Pitäisikö erilaiset ihmiset eristää jo peruskoulussa?

Olisin toivonut eristystä, sillä jouduin aina odottamaan muita. Tajusin kaikki asiat heti ensimmäisenä tai ensimmäisten joukossa. Sitten aloin turhautuneena olemaan häiriöksi.
Jonkunlainen jakautuminen koulussa olisi hyväksi. Kyllähän jossain vaiheessa hyppäsin pari luokkaa eteenpäin, kun olin aivoistani kehittyneempi kun oman luokkani "neropatit".

"Jos erilaiset eristetään, ketkä erilaiset ja minne ja miksi?"

Niinpä, kyllä "eristämistä" jokatapauksessa tapahtuu joidenkin yksilöiden kohdalla. Heitä ei eristä poliisi eikä vankila, vaan ihan tavalliset ihmiset. Kyllä toistuva yksin jättäminenkin voidaan tulkita jonkinlaiseksi eristämiseksi. Tätä olisikin hyvä pohtia, auttaako asiaan, että jotkut yksilöt ovat jo lapsesta saakka olleet eristyksissä vaikkapa peruskoulun toimesta kun samaan aikaan osa lapsista saa olla "normaaleiden" yksilöiden joukossa. Kyllä esimerkisi tyttöihin pääsee paremmin tutustumaan teini-iässä silloin, jos on "normaaleiden" yksilöiden joukossa. Sopii vaan miettiä, mikä olisi se oikea ratkaisu, jotta teini-iässä jokainen pariutumis halukas oppisi pariiutumisen taidot ja saisi kokea parisuhteessa oloa ja seksiä. Reilua se ei missään tapauksessa ole, että tästä onnesta saa nauttia vain "normaalit" yksilöt.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos erilaiset eristetään, ketkä erilaiset ja minne ja miksi?"

Niinpä, kyllä "eristämistä" jokatapauksessa tapahtuu joidenkin yksilöiden kohdalla. Heitä ei eristä poliisi eikä vankila, vaan ihan tavalliset ihmiset. Kyllä toistuva yksin jättäminenkin voidaan tulkita jonkinlaiseksi eristämiseksi. Tätä olisikin hyvä pohtia, auttaako asiaan, että jotkut yksilöt ovat jo lapsesta saakka olleet eristyksissä vaikkapa peruskoulun toimesta kun samaan aikaan osa lapsista saa olla "normaaleiden" yksilöiden joukossa. Kyllä esimerkisi tyttöihin pääsee paremmin tutustumaan teini-iässä silloin, jos on "normaaleiden" yksilöiden joukossa. Sopii vaan miettiä, mikä olisi se oikea ratkaisu, jotta teini-iässä jokainen pariutumis halukas oppisi pariiutumisen taidot ja saisi kokea parisuhteessa oloa ja seksiä. Reilua se ei missään tapauksessa ole, että tästä onnesta saa nauttia vain "normaalit" yksilöt.

Lue lisää

Miten peruskoulu eristää? Keitä mielestäsi ovat normaalit?

Vuorovaikutus- ja pariutumistaitoja voisi minun mielestäni opettaa enemmänkin kuin nykyisin vissiin opetetaan.

-kaskenpolttaja

Anonyymi kirjoitti:

Miten peruskoulu eristää? Keitä mielestäsi ovat normaalit?

Vuorovaikutus- ja pariutumistaitoja voisi minun mielestäni opettaa enemmänkin kuin nykyisin vissiin opetetaan.

-kaskenpolttaja

Lue lisää

Jos "erilainen" teini saa olla "normaalien" joukossa, jossa on sekä tyttöjä että poikia, hän voi ainakin yrittää harjoitella pariutumista. Eikös pojilla ole yleensä muutenkin enemmän ongelmia koulussa, joten eiköhän aika loogista ole, että eristyksiin joutuvat nimenomaan pojat, jolloin samalla kärsii mahdollisuudet harjoitella pariutumistaitoja.

Anonyymi kirjoitti:

Jos "erilainen" teini saa olla "normaalien" joukossa, jossa on sekä tyttöjä että poikia, hän voi ainakin yrittää harjoitella pariutumista. Eikös pojilla ole yleensä muutenkin enemmän ongelmia koulussa, joten eiköhän aika loogista ole, että eristyksiin joutuvat nimenomaan pojat, jolloin samalla kärsii mahdollisuudet harjoitella pariutumistaitoja.

Lue lisää

Miten pojat joutuvat eristyksiin? En oikein saa kiinni ajatuksestasi.

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Miten pojat joutuvat eristyksiin? En oikein saa kiinni ajatuksestasi.

Eikö ole aika loogista, että "ongelmalliset" yksilöt laitetaan nimenomaan pois "normaalien" yksilöiden joukosta. Jos pojilla on enemmän ongelmia koulussa, silloin pojat joutuvat useammin myös muualle "normaalien" lasten joukosta.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö ole aika loogista, että "ongelmalliset" yksilöt laitetaan nimenomaan pois "normaalien" yksilöiden joukosta. Jos pojilla on enemmän ongelmia koulussa, silloin pojat joutuvat useammin myös muualle "normaalien" lasten joukosta.

Lue lisää

En kyllä vieläkään ymmärrän mihin ne pojat eristetään.
Kuitenkin jos ajattelee sitä pariutumisopetusta, ei kai sillä ole merkitystä annetaanko sitä tyttöluokalle, poikaluokalle tai sekaluokalle?

