Aiheena epäonnistunut ylennys...
En tiedä mitä tehdä. Meillä tuli töissä tiimin sisäinen muutos yhtäkkiä kun yksi ihminen ylennettiin ikäänkuin tiimin vetäjäksi. Tämä uusi vetäjä on niin uusavuton kun olla voi..
Tuntuu ettei hän ymmärrä mikä oma-aloitteisuus on, vaikka se on meidän alalla äärimmäisen tärkeä ominaisuus. Jos hän kohtaa pienimmänkin ongelman hän valittaa ja huokailee, eikä tartu asiaan itse ja ala selvittämään sitä, aikuinen ihminen. Mennään sieltä mistä rima on matalin ja tuotetaan puoli laatuista työtä asiakkaille. Hän pitäisi olla se jonka puoleen tiimin jäsenet voi kääntyä kysymysten sun muun asioiden kanssa, jolta saa neuvoa, joka organisoi ja ennakoi, ja ylipäätään toimii vetäjänä!
Koska homma ei näytä sujuvan alkuunkaan huomaan että otan itse vetäjän roolin. Minulta kysytään kokoajan neuvoa ja apua (joko muu tiimi tai hän) johon luonnollisesti kuluu työaikaa kun alan ratkomaan heidän ongelmia. Minua ei haittaa auttaa, ei missään nimessä, mutta en niele sitä että joku on saanut tuntuvan ylennyksen ja tittelin, eikä hän yhtään astu rooliinsa. Hänelle nämä hommat on kuitenkin tutut. En valittaisi jos minulle maksettaisiin yhtä paljon kun hänelle! Minä olen hoitanut tiimillemme hyvät työkalut, selvittänyt koulutuksia, varmistanut että tieto kulkee ja jokainen tietää miten pitää toimia jne. Olen sen verran järjestelmällinen ja meidän tiimi vaatii sitä toimiakseen, että en voinut vaan seurata sivusta tämän vetäjän touhua. Minun työmoraaliin kuuluu myös asiakkaiden hyvä palveleminen ja hyvä työnlaatu. Mutta se ei näköjään kiinnosta kaikkia ja se heijastaa myös muihin. Jos ei ketään kiinnosta ja laatu heikkenee, asiakkaatkin lähtevät. Siinä loppuu työt.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? En oikeasti enää tiedä mitä tehdä. Tämä touhu ei millään lailla edusta sitä työnlaatua ja työmoraalia jonka puolella seison. En jaksa katsoa sivusta kun jollekkin maksetaan tuntuvasti enemmän palkkaa ja hän ei tee mitään sen palkan eteen. Esimiesten hätiköity päätös ja ystävyyssuhteiden tulos on tässä, hyvin meni. Tällaisesta on todella hankala puhua töissä, koska vaikka henkilö itsessään on mukava, hänen työpanostuksensa ei ole millään lailla riittävää. Olen jopa miettinyt että ellei tähän asiaan herätä, jätän uppoavan laivan ja etsin mahdollisuuksia muualta. En tietenkään haluaisi, mutta en myöskään jaksa tällaista pelleilyä.
En tiedä mitä tehdä. Meillä tuli töissä tiimin sisäinen muutos yhtäkkiä kun yksi ihminen ylennettiin ikäänkuin tiimin vetäjäksi. Tämä uusi vetäjä on niin uusavuton kun olla voi..
Tuntuu ettei hän ymmärrä mikä oma-aloitteisuus on, vaikka se on meidän alalla äärimmäisen tärkeä ominaisuus. Jos hän kohtaa pienimmänkin ongelman hän valittaa ja huokailee, eikä tartu asiaan itse ja ala selvittämään sitä, aikuinen ihminen. Mennään sieltä mistä rima on matalin ja tuotetaan puoli laatuista työtä asiakkaille. Hän pitäisi olla se jonka puoleen tiimin jäsenet voi kääntyä kysymysten sun muun asioiden kanssa, jolta saa neuvoa, joka organisoi ja ennakoi, ja ylipäätään toimii vetäjänä!
