Elämäni suurin virhe oli mennä naimisiin assinaisen kanssa ja tehdä kolme assilasta. Eilen piti tehdä kaksi rikosilmoitusta kun assi vei maksamatta omaisuuttani taloni pihalta. Ei mennyt mikään puhe perille, otti vain surutta omaisuuttani. Ei kertakaan parin kymmenen vuoden liiton aikana kiittänyt kolmesta lapsesta, kodinhoidosta omakotitalosta ja autonkin ostin hänelle. Ei kertaakaan kiitä elatusmaksusta jota suomalaiset miehet ovat pakotettuja maksamaan vaikka pieninkin summa 158 eur/kk on kohtuuton. Kannattaa parikymppisenä lukea psykologiaa ja tunnistaa aspergerit, narsistit ja persoonallisuuhäiriöiset ja pysyä erossa. Erosta on 1.5 vuotta ja vieläkin assi kiusaa vaikka itse he eivä tajua tekevänsä mitään väärää, koska kuplassa elävät, kuten assiexvaimokin itsekin sanoi.
Julkinen sektori veroineen, muine pakkomaksuineen ja ddpykälineen on aspergeroireinen: empatiaa, keskutelutaito ja avarakatseisuutta kommunisteilta ei löydy.
Aspergeroireiset pilaavat oman ja toisten elämän
28
1051
Vastaukset
- Anonyymi
Juujuu. Muut ovat syyllisiä aina kaikkeen. Ei tietenkään voi itse mitään vastuuta ottaa mistään.
Muitakin häiriöitä on kuin Asperger... sinullakin on jokin.- Anonyymi
Meidän naapurin poika on asberger, mutta hän ei kykene parisuhteeseen, eikä itsenäiseen asumiseen, poika jo 30 v asuu kotona vanhempien kanssa tekee tukitöitä, ei kykene muihin töihin, ei kelvannut armeijaan vapautuksen sai.
Ehkä noita asbergereita on eri tasoisia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Meidän naapurin poika on asberger, mutta hän ei kykene parisuhteeseen, eikä itsenäiseen asumiseen, poika jo 30 v asuu kotona vanhempien kanssa tekee tukitöitä, ei kykene muihin töihin, ei kelvannut armeijaan vapautuksen sai.
Ehkä noita asbergereita on eri tasoisia.Asperger on autismin muoto. Hyvin vaihtelevat, eri asteiset oireet. Iso osa viettää ihan tavallista elämää, on parisuhteessakin.
- Anonyymi
Mahtoiko kyse olla ADHD naisesta, ja sulla on se asberger oireyhtymä.
- Anonyymi
Juuri näin.
Turha muutenkin syytellä mitään sairautta. Ihmiset ovat enemmän kuin heidän sairautensa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juuri näin.
Turha muutenkin syytellä mitään sairautta. Ihmiset ovat enemmän kuin heidän sairautensa.Mulla on autismi ja oon 13 ja mun mielestä se ei oo reilua jos sä sanot noin kun ei me voida sille mitään jos on autismia tai mitä onkin. Ja sulla on myös ongelma koska sä et edes yritä ymmärtää miks me tehdään mitä tehdään. Ollaan mekin ihmisiä, me vaan saatetaan käyttäytyä välillä vähän erilailla...
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on autismi ja oon 13 ja mun mielestä se ei oo reilua jos sä sanot noin kun ei me voida sille mitään jos on autismia tai mitä onkin. Ja sulla on myös ongelma koska sä et edes yritä ymmärtää miks me tehdään mitä tehdään. Ollaan mekin ihmisiä, me vaan saatetaan käyttäytyä välillä vähän erilailla...
Hyvä! Juuri noin. 13v tietää paremmin kuin sinä😊
Aspergerilaiset eivät pilaa muiden elämää, sinunlaiset pilaavat! - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on autismi ja oon 13 ja mun mielestä se ei oo reilua jos sä sanot noin kun ei me voida sille mitään jos on autismia tai mitä onkin. Ja sulla on myös ongelma koska sä et edes yritä ymmärtää miks me tehdään mitä tehdään. Ollaan mekin ihmisiä, me vaan saatetaan käyttäytyä välillä vähän erilailla...
KIITOS! samaa mieltä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mulla on autismi ja oon 13 ja mun mielestä se ei oo reilua jos sä sanot noin kun ei me voida sille mitään jos on autismia tai mitä onkin. Ja sulla on myös ongelma koska sä et edes yritä ymmärtää miks me tehdään mitä tehdään. Ollaan mekin ihmisiä, me vaan saatetaan käyttäytyä välillä vähän erilailla...
Olen edellisen kommentin kirjoittaja:
"Turha muutenkin syytellä mitään sairautta. Ihmiset ovat enemmän kuin heidän sairautensa."
Ymmärsit kyllä kommenttini täysin väärin, tai sitten se oli tarkoitettu johonkin muuhun kirjoitukseen.
Eli tarkoitin sitä, että vaikka ihmisellä on jokin sairaus, kuten asperger, autismi, adhd, mikä tahansa se on vain yksi osa ihmistä, ei koko ihminen, koko hänen persoonansa. Näin myöskään mikään sairaus ei selitä tai määrittele kaikkea ko. ihmisen käyttäytymistä. Ei todellakaan voi sanoa, että asperger ihmiset (tai muut) pilaavat toisten elämän. Ylipäänsä ketään toista ei voi syyttää oman elämänsä pilaamisesta. Jos näin kuitenkin tekee, on kyse narisistisesta häiriöstä.