Kaskenpolttaja kirjoitti:

En kyllä vieläkään ymmärrän mihin ne pojat eristetään.
Kuitenkin jos ajattelee sitä pariutumisopetusta, ei kai sillä ole merkitystä annetaanko sitä tyttöluokalle, poikaluokalle tai sekaluokalle?

Lue lisää

Jos teini poika käy koulua, jossa on lähes kaikki oppilaat poikia, tuskin hän saa silloin ainakaan koulussa kovin hyviä mahdollisuuksia kommunikoida tyttöjen kanssa. Sellaisen pojan täytyy käyttää kognitiivisia resursseja miettimiseen, missä muualla tehdä tyttöihin turvallisesti tuttavuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos teini poika käy koulua, jossa on lähes kaikki oppilaat poikia, tuskin hän saa silloin ainakaan koulussa kovin hyviä mahdollisuuksia kommunikoida tyttöjen kanssa. Sellaisen pojan täytyy käyttää kognitiivisia resursseja miettimiseen, missä muualla tehdä tyttöihin turvallisesti tuttavuutta.

Lue lisää

Onko vielä olemassa poikakouluja?

Tietysti jos on vain omaa sukupuolta olevassa yhteisössä, ei tietenkään voi konkreettisesti harjoitella tuttavuuden tekemistä toisen sukupuolen kanssa. Kuitenkin tuttavuuden tekemisessä oman tai vastakkaisen sukupuolen kanssa pätevät aika paljon samat säännöt ja lainalaisuudet.

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Onko vielä olemassa poikakouluja?

Tietysti jos on vain omaa sukupuolta olevassa yhteisössä, ei tietenkään voi konkreettisesti harjoitella tuttavuuden tekemistä toisen sukupuolen kanssa. Kuitenkin tuttavuuden tekemisessä oman tai vastakkaisen sukupuolen kanssa pätevät aika paljon samat säännöt ja lainalaisuudet.

Lue lisää

Mulla on vähän eri näkemys, onko sama tehdä tuttavuutta saman sukupuolen kanssa. Itse olen ihan kohtuullisesti tullut toimeen samaa sukupuolta edustavien kanssa, mutta heteroseksuaalina vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on ollut kohtuuttoman työlästä. Olen mies.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla on vähän eri näkemys, onko sama tehdä tuttavuutta saman sukupuolen kanssa. Itse olen ihan kohtuullisesti tullut toimeen samaa sukupuolta edustavien kanssa, mutta heteroseksuaalina vastakkaiseen sukupuoleen tutustuminen on ollut kohtuuttoman työlästä. Olen mies.

Lue lisää

Miten tuttavuuden hierominen vaihtelee, jos hieroo tuttavuutta samaa sukupuolta olevan kanssa tai eri sukupuolta olevan kanssa?

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Miten tuttavuuden hierominen vaihtelee, jos hieroo tuttavuutta samaa sukupuolta olevan kanssa tai eri sukupuolta olevan kanssa?

Jo alusta alkaen naiselle täytyy käyttäytyä toisella tavalla. Itseasiassa mulle on paljon helpompi olla "oma itse", kun kommunikoin miesten kanssa, koska siinä ei ole luonnollisesti mitään seksuaalista heteroseksuaalille. Naisten kanssa joutuu vähän liikaa varomaan kaikkea. Ei saa olla liian innokas, toisaalta miehen täytyy tehdä yleensä aloite. Naiset harvemmin on aloitteellisia ihan tavallisille miehille.

Anonyymi kirjoitti:

Jo alusta alkaen naiselle täytyy käyttäytyä toisella tavalla. Itseasiassa mulle on paljon helpompi olla "oma itse", kun kommunikoin miesten kanssa, koska siinä ei ole luonnollisesti mitään seksuaalista heteroseksuaalille. Naisten kanssa joutuu vähän liikaa varomaan kaikkea. Ei saa olla liian innokas, toisaalta miehen täytyy tehdä yleensä aloite. Naiset harvemmin on aloitteellisia ihan tavallisille miehille.

Lue lisää

Ehkä sinun kannattaa tehdä jotain noille käsityksillesi .

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Ehkä sinun kannattaa tehdä jotain noille käsityksillesi .

Kuinka niin? Olen tämän vaikka kuinka monta kertaa oikeassa elämässä testannut. Naisten kanssa täytyy käyttäytyä toisella tavalla kuin miesten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka niin? Olen tämän vaikka kuinka monta kertaa oikeassa elämässä testannut. Naisten kanssa täytyy käyttäytyä toisella tavalla kuin miesten kanssa.

Ok. Uskon kokemukseesi.

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Ok. Uskon kokemukseesi.

Jep, ongelma on, jos tätä ei tunnisteta. En usko siihenkään, jos kaiken aikaa vaan toistellaan, että "ole oma itsesi". Toki tuossa lauseessa on järkee, mutta myös omat puutteensa.

Anonyymi kirjoitti:

Jep, ongelma on, jos tätä ei tunnisteta. En usko siihenkään, jos kaiken aikaa vaan toistellaan, että "ole oma itsesi". Toki tuossa lauseessa on järkee, mutta myös omat puutteensa.

Lue lisää

Mikä se puute mielestäsi on siinä, että kehoitetaan olemaan oma itsensä?

