalta liiallinen häsääminen on liikaa. Aikaa itselle oisi kiva. Mutta jos nainen on muuten kiinnostava ja seksikäs, pienet puutteet tekevät ihan hyvää. Täydellistä naista ei ole. Tosin nämä julki tullet asiat on miinuksia. Jotkut jopa suuria sellaisia...
Mistä päättelit minun olevan ylikiltti ja sen, etten tuo omia mielipiteitäni esille??
Kerroin vain yleisesti mitä tapahtui tanssilavalla, EI yksityiselämässäni yleensä!
Tarinani kieltämättä venyi pitkäksi koska selostin jokseenkin tarkkaan ja yksityiskohtaisesti tapahtuman kulkua mutta itse asiassa siinä ei tapahtunut paljoa muuta kuin viaton silmänpeli ja tanssi..
En ollut siinä passiivinen osapuoli joka vaan hymyilee tyhmästi sanomatta mitään. Siihen sortuu käsitykseni mukaan sellaiset naiset joiden odotetaan olevan ns. perinteinen nainen joka saa näkyä mutta ei kuulua. En ole sellainen enkä haluakaan olla muuten minua pannaan matalaksi.
Olin elämäni aikana monien kuulevien miesten kanssa vähemmän tai enemmän henkilökohtaisesti puhekontaktissa ja olen tottunut esittämään omia mielipiteitä. Rohkeasti en arastellen, kiitos hyvän isäsuhteeni. ( kuuleva, kannustava isä )
Olen pikemminkin " amerikkalaiseen " tapaan -tiedän mistä puhun koska olin tekemisissä amerikkalaisten kanssa - tapaan avoin, kykenevä ottamaan kontaktia uusiin ihmisiin kuten opiskelun aikainen opettajani totesi arvioidessaan taitoani opettaa kuuleville viittomakieltä kielikurssilla.
Olen kyllä kiltti mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö tuo omia mielipiteitä esille ja "kuuluvasti".
Minua on pienestä pitäen luonnehdittu eloisaksi, määrätietoiseksi ja myös suorasukaiseksi.
Mutta omaan sen verran sosiaalisia taitoja niin, että osaan olla tarvittassa / tilanteen vaatimalla tavalla hienotunteinen ja muita huomioon ottava.
Et ollut silminnäkijä joten teit vääriä ja hätäisiä johtopäätöksiä, että muka alistun kuurouden vuoksi kiltteyteen ja annan ihmisten potkia päähäni.
Erehdyt!
...En ollut tarkoittanut ekaa viestiäni sulle. Älä hermostu. Otit liian henkilökohtaisesti mun viestin. Mut mun mielipide susta on tämä: Et jää yksin. Sitä paitsi mullakin on paha sairaus. Psykoosi nimittäin. Voin minäkin jäädä yksin, sillä en juurikaan pysty keskustelemaan. Ainoastaan pinnallisia asioita. Pää on nimittäin ihan romuna. Enkä tiedä toimiiko se enää ikinä. Toisaalta en ole menettänyt toivoa. Älä säkään...!
kiltteys on pahin vika. Yleensäkin se, jos ei tuo itseään esille, pahentaa tilanteen kolmanteen potenssiin jne. Eikä riitä, että tuo itsensä esille, vaan täytyy tuoda ENEMMÄN, HUOMIOTAHERÄTTÄVÄMMIN, ÄÄNEKKÄÄMMÄSTI, kuin kaikki muut naiset, silläkään ei ole niin väliä onko huomio myönteistä tai kielteistä. Sinähän olet "ITSEVARMA JA MIELENKIINTOINEN". Hyvät harrastukset ovat plussaa, mutta jos niitä ei tuo esille aina sopivan tilaisuuden tullen, muuten niistä ei ole mitään hyötyä ja pisteet laskevat.
Mutta tässä jostain syystä toimivia, vaikka kyseenalaisia vinkkejä:
1. parhaiten onnistuu sosiaalisuudella ja itsevarmuudella, suoranainen röyhkeys (joka aina miehistä on sama kuin itsevarmuus) on parasta ja vielä jos saa muut naiset naurunalaiseksi, niin vielä parempi.
2. Unohda muut naiset, myös ystävät. Solidaarisuutta ei ole olemassakaan, kun pokataan miehiä.
3. Tuo itsesi esille näkyvästi, äänekkäästi, väärissäkin paikoissa, väärien ihmisten seurassa, vääriin aikoihin, väärät vaatteet päällä jne. Mahdollisimman paljon. Mitä enemmän nolaat itsesi, sitä enemmän sinulla on aihetta pullistella rintojasi. Uskomatonta, mutta toimii.
