Voiko subjekti olla olemassa ilman objektia?

Sekä subjekti että objekti ovat aivojen luomia erheelllisiä käsitteitä, jotka eivät kerro todellisuudesta. Luonto ei ole järjestynyt näiden käsitteiden mukaan, mutta on olemassa syy ja seuraus.

Samaa mieltä. Objekti voi olla ihan hyvin olemassa, vaikkei sitä kukaan näkisikään. Luulisi idealistienkin ymmärtävän tämän.

Mahdoton tietää koska subjekti/tietoisuus ei voi mennä tietoisuuden ulkopuolelle ja kokea että onko maailmaa olemassa. Tietoisuus on ainoa tapa kokea maailmaa. Idealistien mukaan maailma on tietoisuuden sisällä oleva kokemus.

Joskun on todella nautittavia pohdiskelun aiheita filosofissa, jotain ikuisuuskysymyksiä, oikein vielä jos hyvä viskilasi ilman viskiä siinä ja savuinen kabinetti pohdiskella.

Zenon on oma suosikkini kyllä filosofeista, paradokseja :)

Avaaja on oikeassa. Olen samaa mieltä ja toteankin, ettei mitään subjektia maailmassa tarvita.

Sen sijaan kuten otsikossa; subjektia ei voi olla reaalisesti ilman objektia. Pelkkä harhakuvitelmaa voi teoriassa olla subjektiivisestikin, jolloin koko maailma olisi pelkkää subjektin kuvitelmaa ja olematon, mutta tuollainen idealismi on huvittava.

Minä olen subjekti, ja tuo, vaikkapa tuo oma elämäni tuolla on objekti. Silloin en ole ilman objektia.

Oletpa eksynytkin melkoisiin kehäpäätelmiin. Filosofia ei ole mikään yhtenäinen oppirakennelma, vaan lukematon joukko erilaisia periaatteita ja teorioita, joten siitä on vaikea muodostaa vakuuttavia yleistyksiä. Toki yhteisiä piirteitä siitä voi löytyä. Esimerkiksi idealististen teorioiden yhteinen piirre voisi olla näkökulma, jonka mukaan maailma koostuu yksinomaan mielistä ja niiden sisällöstä. Tosin solipsismi menee vieläkin pitemmälle. Sen mukaan maailma koostuu vain yhdestä mielestä ja sen sisällöstä. Kyseinen suuntaus nousee ongelmasta nimeltään "toiset mielet".
Kysymys objektista, subjektista ja substansseista yleensä, liittyy mielen intentionaaliseen rakenteeseen. Kyse on mielen ja tietoisuuden suuntautuvuudesta. Tietoisuus on aina tietoisuutta jostakin. Subjektiivisuutta ja objektiivisuutta ei voida erottaa toisistaan, sillä ne molemmat nousevat sanoista linjauksista. Ilman toista, ei olisi myöskään toista. Subjekti on samalla myös objekti.
Ei pidä myöskään sekoittaa "olevaa", ja "olemista" keskenään. Ei nimittäin ole olemassa kiinteää ja pysyvää "olevaa". Sen on todennut myös luonnontiede. Puolestaan "oleminen" on "havaituksi tulemista". Toisin kuin oleva, oleminen havaitaan tietoisessa kokemuksessa. Oleva taas on käsitteellisesti tyhjä.