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Mikä se puute mielestäsi on siinä, että kehoitetaan olemaan oma itsensä?

Osa ymmärtää sen väärin. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Anonyymi kirjoitti:

Osa ymmärtää sen väärin. Tämä on hyvä pitää mielessä.

Millä talla väärin?

Kaskenpolttaja kirjoitti:

Millä talla väärin?

..tavalla...

Pieni tarkennus: En tarkoittanut, että erityisoppilaiden pitäisi olla samassa luokassa muiden kanssa. --Lähinnä tarkoitin , että ns. erilaisissa ihmisissä on paljon ÄLYKKÄITÄ ihmisiä, jotka pärjäävät koulussa ja jotkut myös yliopistossa hyvin tai ainakin melko hyvin. Heidän ns. erilaisuutensa ärsyttää monia tosikkoja, varsinkin niitä, joiden mielestä kaikkien pitäisi toimia täsmälleen saman kaavan mukaan. Oikeasti tosikkojen on aika huomata, että erilaiset ihmiset jopa piristävät suomalaista tylsää tunnelmaa.
Siis ihminen saa olla oma itsensä, kunhan ei loukkaa ketään.
Terveisin: Puolireuho

Anonyymi kirjoitti:

Pieni tarkennus: En tarkoittanut, että erityisoppilaiden pitäisi olla samassa luokassa muiden kanssa. --Lähinnä tarkoitin , että ns. erilaisissa ihmisissä on paljon ÄLYKKÄITÄ ihmisiä, jotka pärjäävät koulussa ja jotkut myös yliopistossa hyvin tai ainakin melko hyvin. Heidän ns. erilaisuutensa ärsyttää monia tosikkoja, varsinkin niitä, joiden mielestä kaikkien pitäisi toimia täsmälleen saman kaavan mukaan. Oikeasti tosikkojen on aika huomata, että erilaiset ihmiset jopa piristävät suomalaista tylsää tunnelmaa.
Siis ihminen saa olla oma itsensä, kunhan ei loukkaa ketään.
Terveisin: Puolireuho

Lue lisää

Mä en usko, että mikään erilaisuus sinänsä on ongelma tai ikinä ollut syy eristämiselle. Kyllähän mikä tahansa ryhmä aina koostuu keskenään erilaisista ihmisistä. Koulussa tapahtunut muutoshan on ollut, että ns. erityistä tukea tarvitsevat oppilaat sijoitetaan samoihin ryhmiin "normaalien" kanssa.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bdcfcf63-409b-421a-ac66-49a60256a4e4

Samaan aikaan kuitenkin viime vuosina näiden erityistä tukea tarvitsevien osuus oppilaista on kasvanut. Miksi näin on tapahtunut, on varsin ihmeellistä, koska lapsilla pitäisi ollal parempi tuki ja fiksummat vanhemmat.

Mä muistan myös vastaavanlaisia tapauksia..

Hyvä se vain on, että tuollaiset kiusaajat ja häiriköt siirrettäisiin omiin erityishuomiota vaativiin luokkiin.

Eikö se juurikin ole haasteellista jos laitetaan tekemään jotain mitä ei osaa, eiköhän nörteillekin tekisi hyvää osata jotain muuta ja tietty päinvastoin.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö se juurikin ole haasteellista jos laitetaan tekemään jotain mitä ei osaa, eiköhän nörteillekin tekisi hyvää osata jotain muuta ja tietty päinvastoin.

Mitä se muu haasteellinen sitten olisi? En tiedä mitä sellaista haastavaa ensimmäisellä luokalla opetettaisiin.

Olen itse jo nyt vähän huolissani miten käy kun tyttäreni aloittaa koulun. Hän on nyt neljä ja oppi lukemaan jo vuosi sitten. Hän kirjoittaa täysiä lauseita ja tykkää laskea perus yhteen- ja vähennyslaskuja jo nyt. Viimeisin kiinnostuksen aihe ovat kertolaskut. Kotimme on kaksikielinen, joten englantikin on tullut ihan opiskelematta.

Osasin itsekin kaikki nämä ekaluokan perusjutut jo ennen kouluunmenoa. Tyttö taas oppi lukemaan jo vuoden aiemmin kuin itse aikanaan. Tuntuu, että minun pitäisi pyrkiä hillitsemään hänen intoaan oppia asioita, että ekaluokkaan jäisi uusia asioita. Muistan, että itselleni koulu oli lähinnä tylsää viidenteen luokkaan saakka. Opettajilla ei ollut järkevää lisämateriaalia, joten minut pistettiin vaan lukemaan kirjaa kirjan perään ja etenemään oppikirjoissa muita edellä. Mitä järkeä oli, että lapsi laski nyt ensivuoden asioita ja ensivuonna ei taas ollut mitään uutta, kun muut laskivat niitä. Se ei todellakaan ollut motivoivaa ja motivaation katoaminen näkyi minussa tosi pitkään. Lisäksi ystävyyssuhteet kärsivät, kun oli aina jotenkin muiden edellä.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se muu haasteellinen sitten olisi? En tiedä mitä sellaista haastavaa ensimmäisellä luokalla opetettaisiin.

