Hamelnin pillipiiparin tapaan matkatavarat kulkevat perässäni Audin takaluukkuun, ja luukku napsahtaa kiinni. Tämän jälkeen käydään kaikki vielä huolellisesti läpi, ja havaitut epäkohdat korjataan. Sitten seisoskellaan vielä rannalla hetki, ja kun aika on oikea, kaikki tämä jätetään taa istahdetaan ratin taa.
Sitten odotellaan Mekan Voksia, sillä naisia aina saa odottaa, jos ihmisten ilmoille ollaan menossa.
Odotan innolla sivistyksen ja ihmisten paluuta arkeeni, sillä ilman ihmisiä omilla kokemuksilla ei ole tartuntapintaa, ja ne jäävät leijumaan pitkin tajukoppaa kuluneen ajan haamuina.
Heikkoja sähköisiä välähdyksiä pimeydessä. Mekania ei näy eikä kuulu. Käynnistäisikö auton vai ei, mietin.
(Hihitystä)
Sitten odotellaan Mekan Voksia, sillä naisia aina saa odottaa, jos ihmisten ilmoille ollaan menossa.
Odotan innolla sivistyksen ja ihmisten paluuta arkeeni, sillä ilman ihmisiä omilla kokemuksilla ei ole tartuntapintaa, ja ne jäävät leijumaan pitkin tajukoppaa kuluneen ajan haamuina.
Heikkoja sähköisiä välähdyksiä pimeydessä. Mekania ei näy eikä kuulu. Käynnistäisikö auton vai ei, mietin.
(Hihitystä)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mjoo
Kummallista aamusekoilua lauseissa.
Hyvin tavallista.
(Reps)
Kai sitä ensin kahvit pitää juoda.
On jotenkin saamarin vastenmielistä nousta ylös sängystä.
Tod.
(Reps)
- Öm...
- Ootko sä jo hereillä?
- Ömmöm..
- Pitäisi jo alkaa pakkaamaan.
- mt klo..
- Ai mitä?
- Paljonko kello on?
- Vähän yli kahdeksan, eli kymmenen yli kahdeksan aamulla.
Tämän sanottuaan Mekan nukahti uudelleen. Eväkään hänen vartalossaan ei värähtänyt.
(Naurua)
Kieltämättä Mekanin lähes mustat hiukset hajallaan pitkin valkeita lakanoita ovat kontrastiltaan suorastaan järisyttävät. Koen sisälläni jonkinlaisen seksuaalisväritteisen nytkähdyksen. kun seurailen sanojeni kaaria ja linjoja.
Harmikseni peitto peittää näkymästä puolet, ja minulle jää vain yläosa ihailtavaksi.
Kasvot ovat rennot, luomet laskeutuneet kuin kuusen oksat pimeydessä pitkin taivaan alusmaita. Hän tuoksuu unelta, jossa matkaa hitaita pilviä.
Soma nenä.
(Hirn)
Mjoo
Ehkä minä nyt käsitän sen miksi rattiin naputtelu ei kannata. Ei naisilla ole oikeastaan kiire mihinkään.
(Hihitystä)
Mekanin vaihtaessa asentoa selälleen, hänen vasemman jalan varpaat ilmestyivät näkyviin. Ne ovat likaiset.
Tämä taas tarkoittaa sitä että lähtöaika siirtyy noin kolmella tunnilla, sillä Mekan menee varmaan ja takuulla pesulle, joka taas ei ole aivan yksinkertainen prosessi jurakaudella.
Huolimatta siitä että varpaat ovat lähes mustat ne ovat söpöt.
(Hihitystä)
Eli spöpöt.
(Hirn)
- Pauli, miksi istut autossa, Mekan huutaa saunapolulta.
- Lämmitän penkkiä.
- Eikö penkinlämmitin toimi?
- Toimii. Tämä on laadukas auto. Se ei vain ole päällä.
- Minulla menee kuitenkin ainakin puolituntia. Sillä aikaa voisit laittaa vuodevaatteet koneeseen, Mekan sanoi, ja taikoi jostain esiin harjan, joka jo samassa kulki pitkin hänen hiuksiaan. Meksulla oli keltaiset saappaat jalassa, pyyhe ympärillään ja kasvoillaan odottava katse.
Naiset.
(Hihitystä)
Mjaa
- Voiko katse olla kasvoilla, Mekan?
- No ei. Kuulostaa ihan älyttömältä. Aivan kuin simät olisivat tipahtaneet poskelle.
Pauli nauraa ja Mekan Voks hihittää.
(Hirn)
- Sinulla on kaunis o, Pauli kuiskaa.
- Mikä o?
- No se.
- Tyhmää retostella julkisella palstalla jostain o:sta. Lapsellista.
- Oikeastaan sinussa ei ole mitään muuta kuin lähes ääretöntä kauneutta.
- Minussako silmä lepää?
- Joo. Ihan poskilla.
Pauli nauraa ja Mekan Voks hihittää.
(Kikatusta)
Pauli oli rummutellut rattia niin kauan, että siitä alkoi maali himmentyä. Hädissään hän lopetti ratin naputtelun, ja alkoi naputella vaihdevalitsinta. Sitten hän lopetti senkin ja tunsi olevansa ahdistunut.
Äkkiä rakennuksen ovesta lentää ulos roskapussi, sitten toinen. Mekan Voksi loppusiivoaa, ja heittelee tuomittujen sieluja mereen yli reelingin.
Kun muovipussien lentely loppui, kului hetki, sitten tovi, ja lopulta pieni ikuisuus, ja kun tämä ikuisuus oli ohi, portaille ilmestyi pallomekkoon sonnustautunut tumma kaunotar, joka oli hinkannut itsensä puhtaaksi ja kasannut kokoon kaupunkiminänsä. Pauli ei ollut uskoa silmiään. Hän ei yksinkertaisesti ymmärtänyt, kuinka naiset tämän metamorfoosinsa kykenivät loihtimaan esiin luolanaiseudestaan ja mustista varpaistaan.
Teknodonna portailla oli häikäisevän kaunis. Hän oli kuin postikortti valmiina lähetettäväksi lähes minne tahansa; itselleen hän ei näet koskaan postiaan osoittanut.
- Mitä mollotat? Etkö ole ennen naista nähnyt?
Paulin sormet rummuttelivat rattia. Niillä oli oma rytmitaju.
(Hihitystä)
- Mihin sä Mekan Vinksin-vonksin jätit?
- Tuossahan tuo on muovipussissa. Nämä pitää jättää sekajätteisiin. Ei näitä Helsinkiin asti rontata.
- Haluatko ajaa?
- Et jaksaisi?
- Oikeastaan en.
- En minäkään.
- Pitäisikö meidän tehdä vauva?
- Ai että vauva ajaa ja me olemme takapenkillä?
(Teknodonna ja pauli nauroivat ja Funeau kikatteli turvaistuimessa)