Koska homma ei näytä sujuvan alkuunkaan huomaan että otan itse vetäjän roolin. Minulta kysytään kokoajan neuvoa ja apua (joko muu tiimi tai hän) johon luonnollisesti kuluu työaikaa kun alan ratkomaan heidän ongelmia. Minua ei haittaa auttaa, ei missään nimessä, mutta en niele sitä että joku on saanut tuntuvan ylennyksen ja tittelin, eikä hän yhtään astu rooliinsa. Hänelle nämä hommat on kuitenkin tutut. En valittaisi jos minulle maksettaisiin yhtä paljon kun hänelle! Minä olen hoitanut tiimillemme hyvät työkalut, selvittänyt koulutuksia, varmistanut että tieto kulkee ja jokainen tietää miten pitää toimia jne. Olen sen verran järjestelmällinen ja meidän tiimi vaatii sitä toimiakseen, että en voinut vaan seurata sivusta tämän vetäjän touhua. Minun työmoraaliin kuuluu myös asiakkaiden hyvä palveleminen ja hyvä työnlaatu. Mutta se ei näköjään kiinnosta kaikkia ja se heijastaa myös muihin. Jos ei ketään kiinnosta ja laatu heikkenee, asiakkaatkin lähtevät. Siinä loppuu työt.
Onko kellään samanlaisia kokemuksia? En oikeasti enää tiedä mitä tehdä. Tämä touhu ei millään lailla edusta sitä työnlaatua ja työmoraalia jonka puolella seison. En jaksa katsoa sivusta kun jollekkin maksetaan tuntuvasti enemmän palkkaa ja hän ei tee mitään sen palkan eteen. Esimiesten hätiköity päätös ja ystävyyssuhteiden tulos on tässä, hyvin meni. Tällaisesta on todella hankala puhua töissä, koska vaikka henkilö itsessään on mukava, hänen työpanostuksensa ei ole millään lailla riittävää. Olen jopa miettinyt että ellei tähän asiaan herätä, jätän uppoavan laivan ja etsin mahdollisuuksia muualta. En tietenkään haluaisi, mutta en myöskään jaksa tällaista pelleilyä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mielestäni ongelma tässä on se, ettet pysty olemaan auttamatta. Jos toiselle on annettu tehtävä, periaate on se, että hän tekee sen ja sinä pysyt siitä erossa. Sinun on vain oltava tyly ja sanottava, että tämä on sinun, ei minun vastuulla. Jos ja kun tehtävä epäonnistuu, meriitti epäonnistumisesta lankeaa tälle henkilölle. Tätä kun riittävästi toistetaan, johto ymmärtää virhenimityksensä ja vasta silloin voit ehdottaa itseäsi korvaajaksi.
Vaikka kuinka tekisi mieli auttaa, ongelma ei ratkea jos et osaa olla puuttumatta ongelmaan.
Jos autat jatkuvasti työkavereitasi heidän ongelmissaan (=teet faktisesti heidän työnsä) samalla estät heitä kehittymästä ja kasvamasta täyteen mittaansa. Toisten ihmisten ongelmia et voit ratkoa. Projektia on tuettava ja kollegoita sparrattava mutta heidän on itse opittava tekemään työnsä ja ratkomaan ongelmia. Jatkuva jeesaaminen on loputon suo. Ja mikä pahinta oma työsuorituksesi heikkenee ja uuvut. Oma kehittymisesi pysähtyy. Taannut. Unohdat panostaa itseesi. Se että pomoksi on valittu väärä ihminen ei ole sinun vikasi. Tee oma työsi niin kuin kuin taidat, mutta jätä se liiallinen toisten työhön sekaantuminen pois. Varsinainen ongelma tulee siitäkin kun ylin johto näkee ja uskoo että meneepäs meillä hiton hyvin. Sankareita on hautuumaat täynnä.
Ihan normaalia. "Kun et oikein mihinkään kykene tai mitään osaa, niin ole nyt sitten vaikka esimies." Näinhän se monesti menee.