Kun olin nuori ja kenties hyvinkin sinisilmäinen, päädyin muutaman kerran suhteeseen varatun miehen kanssa. Nämä suhteet alkoivat ystävyydellä jotka sitten päätyivät seksiin. Olin auttamattomasti ihastunut ja se että nämä miehet seurustelivat, ei estänyt minua tekemästä niin.. Joka kerran tästä seurasi jonkin asteiset morkkikset ja itsesyyttelyt, joissakin tapausissa jopa kaduin tekemisiä enemmän kuin mies itse.
Aina toivoin että minusta voisi tulla tämän miehen ns. ykkösnainen, mutta kuka mies voisi arvostaa sellaista naista, joka tieten tahtoen haluaa tuhota toisen ihmisen suhteen. Tai enhän minä halunnut tuhota kenenkään suhdetta, toivoin vain että sitä tyttöystävää ei olisi olemassa.. Eikä koskaan niin tullut käymään. Ne miehet palasivat joka kerran takaisin tyttöystäviensä luokse. Ja minä jäin parantelemaan haavojani. Ihan oikein minulle!
Kuitenkin ihmettelen näitä suhteita joissa toinen pettää. Eihän silloin asiat ole kunnossa, jos läheisyyttä pitää etsiä toisaalta.
Itse olin nuori ja vapaa, joten elin myös sen mukaisesti. Kuitenkin tein väärin, sillä sekaantuminen toisten suhteisiin on aina väärin. Otin siitä myös opikseni. Nämä tapaukset ovat kasvattaneet minua paljon, mutta silti häpeilen myöntää tehneeni niin. Se oli typerää ja lapsellista!
Nykyään elän onnellisesti parisuhteessa, enkä voisi enää ikinä kuvitella tekeväni mitään sellaista. Koskaan en myöskään ole pettänyt omaa puolisoani, enkä petä! Kuitenkin mietin usein saanko minä ansioni mukaan menneisyyteni takia...
Suhteista varatun miehen/naisen kanssa ei saa muuta kuin huonon oman tunnon, jos omaa tuntoa edes on! Mietin myös useasti sitä, että olisinko edes voinut elää parisuhteessa pettäneen miehen kanssa, sillä minkä takia hän ei olisi pettänyt myös minua koska oli tehnyt sen jo aiemmankin tyttönsä kanssa!
Nämä asiat ovat vaikeita ja minä toivon että menneisyyteni ei tule vainoamaan minua tulevaisuudessa... Joten ihmiset järki käteen ja jättäkää varatut ihmiset rauhaan!
Aina toivoin että minusta voisi tulla tämän miehen ns. ykkösnainen, mutta kuka mies voisi arvostaa sellaista naista, joka tieten tahtoen haluaa tuhota toisen ihmisen suhteen. Tai enhän minä halunnut tuhota kenenkään suhdetta, toivoin vain että sitä tyttöystävää ei olisi olemassa.. Eikä koskaan niin tullut käymään. Ne miehet palasivat joka kerran takaisin tyttöystäviensä luokse. Ja minä jäin parantelemaan haavojani. Ihan oikein minulle!
Kuitenkin ihmettelen näitä suhteita joissa toinen pettää. Eihän silloin asiat ole kunnossa, jos läheisyyttä pitää etsiä toisaalta.
Itse olin nuori ja vapaa, joten elin myös sen mukaisesti. Kuitenkin tein väärin, sillä sekaantuminen toisten suhteisiin on aina väärin. Otin siitä myös opikseni. Nämä tapaukset ovat kasvattaneet minua paljon, mutta silti häpeilen myöntää tehneeni niin. Se oli typerää ja lapsellista!
Nykyään elän onnellisesti parisuhteessa, enkä voisi enää ikinä kuvitella tekeväni mitään sellaista. Koskaan en myöskään ole pettänyt omaa puolisoani, enkä petä! Kuitenkin mietin usein saanko minä ansioni mukaan menneisyyteni takia...
Suhteista varatun miehen/naisen kanssa ei saa muuta kuin huonon oman tunnon, jos omaa tuntoa edes on! Mietin myös useasti sitä, että olisinko edes voinut elää parisuhteessa pettäneen miehen kanssa, sillä minkä takia hän ei olisi pettänyt myös minua koska oli tehnyt sen jo aiemmankin tyttönsä kanssa!
Nämä asiat ovat vaikeita ja minä toivon että menneisyyteni ei tule vainoamaan minua tulevaisuudessa... Joten ihmiset järki käteen ja jättäkää varatut ihmiset rauhaan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinullakin oli ensin ajatus: ja sitten lopussa:
Parisuhteilu on aikamoinen taitolji. Voi olla, että pettjä hakee oikeutusta uskottomuudelleen selittelemällä parisuhteen kriisejä tai vastaavaa. Kun on parisuhteesta kyse, niin voisi olettaa pettjällä olevan samanlaisen vastuun parisuhteesta kuin petetytllä. Samoin molemmilla on vastuu yrittää muuttaa tilanne.
Ikävää on vain se, että pettäminen voi olla vain vaihtelunhalua, oman itsetunnon kohottamista jne.. Harvoin pettäminen loppuu, oli kyse kummasta variaatiosta tahansa: jos se on vain kivaa vaihtelua, niin kuka siitä luopuisi? Jos taas keino selvitä parisuhdekriiseistä, niin eiköhän niitä kriisejä tule säännöllisin väiajoin..