Vieraana toisen kodissa.

Vaikea juttu. Helppo täältä sivusta huudella, mutta nyt pistäisin kovan kovaa vastaan ja lähtisin etsimään uutta vuokrakämppää, ellei kompromissihaluja ala löytyä.

Kannattaa muuten myös tehdä sopimus, että saat osan irtaimistosta tai määrätyn summan rahaa eron tullessa hyvityksenä siitä, että olet muutossa luopunut omista tavaroistasi.

Jätä mies hyvän sään aikana.

Mies rakentaa talon, mutta nainen tekee kodin. Jos mies ei tajua asiaa, niin se on luonteeltaan poikamies.

Vuoden olet jo miehen asunnossa, miehen tavaroiden keskellä majaillut ja vasta nyt tuli ongelma.
Kirjahylly; mihin sitä tarvitaan?
Tv-taso: lattiallako tv on vuoden ajan ollut?
Sisustusesineet; kippoja, kuppeja, kynttilöitä joita ei polteta, sohvatyynyjä, torkkupeittoja, aivan turhaa roinaa joka täyttää joka paikan.

Kaiken huippuna; parisuhteen ristiriidat kulminoituvat yhteen matkamuistomagneettiin ja viinilaseihin. Huh. Eipä käy kateeksi, siis miestä.
Onko tullut mieleesi että matkamuistomagneetti voisi olla käsilaukussasi tai vaatekaappisi sisäovessa? Ei kai sitä nyt pakko ole esim. jääkaapin oveen näkyville laittaa?

Kysy ensin mikä on tarkoitus. Vain asua yhdessä vai elää yhdessä. Onko tarkoitus että se on myös sinun koti vai vain hänen koti.
Itse en kyllä helvillä luopuisi omasta asunnosta ennen kuin näkisin että yhteiselo sujuu. Sano että et muuta yhteen jos se ei ole myös sinun koti ja sinä et saa sisustaa sitä sellaiseksi että se myös tuntuu kodilta. Kannattaa nyt harkita. Kuulostaa aika oudolta jos hän on vielä se joka haluaa yhteisasumista.

Ei ole tuollaista kokemusta mutta kuvittelisin, että ym. keskustelu olisi pitänyt käydä ennen muuttopäätöstä

Ääliö miehen olet ottanut, muuta äkkkiä takas omaan kämppääsi ja ota myös ero miehestä jos ei halua tehdä kompromissejä. Tuo sun olisi pitänyt puhua aikaa sitten että onko sun tavaroille tilaa. Oma avovaimo muutti luokseni , asui kämppiksen kanssa ennen mutta muutti luokseni ja heitin omia tavaroita pois paljon ja ostettiin uusia huonekeluja naiseni mielen mukaan.

Minä pystyisin elämään ilman tavaroitani. Mutta kyllä sinuna miettisin uudemman kerran, että jos ei toiselta löydy yhtään joustavuutta, että mihin se jatkossa johtaa? Kysymys ei ole helpoimmasta päästä. Sinuna olisin pitänyt oman asunnon. Suhteessahan voi elää vaikka molemmilla oma asunto onkin.

Hankalaa tulee. En lähtisi tuon miehen kotiin vieraaksi elämään. Hän ei suo sinulle mitään tilaa, ei kunnioita sinun oikeuttasi kotiin ja sinulle tärkeisiin yksityiskohtiin.

Usko pois, pahempaa on tulossa! Hän vielä heittää sinut ulos sekoittamasta kotiaan, kun tuuli kääntyy.

Muutto lienee kuitenkin jo tehty. Varaudu pahimpaan! Ala katsella mahdollisuuksia irtautua suhteesta.

Jep, ja sen osoittauduttua sikaniskaksi yhteishuoltokaan ei toimi sen kateillessa kuin omaansa. Että tämmmöinen tappaus.

Eti oma kämppä ja muuta sinne. Seurustelkaa, mutta älä luovu omasta kodista.

Ei 50 neliön kaksio mikään iso ole . Ostakaa yhdessä isompi asunto.