Olen itse jo nyt vähän huolissani miten käy kun tyttäreni aloittaa koulun. Hän on nyt neljä ja oppi lukemaan jo vuosi sitten. Hän kirjoittaa täysiä lauseita ja tykkää laskea perus yhteen- ja vähennyslaskuja jo nyt. Viimeisin kiinnostuksen aihe ovat kertolaskut. Kotimme on kaksikielinen, joten englantikin on tullut ihan opiskelematta.

Osasin itsekin kaikki nämä ekaluokan perusjutut jo ennen kouluunmenoa. Tyttö taas oppi lukemaan jo vuoden aiemmin kuin itse aikanaan. Tuntuu, että minun pitäisi pyrkiä hillitsemään hänen intoaan oppia asioita, että ekaluokkaan jäisi uusia asioita. Muistan, että itselleni koulu oli lähinnä tylsää viidenteen luokkaan saakka. Opettajilla ei ollut järkevää lisämateriaalia, joten minut pistettiin vaan lukemaan kirjaa kirjan perään ja etenemään oppikirjoissa muita edellä. Mitä järkeä oli, että lapsi laski nyt ensivuoden asioita ja ensivuonna ei taas ollut mitään uutta, kun muut laskivat niitä. Se ei todellakaan ollut motivoivaa ja motivaation katoaminen näkyi minussa tosi pitkään. Lisäksi ystävyyssuhteet kärsivät, kun oli aina jotenkin muiden edellä.

Lue lisää

Geenien sekoittaminen tuo uudenlaista älykkyyttä.

Mun aikana oli vielä tasoluokat kielissä ja matematiikassa.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se muu haasteellinen sitten olisi? En tiedä mitä sellaista haastavaa ensimmäisellä luokalla opetettaisiin.

Olen itse jo nyt vähän huolissani miten käy kun tyttäreni aloittaa koulun. Hän on nyt neljä ja oppi lukemaan jo vuosi sitten. Hän kirjoittaa täysiä lauseita ja tykkää laskea perus yhteen- ja vähennyslaskuja jo nyt. Viimeisin kiinnostuksen aihe ovat kertolaskut. Kotimme on kaksikielinen, joten englantikin on tullut ihan opiskelematta.

Osasin itsekin kaikki nämä ekaluokan perusjutut jo ennen kouluunmenoa. Tyttö taas oppi lukemaan jo vuoden aiemmin kuin itse aikanaan. Tuntuu, että minun pitäisi pyrkiä hillitsemään hänen intoaan oppia asioita, että ekaluokkaan jäisi uusia asioita. Muistan, että itselleni koulu oli lähinnä tylsää viidenteen luokkaan saakka. Opettajilla ei ollut järkevää lisämateriaalia, joten minut pistettiin vaan lukemaan kirjaa kirjan perään ja etenemään oppikirjoissa muita edellä. Mitä järkeä oli, että lapsi laski nyt ensivuoden asioita ja ensivuonna ei taas ollut mitään uutta, kun muut laskivat niitä. Se ei todellakaan ollut motivoivaa ja motivaation katoaminen näkyi minussa tosi pitkään. Lisäksi ystävyyssuhteet kärsivät, kun oli aina jotenkin muiden edellä.

Lue lisää

Ehkä lapsen voisi siirtää tasoaan vastaavalle luokalle? Kun jätetäähän myös luokalle, jos ei pärjää.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se muu haasteellinen sitten olisi? En tiedä mitä sellaista haastavaa ensimmäisellä luokalla opetettaisiin.

Olen itse jo nyt vähän huolissani miten käy kun tyttäreni aloittaa koulun. Hän on nyt neljä ja oppi lukemaan jo vuosi sitten. Hän kirjoittaa täysiä lauseita ja tykkää laskea perus yhteen- ja vähennyslaskuja jo nyt. Viimeisin kiinnostuksen aihe ovat kertolaskut. Kotimme on kaksikielinen, joten englantikin on tullut ihan opiskelematta.

Osasin itsekin kaikki nämä ekaluokan perusjutut jo ennen kouluunmenoa. Tyttö taas oppi lukemaan jo vuoden aiemmin kuin itse aikanaan. Tuntuu, että minun pitäisi pyrkiä hillitsemään hänen intoaan oppia asioita, että ekaluokkaan jäisi uusia asioita. Muistan, että itselleni koulu oli lähinnä tylsää viidenteen luokkaan saakka. Opettajilla ei ollut järkevää lisämateriaalia, joten minut pistettiin vaan lukemaan kirjaa kirjan perään ja etenemään oppikirjoissa muita edellä. Mitä järkeä oli, että lapsi laski nyt ensivuoden asioita ja ensivuonna ei taas ollut mitään uutta, kun muut laskivat niitä. Se ei todellakaan ollut motivoivaa ja motivaation katoaminen näkyi minussa tosi pitkään. Lisäksi ystävyyssuhteet kärsivät, kun oli aina jotenkin muiden edellä.

Lue lisää

Itselläni myös ekaluokkalainen lukee ja kirjoittaa sujuvasti, osaa yhteen- ja vähennyslaskuja. Eskarissa sanottiin, että taitoja on enemmän, mitä ekaluokalla vaaditaan. En ole silti ainakaan vielä huolissani - uskon, että koulu on kehittynyt meidän ajoista, jolloin tosiaan ei yhtään huomioitu eri tasoja osaamisessa. Itselläni on myös vanhempi lapsi, ja hänen ekaluokallaan aikoinaan oli kolmenlaisia kotitehtäviä, jotka annettiin esim. sen mukaan, missä vaiheessa oppilaan lukemistaidot olivat. Tämä toki riippuu koulusta ja opettajasta. Meillä toki on se, että A-kieli sentään on lähes täysin uusi, joten jotain uuttakin haastetta on luvassa. Mutta nykyisin aika moni osaa lukea kouluun tullessa, joten uskoisin, että siihen osataan edes vähän paremmin varautua.

