Olemme seurustelleet 5 vuotta ja parisuhteemme voi suht hyvin. On vain yksi "pieni" ongelma. Rakastamani nainen ei halua tehdä ikinä lapsia. Tämä asia on tullut ilmi jo kolmen vuoden seurustelun jälkeen, mutta en ottanut silloin asiaa vielä kovin vakavasti. Nyt kun ikää on jo reilut 30 ja naisellani vajaa 30 asia kaivertaa mieltäni aika kovasti. Mitä teen, jätänkö rakastamani naisen tuon syyn takia vai hyväksynkö tilanteen? Muut ikäiseni naiset ovat lohduttaneet tiedolla että kyllä ne kellot vielä kilkattaa kun vuosia tulee lisää. Itse olen lapsi rakas ihminen ja olisin valmis jo isäksi.
Naiseni ei halua lapsia.
Lari
81073
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei ne kellot kuule välttämättä kilkata. Minä olen yksi niistä naisista joka ei halua lapsia. On ärsyttävää kun kaikki mammat hokee että niinhän sinä nyt sanot, odota vain... Älä siis laske sen varaan että naisesi mieli muuttuu.
Mikset ottanut häntä silloin tosissaan?Koittakaa nyt miehet hyvät uskoa,että jokainen nainen ei halua toimia lapsitehtaana.Itsekkyys jyllää,eika kaikki naiset yksinkertasesti edes pidä lapsista.Minä ainakaan,suoraan sanottuna,en edes siedä niitä.
Itseänikin pelottaa,että poikaystäväni ei ole asiaa tajunnut vieläkään,vaikka pamautin jo viisivuotta sitten suhteemme alkaessa,ettei minusta äitiä lapsilleen saa.
Jos lapsen haluat,jätä naisesi tai elä asian kanssa.Painostamisen kautta saattaisit saada naisesi lapsen sinulle tekemään,mutta katkeran,lapsestaan vähät välittävän vaimon haluat?Jokaista ei ole tehty äidiksi tai isäksi.
En myöskään usko,että aika auttaa asiaan.Naisesi tuskin ikinä tulee haluamaan lapsia.Niin naisen,kuin miehenkin tarve lisääntyä ei enää juurikaan ole biologinen vaan yleinen käytäntö ja vanhat asenteet ovat lisääntymisen taustalla.Hyvä,että joku edes pitää oman päänsä ja kyseenalaistaa.
Parisuhteenne voi suht hyvin. Toistaiseksi. Asia ratkennee itsestään, koska se alkaa jyllätä päässäsi halusitpa sitä tai et. Pikkuhiljaa alat inhota tyttöystäväsi kuukautisia, pillereitä, halu saada oma lapsi alkaa syödä miestä ihan samalla tavalla kuin naistakin. Et sinä sille mitään voi:et saa välttämättä tyttöystäväsi päätä kääntymään, etkä sinä välttämättä halua elää ilman lasta. Veikkaisinpa,että lähtölaskenta on jo alkanut.
Aloita keskustelu lapsista uudelleen, mutta eri näkökulmasta. Kysy esimerkiksi, että haluaako kumppanisi pistää piuhat poikki kolmekymmentä täytettyään? Jos kyllä, niin silloin hänellä on todella varma mielipide biologisista lapsista. Jos ei, niin tilanteessa saattaa olla jotain toivoa (sinun kannaltasi), koska hän ei ns. lopullista ratkaisua halua tehdä. Sitten voitte keskustella hänen tulevaisuudentoiveistaan perhe-elämän suhteen.
Kaikki naiset eivät todellakaan halua lapsia, mutta syitä on niin monia kuin naisiakin. Tutustu paremmin oman naisesi syihin, arvioi niiden pitävyyttä ja tee sitten omat johtopäätöksesi. Mieti myös omaa suhtautumistasi lapsiin: onko sinulle tärkeää kasvattaa lapsia (jolloin voisit adoptoida vaikka yksinkin) vai tuottaa omia biologisia lapsia (jolloin vaihtoehtona on mm. sperman luovuttaminen) vai molempia yhdessä? Ja onko sinulle tärkeämpää jatkaa sukuasi ylipäänsä, haluaisitko lapsia nimenomaan tämän naisen kanssa, vai haluatko mieluummin pitää tämän kumppanin, kuin kasvattaa jälkeläisiäsi?
