Olen yli kaksi vuotta tuntenut miehen, emme asu yhdessä.
Minulla oli takana kuluttava ja vaikea parisuhde, ja oli ihanaa saada huomiota, kauniita sanoja, kannustusta, ymmärrystä.
Nyt tulee toisinaan ihmeellisiä ajatuksia. Mm. sellaisia, että "ei suuret sanat suuta halkaise".
Sanooko hän vain, mitä haluaa naisen kuulevankin.
Hän on hivenen äkkipikainen, ei ruumiillisesti väkivaltainen, mutta tiuskaisu saattaa tulla ihan yllättäen. Näin oli kyllä jo alussakin, mutta se oli sitä alkuhuumaa.
Hänellä on ollut taloudellisia vaikeuksia, nyt töitä, mutta ei silti paljoa rahaa käytössä.
Ei hän ole hyväksikäyttäjä tyyppi.
Silti minua josksu mietitytää, jopa ärsyttää; tuntuu että hän kunnolla innostuu asioista vasta, kun suunnittelemme yhteistä tekemistä hänen kahden lapsensa kanssa (molemmat yli 10 vuotta).
Ei minulla ole heitä vastaan mitään, mukavia ovat.
Yksi käytännön esimerkki. Esim. kun tulee puhe tulevata kesälomasta, hän on jo innolla suunnittelemassa sitä.
Vain minulla on auto, eikä mies sairauden vuoksi aja itse. Niin en ole innokas kuski enkä tunne suurta iloa lähteä toiselle puolelle Suome arvokas lasti kyydissäni.
Vaikka hän sanookin, ja uskonkin ettei ole hyväksi käyttäjä tyyppi. En voi vältää tunnetta, että hän haluaa minun kauttani vain lapsilleen "elämyksiä". Tästä on jotain muitankin esimerkkejä eri yhteyksissä.
Enköhän pidä hänestä tarpeeksi kun moiset ajatuksen pyörivät päässäni. Vähintään rivien välistä ehkä saattoi lukea, että itselläni ei ole lapsia lainkaan.
Minulla oli takana kuluttava ja vaikea parisuhde, ja oli ihanaa saada huomiota, kauniita sanoja, kannustusta, ymmärrystä.
Nyt tulee toisinaan ihmeellisiä ajatuksia. Mm. sellaisia, että "ei suuret sanat suuta halkaise".
Sanooko hän vain, mitä haluaa naisen kuulevankin.
Hän on hivenen äkkipikainen, ei ruumiillisesti väkivaltainen, mutta tiuskaisu saattaa tulla ihan yllättäen. Näin oli kyllä jo alussakin, mutta se oli sitä alkuhuumaa.
Hänellä on ollut taloudellisia vaikeuksia, nyt töitä, mutta ei silti paljoa rahaa käytössä.
Ei hän ole hyväksikäyttäjä tyyppi.
Silti minua josksu mietitytää, jopa ärsyttää; tuntuu että hän kunnolla innostuu asioista vasta, kun suunnittelemme yhteistä tekemistä hänen kahden lapsensa kanssa (molemmat yli 10 vuotta).
Ei minulla ole heitä vastaan mitään, mukavia ovat.
Yksi käytännön esimerkki. Esim. kun tulee puhe tulevata kesälomasta, hän on jo innolla suunnittelemassa sitä.
Vain minulla on auto, eikä mies sairauden vuoksi aja itse. Niin en ole innokas kuski enkä tunne suurta iloa lähteä toiselle puolelle Suome arvokas lasti kyydissäni.
Vaikka hän sanookin, ja uskonkin ettei ole hyväksi käyttäjä tyyppi. En voi vältää tunnetta, että hän haluaa minun kauttani vain lapsilleen "elämyksiä". Tästä on jotain muitankin esimerkkejä eri yhteyksissä.
Enköhän pidä hänestä tarpeeksi kun moiset ajatuksen pyörivät päässäni. Vähintään rivien välistä ehkä saattoi lukea, että itselläni ei ole lapsia lainkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Etkö ole joutava kuskiks ja järjestämään elämyksiä lapsille
mahdat tarkoittaa?
Itse pidän itseäni toisinaan itsekkäänä. Sitä en kuulemma ole. Mutta teenkin melko usein asioita, joista en itse nauti, vaan toiset, ainakin oletan niin?
Koska edellinen parisuhteeni oli pitkä, ja siinä erityisesti tunsin, että minua käytetiin hyväksi. Juontaako tämä nykyinen ajatteluni jotenkin siitä mahdollisesti.