Sitten voi tietysti keksiä jotain sellaisia harrastuksia, joista tulisi haastetta, niin että lapsi oppisi niiden kautta oppimisen, itsensä haastamisen, sinnikkyyden ja eteenpäin pyrkimisen taitoja.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se muu haasteellinen sitten olisi? En tiedä mitä sellaista haastavaa ensimmäisellä luokalla opetettaisiin.

Olen itse jo nyt vähän huolissani miten käy kun tyttäreni aloittaa koulun. Hän on nyt neljä ja oppi lukemaan jo vuosi sitten. Hän kirjoittaa täysiä lauseita ja tykkää laskea perus yhteen- ja vähennyslaskuja jo nyt. Viimeisin kiinnostuksen aihe ovat kertolaskut. Kotimme on kaksikielinen, joten englantikin on tullut ihan opiskelematta.

Osasin itsekin kaikki nämä ekaluokan perusjutut jo ennen kouluunmenoa. Tyttö taas oppi lukemaan jo vuoden aiemmin kuin itse aikanaan. Tuntuu, että minun pitäisi pyrkiä hillitsemään hänen intoaan oppia asioita, että ekaluokkaan jäisi uusia asioita. Muistan, että itselleni koulu oli lähinnä tylsää viidenteen luokkaan saakka. Opettajilla ei ollut järkevää lisämateriaalia, joten minut pistettiin vaan lukemaan kirjaa kirjan perään ja etenemään oppikirjoissa muita edellä. Mitä järkeä oli, että lapsi laski nyt ensivuoden asioita ja ensivuonna ei taas ollut mitään uutta, kun muut laskivat niitä. Se ei todellakaan ollut motivoivaa ja motivaation katoaminen näkyi minussa tosi pitkään. Lisäksi ystävyyssuhteet kärsivät, kun oli aina jotenkin muiden edellä.

Lue lisää

eli olet pakottanut hänet opettelemaan kertolaskut lukemaan yms eli vähän tukkapöllyä rutistuksia luunappeja ja vitsaa ja vyöremmiäkin niin anna lapsesi olla lapsi ja leikkiä kyllä ekalla luokalla ja sen jälkeen koulussa opetetaan ja veikkaan että lapsesi pelkää sinua ja pelkää että lyöt kiristät uhkaat yms eli fyysistä ja henkistä väkivaltaa

Anonyymi kirjoitti:

Mitä se muu haasteellinen sitten olisi? En tiedä mitä sellaista haastavaa ensimmäisellä luokalla opetettaisiin.

Olen itse jo nyt vähän huolissani miten käy kun tyttäreni aloittaa koulun. Hän on nyt neljä ja oppi lukemaan jo vuosi sitten. Hän kirjoittaa täysiä lauseita ja tykkää laskea perus yhteen- ja vähennyslaskuja jo nyt. Viimeisin kiinnostuksen aihe ovat kertolaskut. Kotimme on kaksikielinen, joten englantikin on tullut ihan opiskelematta.

Osasin itsekin kaikki nämä ekaluokan perusjutut jo ennen kouluunmenoa. Tyttö taas oppi lukemaan jo vuoden aiemmin kuin itse aikanaan. Tuntuu, että minun pitäisi pyrkiä hillitsemään hänen intoaan oppia asioita, että ekaluokkaan jäisi uusia asioita. Muistan, että itselleni koulu oli lähinnä tylsää viidenteen luokkaan saakka. Opettajilla ei ollut järkevää lisämateriaalia, joten minut pistettiin vaan lukemaan kirjaa kirjan perään ja etenemään oppikirjoissa muita edellä. Mitä järkeä oli, että lapsi laski nyt ensivuoden asioita ja ensivuonna ei taas ollut mitään uutta, kun muut laskivat niitä. Se ei todellakaan ollut motivoivaa ja motivaation katoaminen näkyi minussa tosi pitkään. Lisäksi ystävyyssuhteet kärsivät, kun oli aina jotenkin muiden edellä.

Lue lisää

Jokainen vanhempi ajattelee oman kakaransa olevan jotenkin erikoinen mutta todellisuus on se että kyllä niitä muitakin "edistyneitä" siellä on.

Anonyymi kirjoitti:

Jokainen vanhempi ajattelee oman kakaransa olevan jotenkin erikoinen mutta todellisuus on se että kyllä niitä muitakin "edistyneitä" siellä on.

Jaa niinhän sitä helposti varmaan luulee, kun ei tiedä. Itse en kyllä ajattele tytärtäni mitenkään erikoisena. Minusta hän ihan tavallinen tyttö ja haluaisin hänen olevan sitä muillekin. Ihmettelyt ja kummastelut kuitenkin tulevat niiltä muilta ihmisiltä. Kuten sanoin, niin opin itsekin esim. lukemaan tosi nuorena. Minulle siinä ei siis ollut oikeastaan mitään ihmeellistä, että alle kolmevuotias luki. Ajattelin vain, että kas hän oppikin noin nuorena. Toisten ihmisten mielestä taas se, että hän luki kaupassa kaikki tarjouslaput ja mainokset oli jotain todella ihmeellistä. Mistään ei päässyt pois, ilman että joku oli juttelemassa ja ihmettelemässä silmät pyöreinä, että minkä ikäinen tuo lapsi on. Ihan sama nyt, kun hän laskee sujuvasti ja sanoo isoon ääneen, että "Äiti, tossa on kakkonen ja tossa kolmonen ja niistä tulee viisi". Muiden ihmisten mielestä se on todella ihmeellistä.