Vaikeita kysymyksiä, eikä pohtimistakaan pidä tehdä hätiköiden.
Se on kummallista, että sellaiset ihmiset ovat sattuneet toistensa elämään ja elävät parisuhteessa, joilla on erilaiset elämänarvot. En sano tätä loukatakseni, se on vaan tosiasia. Tekin olette jo kerinneet tottua toisiinne ja parisuhde sinänsä on kunnossa. Mutta niin vain on, ettei toista voi vaatia synnyttämään.
Olemme avopuolison kanssa puhuneet oman lapsiasian periaatteessa selväksi. Emme siis aio hankkia lapsia suhteeseemme. Olemme myös pohtineet, että jos rinnallamme olisi ollut joku toinen ihminen, tilanne voisi olla aivan erilainen. Meidän parisuhde on kestänyt kauan ilman avioliittoa, ilman lapsia ja ilman koiraa; suhteemme toimii tällä tavalla hyvin:) Tietysti voi olla, että olemme edelleen toisistamme ja tunteistamme epävarmoja. Itse olen ainakin epätasapainoinen tunne-elämässä ja irtosuhteitakin on ollut. Ehkä tässä vaan tuntee itsensä ja elämäntapansa.
Meille sattui vähän aikaan sitten vahinko: tulin raskaaksi, mutta päädyin keskeytykseen, koska maailmani romahti. Hän tuki minua päätöksessäni upeasti ja sanoi, että se on minun oma ratkaisuni. Kuitenkaan en tiedä rakastanko häntä. Voi olla että joku kaunis päivä on surun päivä.
"Se on kummallista, että sellaiset ihmiset ovat sattuneet toistensa elämään ja elävät parisuhteessa, joilla on erilaiset elämänarvot."
Tuohon kommenttiisi voisin sanoa, että elämänarvot muuttuvat. Kun aloin seurustelemaan nykyisen avopuolisoni kanssa, olimme molemmat sitä mieltä että lapsia halutaan. Vähän vajaa vuosi seurustelun alkamisesta mieheni ilmoittikin muuttaneensa mieltänsä.... Mitä siinä vaiheessa pitäisi tehdä? Jättää ihana mies, jota rakastan yli kaiken ja lähteä etsimään tulevalle lapselle isää vai tyytyä muuten hyvään suhteeesen ilman lapsia? Valitettavasti tämä elämä ei ole aina niin mustavalkoista, kuin kommenttisi antoi ymmärtää.
Kieltämättä perhe on perusasia, jossa olevat erimielisyydet ovat melko vaikeita....Jos toinen ei halua lapsia, niin ethän häntä siihen voi pakottaa.Asia vaivaa Sinua, joten keskustele asiasta. Aina rakkauskaan ei riitä!Se ei varmasti tule olemaan ongelma, ettet löytäisi jotain toista ihanaa naista, joka haluaisi perheen kanssasi. Siihen minäkin luotan...että maalmasta löytyy ihana mies!Minä #etsin# nyt eron jälkeen miestä, joka haluaisi perustaa perheen.
Toivon, että te saatte puhuttua asiat halki ja päädytte molempia tyydyttävään ratkaisuun.Mutta joskus ero vain valitettavasti on ainoa oikea ratkaisu molempien kannalta. Onneksi teillä miehillä lapsenhankkimisikä ei ole niin rajallinen, kuin meillä naisilla.
Minulle valkeni 27-vuotiaana yhtäkkiä, että haluan lapsen. Siihen mennessä pidin ajatusta aivan naurettavana ja ihmettelin muiden vauvakuumeita. Tosin 27-v taitaa olla aika nuori nykyään näissä asioissa...