Työpaikallani on muuan kiva nainen, johon tunnen olevani kovaa vauhtia hullaantumassa. En voi varmasti sanoa, onko hän vapaa vai varattu, mutta koskaan en ole kuullut hänen puhuvan kenestäkään miehestä, hänellä ei ole sormusta enkä muitakaan "miehenmerkkejä" ole huomannut.
Tauoilla me monesti juttelemme, ellei huoneessa ole kovin paljon väkeä, jolloin oleskelemme yleensä eri puolilla taukohuonettamme. Olen muutaman kerran pysytellyt hiljaa toisen meistä tultua taukohuoneeseen ja antanut hänen aloittaa juttelun ja useimmiten hän on ennemmin tai myöhemmin jostakin alkanutkin puhua. En voi varmasti väittää, että hän olisi minusta kiinnostunut, mutta ei ainakaan inhoakaan. :)
Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Mitä pidemmälle odotan, sitä syvemmälle suohon uppoan, ja jos tämä ihanuus osoittautuukin varatuksi tai ei ole minusta kiinnostunut "siinä mielessä", on aina hankalampaa päästä suosta ylös mitä syvemmälle on uponnut. Haluaisin tietää, onko minulla edes mahdollisuuksia hänen suhteensa, etten elä turhissa toiveissa. Mutta...
Mutta ellen enää odota, mitä sitten teen? Pelästytänkö hänet kysymällä suoraan, onko hän varattu? Odotanko hänen aloitettaan/ mielenkiinnon osoitusta? Ehdotanko esim. illallista? Vai pitäisikö antaa hänelle joku varovaisempi "merkki" omasta kiinnostuksestani siltä varalta, ettei hän sitä ole huomannut, ja mikä se merkki olisi? Joku huomautus hänestä tai hänen seurastaan, jonka voi ymmärtää sekä vitsiksi että ottaa tosissaan?
En halua ryhtyä työpaikkahäiriköksi enkä halua hänen pelästyvän minua ja luulevan minua sellaiseksi. Jos esim. pyydän häntä illalliselle tai kysyn, onko hän varattu, miten teen sen niin, ettei hän luule minua häiriköksi tai ala peräti pelkäämään minua? Voimmeko edelleen olla hyviä työtovereita, meillä kummallakaan ei ole edes mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa ilman muuttamista kauas toiselle paikkakunnalle?
Tällä palstalla on jonkin verran ollut puhetta varattujen ihmisten välisistä työpaikkaromansseista. Onnistuvatko tällaiset työpaikkaromanssit kahden sinkun välillä yleensä? Pitäisikö vain unohtaa koko juttu ja hukata kenties elämänsä tilaisuus?
Tauoilla me monesti juttelemme, ellei huoneessa ole kovin paljon väkeä, jolloin oleskelemme yleensä eri puolilla taukohuonettamme. Olen muutaman kerran pysytellyt hiljaa toisen meistä tultua taukohuoneeseen ja antanut hänen aloittaa juttelun ja useimmiten hän on ennemmin tai myöhemmin jostakin alkanutkin puhua. En voi varmasti väittää, että hän olisi minusta kiinnostunut, mutta ei ainakaan inhoakaan. :)
Mitähän tässä kannattaisi tehdä? Mitä pidemmälle odotan, sitä syvemmälle suohon uppoan, ja jos tämä ihanuus osoittautuukin varatuksi tai ei ole minusta kiinnostunut "siinä mielessä", on aina hankalampaa päästä suosta ylös mitä syvemmälle on uponnut. Haluaisin tietää, onko minulla edes mahdollisuuksia hänen suhteensa, etten elä turhissa toiveissa. Mutta...
Mutta ellen enää odota, mitä sitten teen? Pelästytänkö hänet kysymällä suoraan, onko hän varattu? Odotanko hänen aloitettaan/ mielenkiinnon osoitusta? Ehdotanko esim. illallista? Vai pitäisikö antaa hänelle joku varovaisempi "merkki" omasta kiinnostuksestani siltä varalta, ettei hän sitä ole huomannut, ja mikä se merkki olisi? Joku huomautus hänestä tai hänen seurastaan, jonka voi ymmärtää sekä vitsiksi että ottaa tosissaan?
En halua ryhtyä työpaikkahäiriköksi enkä halua hänen pelästyvän minua ja luulevan minua sellaiseksi. Jos esim. pyydän häntä illalliselle tai kysyn, onko hän varattu, miten teen sen niin, ettei hän luule minua häiriköksi tai ala peräti pelkäämään minua? Voimmeko edelleen olla hyviä työtovereita, meillä kummallakaan ei ole edes mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa ilman muuttamista kauas toiselle paikkakunnalle?
Tällä palstalla on jonkin verran ollut puhetta varattujen ihmisten välisistä työpaikkaromansseista. Onnistuvatko tällaiset työpaikkaromanssit kahden sinkun välillä yleensä? Pitäisikö vain unohtaa koko juttu ja hukata kenties elämänsä tilaisuus?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Samaa kärvistelyä olen kokenut. Kemiat sinkoili ja olin lähes jo varma, että vapaahan naisen täytyy olla.
En halunnut menettää kasvoja, joten kärvistelin... kunnes lopulta en enää jaksanut vaan kysyin ihan suoraan, että lähtisikö kyseinen daami ulos kanssani. Vastaus tuli heti, ei lähde kun hän seurustelee ja oli aidosti pahoillaan... Ok, turpaan tuli, mutta en kadu suoruuttani. Asia tuli kerralla selväksi, eikä tarvinnut enää leikkiä kissaa ja hiirtä.
Tarinan opetus: varatutkin flirttailee varsin avoimesti... Kenen egoa ei nostaisi se, että herättää kiinnostusta vastakkaisessa sukupuolessa? Tietysti varattu voisi jotenkin vinkata kun selvästi huomaa toisen olevan kiinnostunut, mutta mikä sen mukavampaa kuin saada treffitarjouksia mukavilta ihmisiltä? Ihminen on imartelulle heikko otus.
Kärvistelyä ei jaksa kukaan loputtomiin, voi olla ja usein onkin, että huti tulee, mutta mitä sitten? Ei elämä siihen lopu, uutta matoa koukkuun! Tietenkin jos rukkaset tulee, niin kyllähän se ottaa lujille vähän aikaa, mutta jos ei ikinä uskalla yrittää, niin se on varmaa, että ei mitään koskaan saa.
Kerro harrastuksistasi ja kysele onko hänellä harrastuksia. Jos vaikka sitä kautta tulisi jotain ilmi.
Voithan kysyä suoraan onko hänellä perhettä ja kertoa omasta perheestä tai prheettömyydestä.
Aivan hyvin voit kysästä suoraankin, että ihanko sinkkuna elelet? Ja siitä sitten ehdottaa jotain fiksua. illallista, teatteria, elokuvia jne.
Kyllä se siitä .. mutta älä odota liian kauan.
Työssä tehdään työtä eikä siellä
pidä mennä sivuraiteille.
Entä jos tapaa sen työkaverin esim. kaupassa?