Olimme aikeissa perustaa perheen pitkäaikaisessa suhteessani.Mutta toisin kävi, kun erosimme.Nyt olen kuin nalli kalliolle jätetty.Pahinta on ystävien raskaudet ja se, että he puhuvat taukoamatta tulevista vauvoistaan.Alkaa ahdistamaan kun ajattelee sitä että jos ei itse tulekaan koskaan äidiksi.Pitäisikö tosiaankin lähteä epätoivoisesti etsimään tulevien lastensa isää kaupungin yöstä...tiimalasissa kun valuu hiekka koko ajan eikä kolmevitosella ole aikaa loputtomiin.
Lapseton ja eronnut
kolmevitonen
4899
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
samanlaisia ajatuksia on myös miehillä, itse olen 37-vuotias mies ja ei vaan tunnu löytyvän tulevien lastensa äitiä löytyvän. Monella on jo lapset tehty ja eivät enää halua lisää. Ja niillä joilla ei ole lapsia ei tunnu olevan töitä tai muuten vain omaavat henkilökohtaisia ongelmia.
Kai se on kohta yritettävä tehdä lapsi vaikka sillä uhalla että joutuu lähes åelkästään maksumiehen rooliin.
Itse olen sinua muutaman vuoden nuorempi, mutta samat ajatukset pyörii mielessä. Juuri kun olisi ollut pitkäaikaisessa suhteessa valmis perustaa perheen, niin kaikki hävisi. Tapaakohan sitä enää kunnollista rakastavaa miestä, jonka kanssa voisi jopa perheen perustaa?Panikoiduin, mutta sitten mietin, että täytyy vain luottaa ja ottaa rauhallisesti. Ei se etsien löydy!Ja mitä enemmän panikoi, sitä pahemmalta tuntuu!Kaikki asiat järjestyvät aikanaan. (Katkera olen siitä, että miehillä lastensaaminen onnistuu vielä myöhemminkin,mutta meillä naisilla se on rajallista....)Tsemppiä kevääseen!Ei se vielä myöhäistä ole!Voit tavata kivan tyypin vaikka tänään, jos itse olet siihen valmis.
Hei!
minulla samanlainen tilanne - yli 10v suhde takana ja nyt vielä lääkärikäynnin yhteydessä sain tietää että joudun leikkaukseen, jonka vuoksi lapsensaantimahdollisuuteni vähenee puolella.
Todella hulppeat fiilikset tällä hetkellä - melkoisen ironista se, että ex-mies jonka haaveena on aina ollut saada oma lapsi, asustelee nyt naisen kanssa joka ei voi saada enää lapsia. Elämä heittelee ja rajusti - mutta kaikesta selviää kun vain tahtoo. Uskon niin.
Yritän uskoa siihen, että kaikella on oma tarkotuksensa.Kai se todella eteen tulee se tulevien lasteni isä jos on tullakseen.Vaikka ei kai sitä ihan ketä tahansa ota tosta noin vaan.Etsimällä se ei ainakaan löydy.Pelottaa vaan tämä ikä, lapsettomuutta on jo lähipiirissä.Kaduttaa kun odotin liian pitkään sitä, että mieheni olisi valmis...ja sitten kun kaikki olisi ollut mahdollista hän halusikin eron.
Katkera olen kyllä tämän asian suhteen.Itku kurkussa sitten kuuntelen ystäväni onnellista höpötystä vauvasta ja vauvanvaatteista ym. enkä pysty olemaan juuri nyt toisen puolesta onnellinen vaikka haluaisinkin.