Löin aikoinani ex-vaimoani muutamia kertoja. Joka ainut kerta häpesin, kaduin ja pyysin anteeksi. Anteeksi sain. Ymmärsin, että hänellä on täytynyt olla todella kurjaa. Elämä jatkui ilman väkivaltaa. Erosimme.
Olis 100% varma, että en enää koskaan ketään löisi. Kunnes, löin taas. Tällä kertaa tyttöystääväni ja tälläkin kertaa aivan mitättömästä syystä.
Taas kerran oli pahoillani, häpeissäni ja kaduin. Ja luoja kuinka paljon häntä rakastan. Kuinka ihmeessä menin satuttamaan häntä.
"Mitä tekisin jos löisin sinua?" Hän kysyi. "Löisitkö takaisin?" En löisi. "Uskositko että löisin sinua?" Tietysti en uskonut. Hänhän rakastaa minua.
Sitten hän löi. Kolme kertaa.
Järkytys. Hänhän rakasti minua. Miten ihmeessä hän pystyi lyömään?
Pettymys. Vihasiko hän minua niin paljon? Juurihan hän oli antanut anteeksi.
Pelko. Pelkäsin häntä ihan tosissaan.
Hänhän saattaa kyetä vaikka mihin.
Illalla soitin ex-vaimolleni ja pyysin anteeksi.
Tällä kertaa tiesin, mitä pyysin anteeksi. Kesti melkein kymmenen vuotta, ennen kuin ymmärsin miltä hänestä on täytynyt TODELLA tuntua.
Pelästyä jokaista raivokohtausta ja kellon heittämistä seinään. Olla kokoajan varuillaan.
Enkä voi olla tuntematta syyllisyyttä hänen sairastumiseen masennukseen.
Huomenna haen apua itselleni.
Olis 100% varma, että en enää koskaan ketään löisi. Kunnes, löin taas. Tällä kertaa tyttöystääväni ja tälläkin kertaa aivan mitättömästä syystä.
Taas kerran oli pahoillani, häpeissäni ja kaduin. Ja luoja kuinka paljon häntä rakastan. Kuinka ihmeessä menin satuttamaan häntä.
"Mitä tekisin jos löisin sinua?" Hän kysyi. "Löisitkö takaisin?" En löisi. "Uskositko että löisin sinua?" Tietysti en uskonut. Hänhän rakastaa minua.
Sitten hän löi. Kolme kertaa.
Järkytys. Hänhän rakasti minua. Miten ihmeessä hän pystyi lyömään?
Pettymys. Vihasiko hän minua niin paljon? Juurihan hän oli antanut anteeksi.
Pelko. Pelkäsin häntä ihan tosissaan.
Hänhän saattaa kyetä vaikka mihin.
Illalla soitin ex-vaimolleni ja pyysin anteeksi.
Tällä kertaa tiesin, mitä pyysin anteeksi. Kesti melkein kymmenen vuotta, ennen kuin ymmärsin miltä hänestä on täytynyt TODELLA tuntua.
Pelästyä jokaista raivokohtausta ja kellon heittämistä seinään. Olla kokoajan varuillaan.
Enkä voi olla tuntematta syyllisyyttä hänen sairastumiseen masennukseen.
Huomenna haen apua itselleni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...meissä on se, että meillä on mahdollisuus muuttumiseen.Älä jätä käyttämättä mahdollisuuttasi.