4. Vältä kaikkea keskinkertaisuutta, normaalia, sitä mielenkiintoisempi olet. Halveksi tavallista elämää, mutta riittää, että vain puheen tasolla ja pidä huoli, että sinua kuunnellaan.
5 Erotu, erotu, erotu. Jos muut ovat pinnallisia, ole syvällinen. Jos syvällisiä, ole pinnallinen, aina tarpeen mukaan, ilmaise se vain miesten seurassa, muuten turhaa.
6.Muista nämä säännöt ja kun mies on hanskassa, unohda heti!
Olen aina ollut kiltti. Liian kiltti. Ystävällinen. Siksi väärin ymmärretty, hyvin usein. Hyväksi käyttö ei ole onnistunut silti koskaan. Enkä ole yksin. Minulla on Arttu. Maailman mukavin ja ihanin ja kiltein ihminen. Muuta en edes kerro ;)
Nuo feikkaamis- ja röyhkeystemput toimivat ainakin nuoriin miehiin. Samoin (ihme kyllä) mitä enemmän nainen on juonut ja paskamaisemmin käyttäytynyt, sitä varmemmin mies on ollut kiinnostunut myös alun jälkeen.
Feikkaustahan tämä on, koska oikeasti nämä feikit ovat kilttejä perhetyttöjä. Jos joku muu käyttäytyy yhtä röyhkeästi hän saa tällaiselta miehiä mielistelevältä feikkinaiselta halveksivia katseita.
Jos naisesta löytyy seuraavia ominaisuuksia:
XXL
XL
AA
YH
ÄÖ = kengännro
1 kaunis
2 vaaleat pitkät hiukset
3 hoikka
4 d-kuppi
5 hoikat pitkät sääret
6 luonnollinen
7 sporttinen
8 hyvässä ammatissa
9 varakas
10 älykäs
ym. esim. SINKKU
Miksi olen sinkku?
... mihin olet rimasi asettanut kun käyt ostamasta hyvin varustetusta alan liikkeestä kauokoputken!
Kaikki mainitsemasi "ominaisuudet" ovat aika pinnallisia, ja siksi merkityksettömiä.
Oletko KYLMÄ?
-ne jotka eivät pese välillä värkkiään kun touhutaan enemmän kuin ne kaks kertaa!
-ne jotka mittailevat päästä varpaisiin alvariinsa eivätkä osaa edes tehdä sitä huomaamattomasti!
-ne jotka tenttaavat tietoja minusta loputtomiin eikä älyllistä keskustelua saa lauseenkaan vertaa kiskottua edes hohtimilla ulos suusta!
-ne jotka tunkeutuvat kähmimään oikopäätä heti ja syyttävät pelokkaaksi, araksi, sulkeutuneeksi ja ties miksi jos tekee selväksi että hajurako ois aluksi hyvien tapojen mukaista myös asetelmien näin päin ollessa!
-ne joilla on valmis asenne ulkonäköäni ja mies-sukupuoltani kohtaan!(ei jaksa todistella olevansa ihminen, sehän selviäisi tovin keskusteltua!)
-ne jotka ovat niin ylpeitä etteivät vastaa hymyyn ja katseeseen katseella ja hymyllä jos olisivat valmiita jutustelemaan kanssani!
-ne jotka ovat ihan vitun hyviä, viisaita, trendikkäitä, hyvän hajuisia ja paras alfa uros saa minut asenteella olevia, antaen ymmärtää että arkielämä on heille tuntematon käsitys!
-ne joille ei riitä rakkaus ja kumppanuus sielullisella tasolla, vaan kriteerit ovat materiaalisella puolella!
heh olen ilmeisesti itse yksin koska vaadin mahottomia enkä itse täytä naisten vaatimuksia.
Tänä päivänä. Pitäydy ikäsi tasolla. Puoleen että toiseen. Lapsellisuus/vakavuus eivät kohtaa missään vaiheessa.
olet toki oikeassa!
vaan totta puhuakseni juuri minussa lapsellisuus ja vakavuus kohtaavat ristivetoisessa persoonassani tämän tästäkin ja tiedän rakkaan suhteeni äärimmäisyyksien ristiriitaiseen mailmaan.
jokin siinä kiehtoo varsinkin kypsässä iässäni, kun virallisen aikuisten sääntökirjan mukaan pitäisi tallata jo kultaista keskitietä noudattaen valmiiksi ajateltuja malleja!
Ehkä erehdyn? Mutta tyylisi viestittää asioita on kovin persoonallinen.Täten tunnistettavissa? :) Tästä taas pääsemme siihen, että profiilisi mukaan olet juuri aikuisuuden kynnyksellä.Näin minun mittapuuni mukaan.
en sitten taaskaan ymmärtänyt mitä haluat sanoa, en edes tiedä tuosta mittapuustasi hölkäsen pöläystä!
