Sellainen joka ei jälleensynny

Ihanne

Jälleensyntyminen ihmiskunnan pariin on ikuinen vastenmielinen pakkopulla. Missään ei ole mitään järkeä ja yleensä kaikki menee aivan väärin.

Kaikki potentiaali valuu hukkaan kuihtuu . Kysymys kuuluu ” tässäkö tämä nyt sitten oli? Ei kiitos enää uusintaa”
Keskinkertaista, latteaa täyttä paskaa.

Kuolema on lukita itsensä koppiin , juoda pauling-kahvia, pukeutua verkkareihin ja laittaa cheekkisä soimaan.

Apua!!!

Ei ole kyse jälleensyntymisestä, vaan elämän kiertokulusta. Life abhors a vacuum, kun joku kuolee, joku syntyy.

Voiko kurjempaa kokemuskenttää olla kuin tämä maa-planeetta?

Voiko kurjempaa keksintöä olla kuin ihmiselämä?

Kyseenalaistan jumalan tai Mikaelin älykkyyden luodessaan universumia.

Latteaa keskinkertaista tylsistyttävää kurjaa tappavaa..

NOt interested.

Tappaa kaiken luovan ajattelun, elämänhalun ja kaiken älykkyyden tämä 3 ulottuvuus!

Joku ihminen ja sitten sille kokemuksia. Loputtomiin...

Toivottavasti elämä toisilla planeetoilla on mielenkiintoisempaa.

Niiden etsijät seikkailee fbssä.

Elämä ei ole kärsimystä mutta täydellisin ään onni maan päällä koettuna ei motivoi.

Kaikki motivaatio on kiertokulusta pois pääseminen.

Miksi pitäisi vielä kokea tuo kaikki jo ennen koettu uudestaan?

Kun tiedostaa jälleensyntymisen ja jälleensyntyneensä niin mikään ei oikein enää motivoi.
Muu kuin se, ettei enää jälleensyntyisi.

Mitä järkeä jälleensyntyä loputtomiin?

Miksi pitäisi hankkia mies ja elämä?
Kun niitä on jo ennestään ollut niin paljon?
Niin että nykyisessä inkarnaatiossaankin muistaa ne?

Mitä järkeä antaa merkitys niin mitättömille asioille kuin joku koulutus ja perheen perustaminen?


Millään ei ole loppupeleissä mitään merkitystä. Ei edes kokemisella.

Sekin olisi pelkkää suorittamista tyyliin ” milloin tämä p loppuu?”

Yhtä hyvin voisi kuolla jo vaippa-ikäisenä. Mitä väliä? Jälleensynnyt joka tapauksessa!

Yhtä hyvin voisi huomenna mennä makaamaan junaradalle.

Entä sitten? Jätät vain kehosi ja jälleensynnyt ennemmin tai myöhemmin.

Yhtä hyvin voit runkata joka päivä hamaan hautaan asti ja kerätä ravintoosi elävästä luonnosta ja pyyhkiä perseesi Iittalan sinivihreisiin pitsiverhoihin.

Mitä väliä?

Meillä on hyvinvointia ja kaikenlaista mielekästä tekemistä ja tutkimista ja silti ihmiset on tylsistyneempiä kuin koskaan aiemmin.

Me olemme kaikki eläneet varmaankin muutamia kymmeniä elämiä täällä maan päällä ja sekin kyllä lakkaa, kun ei ole enää tarvetta/elämänjanoa jäljellä.

Kun ihminen on terve ja kattokin on päälle, sekä edes muutamia ystäviä ja sukulaisia ympärillä, niin pitäs olla tyytyväinen.

Ei kehitysmaalaiset masennu ja ahdistu, ainoastaan me joilla on liikaakin kaikkea.

Henget jälleensyntyvät, koska heillä ei ole muutakaan vaihtoehtoa. Joko puhdistut karmasta tai sinut vastentahtoisesti tuhotaan.

Miten mikään oikeasti hyvä voi perustua näin huonoon orjuuttavaan ja vastentahtoisen keskeneräiseen ja surkeaan systeemiin?

Sinut lähetetään tänne halusit tai et. Huomioonottaen että yli puolet maan asukeista eivät edes kuulu maan päälle vaan helvettiin niin minkälainen lopputulos?

Helvetti on myös maan päällä joka sekunti.


Miten tästä pystyy nauttimaan?

Miten pystyy heittämään aivot narikkaan tekemään jotain kakaroita lisää tänne huonon perustan päälle?

Elämästä puuttuu henkinen suola/anti se hukkuu paskamereen. Tämä lisää pahoinvointia.

Tietysti jotkut ottavat kaiken paskan vastaan ja vain nauravat päälle vaikeuksista huolimatta. Mutta mitä järkeä silläkään on?

Kaikki on päin persettä.

Kaikenmaailman paskanpyörottelyä ja paskartelua tieteen parissa löytyy kyllä, täytyy olla kyllä helvetin kuiva tyyppi siitä nauttiakseen.

Mielummin menen vaikka kuusen alle kun hukun tuohon hyvinvointiin joka ylläpitää ja ruokkii keskinkertaisuutta.


Tai hankin elämän.

Ei haluu!!!