Itse olen muuten pikemmin liian tottunut vaikka siihen lukutaitoon. En enää tajua kehua kaikkea mikä ansaitsisi kehumista. Minulle se, että lapseni lukee, on myös niin jokapäiväistä, että en enää sisäistä muiden samanikäisten lukutaidottomuutta. Minä oletan automaattisesti, että he ymmärtävät kirjoitetun tekstin. Sitten hetken päästä vasta tajuan, että ai niin ja luen tekstin heille.

Asumme muuten Helsingissä. Jos siis olisi niin tavallista, niin tuskin ihmettelijöitä tulisi vastaan niin usein. Se vielä menisi, jos vain vieraat muorit ihmettelisivät, mutta myös hoitajat päiväkodissa kummastelevat. Samoin neuvolassa ovat aina olleet kovin ihmeissään. Paikoin lapsen taidot on koettu jopa ongelmallisiksi ja kiinnostuksen kohteet vääriksi. Yhteen väliin hänen lukuinnostustaan pyrittiin suorastaan rajottamaan, kun olisi pitänyt olla kiinnostunut muista asioista. Sama kirjoittamisen ja laskemisen kanssa. Onneksi tämä tasoittuu pikkuhiljaa, kun tytölle tulee lisää ikää ja häntä ei koeta enää niin ihmeelliseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa niinhän sitä helposti varmaan luulee, kun ei tiedä. Itse en kyllä ajattele tytärtäni mitenkään erikoisena. Minusta hän ihan tavallinen tyttö ja haluaisin hänen olevan sitä muillekin. Ihmettelyt ja kummastelut kuitenkin tulevat niiltä muilta ihmisiltä. Kuten sanoin, niin opin itsekin esim. lukemaan tosi nuorena. Minulle siinä ei siis ollut oikeastaan mitään ihmeellistä, että alle kolmevuotias luki. Ajattelin vain, että kas hän oppikin noin nuorena. Toisten ihmisten mielestä taas se, että hän luki kaupassa kaikki tarjouslaput ja mainokset oli jotain todella ihmeellistä. Mistään ei päässyt pois, ilman että joku oli juttelemassa ja ihmettelemässä silmät pyöreinä, että minkä ikäinen tuo lapsi on. Ihan sama nyt, kun hän laskee sujuvasti ja sanoo isoon ääneen, että "Äiti, tossa on kakkonen ja tossa kolmonen ja niistä tulee viisi". Muiden ihmisten mielestä se on todella ihmeellistä.

Itse olen muuten pikemmin liian tottunut vaikka siihen lukutaitoon. En enää tajua kehua kaikkea mikä ansaitsisi kehumista. Minulle se, että lapseni lukee, on myös niin jokapäiväistä, että en enää sisäistä muiden samanikäisten lukutaidottomuutta. Minä oletan automaattisesti, että he ymmärtävät kirjoitetun tekstin. Sitten hetken päästä vasta tajuan, että ai niin ja luen tekstin heille.

Asumme muuten Helsingissä. Jos siis olisi niin tavallista, niin tuskin ihmettelijöitä tulisi vastaan niin usein. Se vielä menisi, jos vain vieraat muorit ihmettelisivät, mutta myös hoitajat päiväkodissa kummastelevat. Samoin neuvolassa ovat aina olleet kovin ihmeissään. Paikoin lapsen taidot on koettu jopa ongelmallisiksi ja kiinnostuksen kohteet vääriksi. Yhteen väliin hänen lukuinnostustaan pyrittiin suorastaan rajottamaan, kun olisi pitänyt olla kiinnostunut muista asioista. Sama kirjoittamisen ja laskemisen kanssa. Onneksi tämä tasoittuu pikkuhiljaa, kun tytölle tulee lisää ikää ja häntä ei koeta enää niin ihmeelliseksi.

Lue lisää

Olen tuo, joka kommentoi jo aiemmin aiheesta. Esikoiseni kohdalla huomasin, että suurin ongelma tällaisessa voi olla se, että jos koulu tuntuu liian helpolta, ei opi opiskelemaan ja haastamaan itseään. Vaikka esikoiseni oppi lukemaan vasta koulussa, olivat ensimmäiset luokat hänelle vähän liian helppoja - esim. kotiläksyt hutaistiin nopeasti ja hän alkoi tottua siihen, että koulun kuuluukin tuntua helpolta. Tilanne muuttui kuitenkin sitten myöhemmin, ja nyt hän suhtautuu aika kunnianhimoisesti ja esim. tehtävissä keksii itse itselleen haasteita (esim. esitelmissä, kirjoitustehtävissä).

Koska asutte Helsingissä, voi tilanne olla vähän parempi kuin jossain pikkukaupungissa. Jos mahdollista, ottakaa A-kieleksi ranska tai saksa - ovat vähän haastavampia kuin englanti, joten siinä voisi tulla sopivasti lisähaastetta. Meillä on A-kielenä saksa, ja englanti tulee sitten myöhemmin A2-kieleksi.