Omakohtainen mielipide on ettei oikein nappaa esim. hippi/kettutyttö tyyli.Eli naiset jotka jättää sääret ajamatta,kävelee äijämäisesti ja tukka on paskainen ja sekaisin.
Toinen kamala on rääväsuut naiset, jotka käy päälle ravintolassa kuin yleinen syyttäjä.
Käy persiille ja tukkaan kiinni kuin olis tivolin narunvetokojua pitämässä.Teksti on kuin juha watt vainion lauluista ja kaljaa menee sata litraa vartissa.
Unelma naisen kaava:
-Iloinen hymysuu
-siisti ja puhdas
-Positiivisesti elämään suhtautuva
-haluaa minut
Ei tosiaan tarvitse:
pukeutua trendikkäästi,laittaa sataa kiloa meikkiä, olla kuin mallit,olla rikas,hyvä kokki,korkeasti koulutettu,mensan jäsen,jennifer lopez, tai seiskan tähtityttö.
Toivoisin, että naiset olis myös aktiivisempia tekemään sen ensimmäisen liikkeen, koska itse olen tällainen torvelo myös, joka ei uskalla sitä tehdä.
Kiitos vaan osanotosta, roppakaupalla tuli vinkkejä ja palautetta, mutta jotenkin ei vain natsannut... "Kun mies on hanskassa", "Tehkää naiset aloite" jne. En minä halua käyttää mitään ole-röyhkeä-erotu-joukosta-kepulikonsteja saadakseni miehen "hanskaan"! Ja mitä sitten tarkoittaa, ettei lapsellisuus ja vakavuus kohtaa missään vaiheessa??? Tuskin olisin näin pitkälle jaksanut tätä elämää katsella, ellen olisi säilyttänyt suurta osaa lapsellisuudestani. Enkä näe siinä mitään ristiriitaa vakavuuden ja 'täyspäisen' aikuisuuden kannalta. Mitä tulee harrastuksiini, niin niistä ei taida kukaan tosissaan olla kiinnostunut, ennemminkin minua pidetään vähän kummallisena friikkinä. On aina pidetty. Ja säärenikin jätän ajelematta näin talvisin, hyvä karva lämmittää, eikä näy vaatteiden alta!
Mitä tulee siihen aloitteen tekemiseen, niin sen verran on kokemusta karttunut, ettei sekään aina
toimi. Entäs jos on itse yhtä ujo ja varovainen
kuin mies? Jos pelkää loukkaavansa toista jo ihan
ystävällisellä jutustelullakin ja näkee, että toinen menee aivan puihin ja paniikkiin? Onko kohde siis täysin väärä? Mistä sen tietää, jos toinen ei sitä sano, karjuisi vaikka, että jätä
minut rauhaan? Olen monta kertaa tuntenut itseni
niin hölmöksi, että vieläkin hävettää...
Ollenkaan en ymmärtänyt noita XXL, XL ja AA viestejä, mitä niillä ajettiin takaa? Siis juuri sitä mitä kritisoin: että täytyy olla tietyn kokoinen ja näköinen! Minulla on myös D-kuppi,
toisinaan jopa DD, ja olen ihan varma, ettei KUKAAN MIES haluaisi/jaksaisi kantaa vuodesta toiseen samanlaista taakkaa, kyllä heilläkin olisi
jo niska- ja hartiaseutu kipeänä aika ajoin. Ihan p:stä on siis vaatia tai olettaa, että ihannenaisella täytyisi olla tuon kokoiset rinnat.
Entä jos miehillä killuisi edes C:n kokoiset ki-
vekset riesanaan (heh heh).
Alistuva en ole, mielipiteeni uskallan sanoa,
eikä minua hevin käytetä hyväksi. Raha-asianikin
pidän mieluummin omissa käsissäni. Olen, hemmetti
vieköön, aivan tarpeeksi itsenäinen ja itsevarma,
mutta sitähän jotkut miehet eivät siedä ollenkaan.
Pitäisikö heittäytyä avuttomaksi ja pyytää apua
aina, kun keittiön lamppu posahtaa ja se pitäisi
vaihtaa tai kun kylpyhuoneen viemäri menee tukkoon?
Sitten vielä viimeiseksi: kukaan mies ei ottanut
kantaa kysymykseeni yksinhuoltajuudesta. Sinänsä
sekin on jo kannanotto ja aika selvä sellaisenaan.
Että kiitos nyt siitäkin. Ehkä olenkin mieluummin
yksin sitten ennemmin kuin alan mitään luuseria
nurkissani katselemaan...