Minulla vähän samankaltainen elämäntilanne kuin aloittajalla. Tosin olen saanut joitakin kalusteita tuoda tänne, mutta kaikki muutokset ovat hänelle silti hyvin vastenmielisiä. Hän itsekkin on sen ääneen myöntänyt. Olen vuoden asunut täällä, miehen omistamassa talossa. Koen joka päivä olevani täällä kylässä.
Pahin juttu tässä on se, että koska olen saanut tuoda tänne joitakin kalusteita, on ne myös vietävä muuttoautolla pois jos mies heittää minut pellolle. Tajusin meinaan vasta, että tilannehan oli ihanteellinen siinä vaiheessa kun en ollut vielä tuonut tänne kuin vaatteita ja hygieniatarvikkeita. Silloin olin vapaa keräämään vähäisen omaisuuteni kasseihin ja poistumaan koska vaan.
Tavaroiden lisäksi ei-toivottuja ovat myös mielipiteeni ja syvempi persoonani. Kelpaan ihan ok, jos pidän suuni kiinni suurimman osan ajasta enkä tuo julki paljoa mielipiteitäni. Enkä myöskään saisi tuoda julki jos minulla on paha mieli, olen surullinen tai olen ärtynyt. Koska nämä "negatiiviset" tunteet rasittavat miestä. Olen kuitenkin vain ihminen kaikkine tunteineni, ikävä kyllä. Tähän saakka olen ne pystynyt painaman taka-alalle ja pahaa mieltä olen purkanut esim. itkemällä yksin kun mies ei ole kotona. Mutta pelkään, että jos en enää jossain vaiheessa pystykkään pysymään coolina ja neutraalina......on seurauksena potkut persiille tästä talosta. Ja siinä vaiheessa ihannetilanne olisi ollut, että omaisuuten mahtuu muutamaan kassiin..

Ei hyvältä kuulosta noi tarinanne? Annatte toimillanne miehellenne diktaattorin edut, joten tulevaisuutenne ei näytä kovin valoisalta? Olette olleet liian sinisilmäisiä, luottaneet sokeasti tunteeseen siinä tilanteessa, kun piti tehdä suuria päätöksiä, joilla vaikutusta tulevaan.

Näillä toimilla jne olette myös saaneet miehen mielessä sen pikku pirun esille, joka toisilla tulee esille, kun pääsee valta-asemaan? Toivon mukaan olen väärässä, mut kaikki on mahdollista, kun toista ei tunne kovin hyvin? Samanarvoisuus ei toteudu, jos ymmärrys puuttuu ja halu tilanteen tasapainottamiseen uupuu?

Miksi maailmassa te valitsette kumppanin jonka jo tiedätte ei-sopivaksi?!

Onko koskaann päähänne pälkähtänyt ajatusta "oma tupa, oma lupa" ja "sitä kuusta kuuleminen jonka juurella asunto" Nuo ovat iänkaiken vanhoja sanontoja, mutta , aahh, toimivat 100% tänä päivänä.

Sen verran on kokemusta, että kun muutin oman mieheni kanssa yhteen, (eli hänen nimissään olevaan vuokrakämppään maksamaan puolet vuokrasta) hän myi osan omista kamoistaan, että saisin tuoda omiani tilalle. Tämä siksi, että hän halusi minun tuntevan oloni kotoisaksi. Miehesi toimii mielestäni aika itsekkäästi. Toki jos on joku terveydellinen syy (autismin kirjo) siihen, että ympäristöä ei saa mitenkään muuttaa niin ymmärrän vähän paremmin. Muuten en kyllä tajua miksi et saisi tehdä paikasta kotia myös itsellesi.

Eikö sen ole tarkoitus olla molempien koti? Siksikö että mies omistaa asunnon sinulla ei sananvaltaa mitä sinne tulee? Ei kuulosta hyvältä. Jotenkin alistavan oloista kyllähän jokaisen täytyy tuntea olonsa mukavaksi omassa kodissaan. Anoppi totesi aikoinaan kun yhteen mieheni kanssa muutettiin ja mietin että voinko laittaa jotain esineitä jonnekin että pitääkö mieheni yms." Että niistä ole ennenkään miehiltä kyselty teet niin kuin teet. "

joko muutetaan yhteiseen kotiin tai sitten pysytään molemmat omillamme

"Kulut on sovittu"

No siinä se tulikin. Mies haluaa sinua maksamaan elinkustannuksia. Ei mitään muuta. Itse etsisin nopeasti uuden vuokra-asunnon ja muuttaisin sinne. Samalla pistäisin välit poikki.

Ystävälläni on kokemusta tuollaisesta miehestä. He olivat muuttamassa yhteen. Ystäväni myi kaikki huonekalunsa, lähes kaikki tavarat. Rakkaimmat keittiö yms. otti mukaansa. Yhteiseloa kesti kaksi päivää. Sitten mies esti ystävääni tulemasta asuntoon, koska hän halusi olla yksin. Että näin. Mies ei antanut ystävän edes hakea vaatteitaan ja niitä rakkaimpia tavaroitaan. Myöhemmin haki ne veljensä kanssa. Mitään muuta mies ei kuitenkaan antanut kuin vaatteet. Ja ystäväni oli niin sekaisin ettei jaksanut alkaa niistä rakkaimmista esineistä/tavaroista alkaa vääntää. Onneksi tuttava asui omakotitalossa, jonne voi tilapäisesti muuttaa.