Oma lapseni oppi lukemaan 5-vuotiaana, ja nyt hän lukee jo sujuvasti lastenromaaneja ja kirjoittaa itse tarinoita. Kyllä tätäkin on joskus ihmiset ihastelleet, joten voin hyvin kuvitella, että 3-vuotiaan lukutaito on ihmetyttänyt. Varmaan aika pian koulun aloittamisen jälkeen on ensimmäiset keskustelut opettajan kanssa, ja silloin voi puhua siitäkin, miten lapselle saa sopivasti haastetta myös niihin aineisiin, joissa hän on oppinut jo itsenäisesti ennen koulua.

Anonyymi kirjoitti:

Olen tuo, joka kommentoi jo aiemmin aiheesta. Esikoiseni kohdalla huomasin, että suurin ongelma tällaisessa voi olla se, että jos koulu tuntuu liian helpolta, ei opi opiskelemaan ja haastamaan itseään. Vaikka esikoiseni oppi lukemaan vasta koulussa, olivat ensimmäiset luokat hänelle vähän liian helppoja - esim. kotiläksyt hutaistiin nopeasti ja hän alkoi tottua siihen, että koulun kuuluukin tuntua helpolta. Tilanne muuttui kuitenkin sitten myöhemmin, ja nyt hän suhtautuu aika kunnianhimoisesti ja esim. tehtävissä keksii itse itselleen haasteita (esim. esitelmissä, kirjoitustehtävissä).

Koska asutte Helsingissä, voi tilanne olla vähän parempi kuin jossain pikkukaupungissa. Jos mahdollista, ottakaa A-kieleksi ranska tai saksa - ovat vähän haastavampia kuin englanti, joten siinä voisi tulla sopivasti lisähaastetta. Meillä on A-kielenä saksa, ja englanti tulee sitten myöhemmin A2-kieleksi.

Oma lapseni oppi lukemaan 5-vuotiaana, ja nyt hän lukee jo sujuvasti lastenromaaneja ja kirjoittaa itse tarinoita. Kyllä tätäkin on joskus ihmiset ihastelleet, joten voin hyvin kuvitella, että 3-vuotiaan lukutaito on ihmetyttänyt. Varmaan aika pian koulun aloittamisen jälkeen on ensimmäiset keskustelut opettajan kanssa, ja silloin voi puhua siitäkin, miten lapselle saa sopivasti haastetta myös niihin aineisiin, joissa hän on oppinut jo itsenäisesti ennen koulua.

Lue lisää

vai kuuleeko isi tai äiti mitä muut ei kuule tai tajua esim lapsesi sanoo ööp niin kuulet mitä haluat kuulevan ja sinusta se ratkaisi hypötenuusan laskun ja sanoo ä niin sinusta puhuu sujuvaa kiinaa ja sitten kun muut oppii tavaamaan ja lukemaan niin lapsesi ei olekkaan niin älykäs niin se on äidistä tai isästä meit on moneen junaan niin yritätkö leuhkia lapsestasi veikkaan että on tavallinen lapsi

Anonyymi kirjoitti:

vai kuuleeko isi tai äiti mitä muut ei kuule tai tajua esim lapsesi sanoo ööp niin kuulet mitä haluat kuulevan ja sinusta se ratkaisi hypötenuusan laskun ja sanoo ä niin sinusta puhuu sujuvaa kiinaa ja sitten kun muut oppii tavaamaan ja lukemaan niin lapsesi ei olekkaan niin älykäs niin se on äidistä tai isästä meit on moneen junaan niin yritätkö leuhkia lapsestasi veikkaan että on tavallinen lapsi

Lue lisää

Mitä mielestäsi tarkoittaa "tavallinen lapsi"? Ainakin kirjoittamisen suhteen ovat sikäli tavallisia, että välimerkkejä käyttää esikoinen varsin hyvin ja nuorempikin osaa jo laittaa pisteen, huutomerkin ja kysymysmerkin. Uskon, että hän oppii pilkkujen käytön myös, kunhan koulussa pääsevät siihen asti - se on ihan tavallista se. Sinullekin vinkiksi, että ihan tavallisen koulun tavalliseen opetussuunnitelmaan kuuluvat välimerkit, ja on ihan tavallista käyttää niitä.

Amerikassa on jo viime vuosisadalta alkaen ollut inkluusio-opetus, jossa lahjakkaat, älykkäät, poikkeavakäytöksiset ja oppimisvaikeuksista kärsivät ovat kaikki samalla luokalla. Sosiaalisuus on lisännyt yhteenkuuluvuutta Amerikan tutkimusten mukaan.

Ylen linkki käsitteli erityisopetuksen (poikkeva vai erityinen) ongelmia.
Ihminen on poikkeava, jos hän on vähintään kerran elämässään jonkun kanssa eri mieltä mistä asiasta tahansa. Erityisiä ovat oppimis- ja kommunikaatiohäiriöiset. (Lähde: kokoomateos Poikkeava vai erityinen)

Ns. normaalia ihmistä ei näin ollen ole, koska jokainen on vähintään kerran vuosiensa aikana eri mieltä tois(t)en kanssa, jolloin hän on poikkeavakäytöksinen.

