Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    kuinka päästä irti

    olen 12 vuotta miehen kanssa yhdessä ollut. aika alusta saakka ongelmia: henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa, ja sitä elinpiirin kutistamista. meillä on monta lasta, joita olen hoitanut kotona. virallisesti erosimme jo yli vuosi sitten, mutta silti jäimme vielä asumaan saman katon alle. nyt (taas kerran ) olemme eroa tekemässä. ongelma vaan on se, että nyt tulee molemmilla valtaisat surun tunteet. mies ei ole koskaan näyttänyt tunteitaan kovin hyvin, nyt itkee kaikki illat. en todellakaan tiedä pääsenkö vieläkään irti, vaikka tiedän aivan hyvin, ettei mikään kuitenkaan todennäköisesti muuttuisi, ainakaan riittävästi. lasten mielenterveydenkin kannalta ero on varmasti oikea ratkaisu, isä tulee kuitenkin tapaamaan usein ja todennäköisesti viettämään aikaa heidän kanssaan jopa enemmän kuin nykyisellään. miten te muut olette saaneet järjen tunteiden edelle?
    2586
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Hei, saanko kysyä suoraan... kun tuota sinun juttuasi luki, niin miksi ihmeessä edes ajattelet jäämistä ? Mikä siinä tekisi sinut onnelliseksi? Entä lapset? Eikä taida ukkokaan kovin tyytyväinen itseensä olla... Mä vaan kysyn...

    Äänestä

    • olemaan helppoa, mutta mikä tässä elämässä on?Hoida käytännön järjestelyt, kun olet pystynyt tekemään päätöksesi. Sitten vaan pysyt siinä. Tukihenkilöitä kannattaa ottaa mukaan ja mennä vaikka terapiaan, siellä ne terapeutit aina ehdottaa eroa.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    mima kirjoitti:

    olen 12 vuotta miehen kanssa yhdessä ollut. aika alusta saakka ongelmia: henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa, ja sitä elinpiirin kutistamista. meillä on monta lasta, joita olen hoitanut kotona. virallisesti erosimme jo yli vuosi sitten, mutta silti jäimme vielä asumaan saman katon alle. nyt (taas kerran ) olemme eroa tekemässä. ongelma vaan on se, että nyt tulee molemmilla valtaisat surun tunteet. mies ei ole koskaan näyttänyt tunteitaan kovin hyvin, nyt itkee kaikki illat. en todellakaan tiedä pääsenkö vieläkään irti, vaikka tiedän aivan hyvin, ettei mikään kuitenkaan todennäköisesti muuttuisi, ainakaan riittävästi. lasten mielenterveydenkin kannalta ero on varmasti oikea ratkaisu, isä tulee kuitenkin tapaamaan usein ja todennäköisesti viettämään aikaa heidän kanssaan jopa enemmän kuin nykyisellään. miten te muut olette saaneet järjen tunteiden edelle?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu