Täällä muuan hengästyttävän pitkistä ja oudoista lauserakenteistaan, kirjoitusvirheittensä runsaudesta ja yleisestä sekavuudestaan liiankin tutuksi tullut schubertiaani ihmetteli ääneen, miksi O. Vänskän on pitänyt levyttää Beethovenia uudestaan.
Seuraavassa puheenvuorossa joku ihmetteli, onko tuon kysymyksen nimimerkin takana sama henkilö, joka kirjoittelee YLEn keskustelusivuilla Ankkalinnasta tutulla nimimerkillä. Keskustelu sai pysyä täällä tuollaisenaan varsin pitkään.
Vasta kun minä ihmettelin ääneen, tarvitsiko noin ilmiselvää asiaa kysyäkään, keskusteluketju katosi hetkessä!
Mikä tekee kirjoittajasta niin hienohipiäisen, ettei kestä tuollaisen "salaisuuden" paljastumista - että palstan A nimimerkki X onkin palstan B nimimerkki Y? Ylläpito heti apuun, mua kiusataan!!!
Seuraavassa puheenvuorossa joku ihmetteli, onko tuon kysymyksen nimimerkin takana sama henkilö, joka kirjoittelee YLEn keskustelusivuilla Ankkalinnasta tutulla nimimerkillä. Keskustelu sai pysyä täällä tuollaisenaan varsin pitkään.
Vasta kun minä ihmettelin ääneen, tarvitsiko noin ilmiselvää asiaa kysyäkään, keskusteluketju katosi hetkessä!
Mikä tekee kirjoittajasta niin hienohipiäisen, ettei kestä tuollaisen "salaisuuden" paljastumista - että palstan A nimimerkki X onkin palstan B nimimerkki Y? Ylläpito heti apuun, mua kiusataan!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Keskustelu OLI SITTENKIN tallessa, mutta aivan eri kohdassa kuin mistä sitä etsin!
Lähetetty: 31.5.04 - 18:33 Viestin aihe: Häpesin sormella osoittelevaa parturi-Figaroa nro: 6496
En tiedä, jakaako joku tuntemukseni, mutta muistan joskus varhaisessa nuoruudessani, enintään puberteetti-ikäisenä, hävenneeni miltei silmäni päästä kuullessani ja nähdessäni maksullisen taidekanavan mainoksen, jossa joku möhömahainen viiksiniekka laulaa hoilotti Rossinin Seviljan parturin figaron aariaa, tai cavatinaa, jossa tämä kyseinen henkilöhahmo, tai buffohölmö, osoitteli sormellaan rumasti kohti kameraa ja yleisöään, toitottaen rytmisesti ja melodisesti monotonisia, yhä uudelleen kerautuvia nopeita kuvioita ja fraaseja, tyyliin; Figaro siellä, figaro täällä, Fiii-gaaa-ro, Fiii-gaa-ro, jne. Ja jos silloin kuuntelinkin aina korvat häpeästä punaisina ja nolona kuin seipään niellyt sonni tätä oopperamusiikin irvikuvaa, niin nykyään olen jo päässyt eroon traumaattisesta häpeäntunteestani ilman turvautumista psykoterapian apuun ja kuuntelemaan tuota hilpeätä ja buffomaista banaalia ilotulitusta musiikista jopa nauttien, nimittäin melkein aina ääneen hohottaen.
Syynä tuohon häpeätunteeseen ei ollut vain musiikin epärehellinen ja huono laatu sekä teknillisen rakenteen yksinkertaisuus, vaan ennen kaikkea se, että ihmiset sen nähtyään ja kuultuaan kuvittelisivat musiikin olevan peräisin tuohon aikaan jumaloimani Mozartin oopperasta figaron häät, niinikään Beumarchaisin näytelmään pohjautuvasta teokswesta, jonka Eestin TV:Stä näkemäni otsin laulama, väärin viroksi käännetty,Figaron monologin herkässä sielussani aiheuttama shokkivaikutus sai aikaan traumani uusiutumisen ja häpeäntunteen palaamisen, vaikka tälläkään kertaa hiki ei noussut pintaan, ellei sitten pikkuisen kämmenpohjissa.
(En kuitenkaan hionnut ja hävennyt( Taanilan suosima ilmaisu), anteeksi hävennyt ja hionnut, sillä hikoileminen on vain fysiologinen mekanismi ja oire jostakin, ja korkeintaan syy nestehukkaan ja vaatteiden kastumiseen, niin kuin kaikki liikuntaa harrastavat hyvin tietävät. Siksi nesteen nauttiminen liikuntasuorituksen aikana on tärkeää nestetasapainon palauttamiseksi. hikoilu on siis mekanismi, jolla elimistö estää kehon lämmön nousun normaalia korkeammaksi, eikä hiki itsessään haise, vaikka niin sanotaankin. )