Se on yh.
Siis aika joka kuluu siitä kun mies saa kuulla naisen olevan yh siihen kun mies on häipynyt. :-)
Taidat olla sukua sille hemmolle, joka toisaalla
näissä keskusteluissa sanoi, ettei ikinä hyväksyisi
sellaisten renttujen kakaroita, joihin naiset kuulemma aina rakastuvat ensin ja sitten erottuaan
alkavat haikailla kunnollisten miesten perään.
Ihan vaan tiedoksi, että minun lapseni eivät ole
kenenkään rentun jälkeläisiä, ovat ihan fiksuja ja
kauniitakin. Jos joku miehenpuoli ei heitä hyväksy,
niin ei sitten tarvitse minuakaan hyväksyä. MUTTA
EI MYÖSKÄÄN VÄHEKSYÄ.
Onko tämä mies, itse jo elatus velvollinen.Kun noin kovasti uusia rasitteita pelkää?
Ei tässä mistään hyväksymisestä tai väheksymisestä ole kysymys. Jos joku on yksinhuoltaja niin siitä vaan.
Kysymys on siitä että lapset teen mieluiten itse, kiitos.
En ole elatusvelvollinen enkä pelkää vastuita, kunhan ne pennut ovat omia.
Hei!
Itse yksinhuoltajaäitinä toteaisin sinulle, että JOS ravintolamaailman kännipäisestä porukasta toivot fiksun miehen löytäväsi, älä odota kovinkaan nopeasti hyvää löytöä tekeväsi. Riippuu tietenkin ravintolasta, minkätasoista väkeä siellä noin ylipäätään käy...
Itse pääsen ravintoloihin harvoin, joten tutustuminen netin kautta on todella hyvä vaihtoehto! Löytyy huomattavan paljon miehiä, jotka NIMENOMAAN haluavat löytää yksinhuoltajaäidin. Syitä on tietysti monia. Yksi varmasti se, että yksinhuoltajan elämänkokemuksella päihitetään monen monta ikisinkkuilijaa, joiden suurin "ongelma" on, minne baariin suunnata ens vkl... Mies, joka haluaa kypsän, aikuisen naisen, haluaa mieluummin sellaisen, jolla on elämänkokemusta. Itselleni omaan ilmoitukseeni on vastannut sekä lapsettomia, vkl- että yh-isiä.
Päätä pystyyn vaan! Yksinhuoltajuus ei ole mikään este mihinkään sinänsä. Yksinhuoltajuus kun ei ole mikään luonteenpiirre vaan ainoastaan seuraus avo-/avioerosta, jossa on lapsia. Toiset eroavat lapsettomina, toiset lapsellisina!! Itse saan suorastaan valkata innokkaimpien joukosta parasta... ;-DD
Sanoinko koskaan, että etsisin miesseuraa ravintolasta tai baarista?! Jos olisin irtosuhteita vailla, niin varmaan niin tekisinkin - paitsi että
vaikeata se olisi silloinkin, lastenhoitajaa kun ei
ole varaa palkata.
Tee pentusi vaan itse, ole hyvä. Olet varmaan sen
ikäinenkin, että jaksat vielä aloittaa alusta. Minä
sitävastoin en ole enää edes hedelmällisessä iässä,
joten jälkikasvua ei enää enempää tule.
Te olette liian vaativia. Minulle käy lähes millainen nainen tahansa, joka on luotettava, rauhallinen ja ymmärtäväinen. Ulkonäöllä ei ole väliä minulle. Ja plussaa naisessa on, jos löytyy maalaishenkeä vähän ja ei polta eikä juuri juo.
Ugh, olen puhunut. ;)
Olisi hyvä jos naisella ei olisi lapsia vielä.
Niin siis lueskelin tossa noita muita juttuja ja oma kokemukseni tuli mieleen.
Siis, olimme ystävieni kanssa viettämässä iltaa ja huomasin baarissa olevan sellaisen miehen jota olen pitkään katsellut. Tälläkertaa hän myös huomasi minut. Silmäpeliä oli siinä pitkän aikaa ja sitten olimme tanssimassa ja hän tuli kavereineen tanssimaan siihen viereemme. Loimme katseita ja sitten kuulin kun hän jutteli kaverinsa kanssa minusta. Kaveri sanoi et "Kato nyt sitä, ei todellakaan mikään hyvä!", jonka jälkeen he poistuivat, enkä nähnyt miehiä sen koommin.
Siis onko kaverit miehille noin tärkeitä, että pitää valita sellainen nainen josta kaverikin tykkää?? Omassa kaveriporukassamme, emme tuomitse toisen valintaa vaikkei se olisi ollut oma valintamme...