Vai niin, kuulehan. Jokaisessa maassa on niitä sorvareita jotka tekevät työnsä samoilla koneilla. Kokemuksesta voin kertoa ettei se suomalainen sorvari ole sen pätevämpi mitä muunkaan maalaiset. Palkka hänellä on kyllä vähän suurempi mitä yleensä muualla paria maata lukuun ottamatta. Miten siis sorvari mielestäsi nostaisi Suomen kilpailukykyä verrattuna noihin muihin maihin? Mistä Suomessa tulee se kilpailukyky?

Kerroppa se:)

AsianVierestä

Itse aina pikkuviikarina kipitin koulutielle innoissani, sillä yöntumma matematiikanopettajani siellä jo odotti naputellen kärsimättömänä kynsillään pöytää.

Voi veljet sitä naiseuden määrää. Vieläkin huimaa.

Otan tukea pöydästä.


(Naurua)

Funeau kirjoitti:

Itse aina pikkuviikarina kipitin koulutielle innoissani, sillä yöntumma matematiikanopettajani siellä jo odotti naputellen kärsimättömänä kynsillään pöytää.

Voi veljet sitä naiseuden määrää. Vieläkin huimaa.

Otan tukea pöydästä.


(Naurua)

Lue lisää

Hei

Olen Simppa, ja kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa.

Huomasin tuossa että täällä ollaan koulutiellä, ja itse juuri paikalle kiirehtineenä jouduin heti puhutteluun. En ymmärrä, mistä minua syytetään.

Syyttäjänä toimii maikka, joka syö italialaista suklaatorttua. Hirveä ämmä. Hän kysyi minulta kaikkien läsnäollessa, että kuinka kesäni oli kulkenut. En vastannut. Tämän jälkeen hän kysyi minulta, että mikä olennainen ero italialaisessa kääretortussa on verrattuna muihin torttuihin.

En osannut vastata. Ja jos olisinkin, niin en olisi vastannut.

- Tässä ei ole kermavaahtoa, nainen sanoi. Tämä on aitoa tavaraa, hän jatkoi ja hörppäsi espressoa päälle.

Näen hänestä painajaisia. Ne ovat pehmeitä ja kovia.

(Hihitystä)

Ooh kun oletkin hurja. Taidat olla jokin rikollispaska.

Sinä oikein ylpeilet sillä, että olet potkinut toista ihmistä päähän, ja tämä sai siitä vakavia vammoja.

Tuon asian selvittely olisi kuulunut poliisille, vaikka olittekin lapsia.

Ehkä ne kokisivat vähemmän kiusaamista, jos olisivat kaltaistensa joukossa. Lapset osaavat olla todella julmia erilaisia kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ne kokisivat vähemmän kiusaamista, jos olisivat kaltaistensa joukossa. Lapset osaavat olla todella julmia erilaisia kohtaan.

No hyvin näyttää pärjäävän sekakoulussa, kun avustajia on tarpeeksi ja koulun muu henkilökunta puuttuu myös aktiivisesti koulurauhan ylläpitoon.

Onhan niitä e- luokkia yhä olemassa ne vaan on saman katonalla kun muutkin. Ja toimii yhteistyössä keskenään.

Kyllä noi asiat saa toimii, kun kasvattajat on tomeria ja niitä on tarpeeks ja yhtenevä linja mm. kiusaamista vastaan.

Abrakadabra kirjoitti:

No hyvin näyttää pärjäävän sekakoulussa, kun avustajia on tarpeeksi ja koulun muu henkilökunta puuttuu myös aktiivisesti koulurauhan ylläpitoon.

Onhan niitä e- luokkia yhä olemassa ne vaan on saman katonalla kun muutkin. Ja toimii yhteistyössä keskenään.

Kyllä noi asiat saa toimii, kun kasvattajat on tomeria ja niitä on tarpeeks ja yhtenevä linja mm. kiusaamista vastaan.

Lue lisää

Harvassa koulussa noin hienosti asiat hoidetaan. Useinmiten ongelmilta ummistetaan silmät, niin pitkälle kuin suinkin mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Harvassa koulussa noin hienosti asiat hoidetaan. Useinmiten ongelmilta ummistetaan silmät, niin pitkälle kuin suinkin mahdollista.

Harvassa, mutta onneksi joissain. Siihen pitäs kumminkin tähdätä, että ihmiset tekee yhteistyötä tukien, ei sulkien ja eristäen.

Abrakadabra kirjoitti:

Harvassa, mutta onneksi joissain. Siihen pitäs kumminkin tähdätä, että ihmiset tekee yhteistyötä tukien, ei sulkien ja eristäen.

Pitäisi kysyä niiltä ikä-ihmisiltä, jotka kävivät koulunsa sillä vanhalla systeemillä. Mahtoivatko he kokea pahaksi sen, että jouivat käymään kansakoulun oman tasoisessaan porukassa, mutta eri rakennuksessa, kuin ne jotka keskikouluun pääsivät. Vai olisiko sittenkin ollut ikävämpää, olla jatkuvasti muita jäljessä opetuksessa?

Minä en kärsinyt, kun olen keskiverto. Koen kuitenkin, että olisi ollut itsetuntoa kolhivaa opiskella luokassa, jossa keskiverto-oppilaat olisivat olleet selvästi minua älykkäämpiä. Varmasti oman tasoisessa porukassa olisi ollut helpompaa.