Itselläni on aikuinen lapsi, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän on aivan fantastinen ihminen, ihana persoona. Luova, taiteellinen, opiskelee biologiaa. "mikä tahansa se on vain yksi osa ihmistä, ei koko ihminen" = Lapseni ei ole kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaan ihminen jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Toisilla lapsillani ei ole tätä häiriötä. He ovat myös ihania persoonia, hyviä tyyppejä.
- Anonyymi
Kirjoituksestasi päätellen ei sinullakaan ole empatiaa, keskustelutaitoa, avarakatseisuudesta puhumattakaan. Syrjit ja haukut ihan täysillä exääsi aspergerin vuoksi. Diagnoosikin taitaa olla oma keksimäsi.
- Anonyymi
Se on ihan sama, mikä luonnepoikkeavuus on kyseessä, kun elämästä tulee "seikkailu"!
En voinut luottaa entiseen mieheeni hänen valehtelunsa vuoksi, joka oli pakonomaista. Kertoi satujaan uskottavasti kaikille ja ihmiset uskoivat, että elin ihanassa hyvintoimeentulevassa liitossa. Toiset suorastaan kadehtivat "onneani"! Miten siinä sitten menet sanomaan, että kaikki kertomukset ovat valetta. Ei kukaan olisi uskonut.
Olin aivan kauhuissani, kun "perusti firmaa" yhteistyökumppaninsa kanssa ja tiesin, ettei hänestä siihen ole, niin miten kertoisin siitä tälle toiselle. No, sitten kun kuvio paljastui, niin yhtiökumppani sanoi minulle, että miksen kertonut. Kysyin häneltä, että olisiko uskonut, jos olisin kertonut. Hän vastasi, ettei olisi uskonut. Niin uskottavasti voi ihminen, jonka elämä on täyttä satua, elää.
- Anonyymi
Jotkut pystyvät töihin mutta aika erikoista on meno. Assi ei todella ole helppo työkaveri kaikkinen outouksineen. Hyvin voi kuvata sanalla "robotti".
- Anonyymi
Nyt sulta tuli aika paha sammakko näppäimistöltä, jos sulla on ollut ongelmia robottimaisesti toimivan työkaverin kanssa.
"Robotti" työkaverin kanssa työnteko on tosi helppoa työssä kuin työssä.
Robotti toimii kaavamaisesti, kaikki hänen liikkeensä, sanomiset ja tekemiset ovat ennalta arvattavia. Ei tule yllätyksiä eikä poikkeamia. - Anonyymi
Otapas vastuu omasta elämästäsi. Kukaan ei voi pilata kenenkään elämää.
Toki on niin, että elämä olisi yksinkertaista ja helppoa, jos minunkaan ex ei olisi sairastunut. Olisi kuten normaali tervepäinen ihminen. Mutta kun ei ole. Se asia on hyväksyttävä. Siksi en ole exäni kanssa tekemisissä. Olen myös onnellinen, että hän viimein monen vuoden kiusaamisen jälkeen on jättänyt myös aikuiset lapset rauhaan.
Elämä tuskin on edes suunniteltu alkujaan olevan helppo. Kaikki ongelmat ja muut haasteet ovat kasvun paikkoja. Nautitaan niistä. Ja kuten jossain kirjoitettiin viisaasti "Valitse kärsimyksesi". Valitaan ne asiat, joiden puolesta kannattaa taistella ja kärsiä. Assburger. Njamnjam.
- Anonyymi
Autismin kirjo on siitä mielenkiintoinen että oireet vaihtelevat voimakkaasti. Itse olin 20v parisuhteessa tietämättäni että vaimo on asperger. Omituisuutensa hänellä on ollut, mutta valitettavan yleiset stereotypiat kuten "naisilla kestää aina" aiheuttivat sen ettei hälytyskellot soineet ajoissa, koska kaikki me ollaan jollain tapaa omituisia. Hidas kuin mikä, touhuaa yökaudet, valvottaa muita. Jumittaa, ei kykene toimimaan ilman tarkkaa ohjeistusta mistä tulikin huolestuminen synnärillä. Sieltä tekivät lasun ja äiti tutkimuksiin. Diagnoosi aspergerin oireyhtymä. Vasta vauvan syntymän jälkeen oireet pahenivat ehkä stressin takia siihen pisteeseen ettei yhteiselo kertakaikkiaan onnistu. Ainoa hyvä puoli as-naisessa on se asioiden ehdottomuus. Esimerkiksi käy vaikka hampaiden pesu: Hammaslääkäri on sanonut että hampaita pitää pestä 5 minuuttia. Se tarkoittaa 5 minuuttia. Ei, 4,5 minuuttia ei riitä. Ei. Piste. Samalla ehdottomuudella hän on uskollinen. Sitä arvostaa tänä aikana kun kaikki hyppää vieraissa. Tällaisesta luottamuksesta ei ole helppoa erota. Mutta kun yksin on helpompi olla. Vaikkei löytäisi enää kumppania, ei sillä ole väliä kunhan pääsee tästä helvetistä eroon. Eikä tuollainen koskaan mihinkään työllisty. "Oot nyt 2 päivää sutinut siinä paikallasi, tää kumin käry alkaa käydä sakeaksi." No, ehkä valtion hommiin. Mutta niihin suojatyöpaikkoihin on tunkua.
- Anonyymi
Oireet vaihtelevat kaikissa mielenhäiriöissä suuresti. Tosin vaihtelua tapahtuu myös samalla ihmisellä. Joskus on oireellisia kausia enemmän, sitten taas tasaisempaa.
Exälläni on bipolaarisuus. Sekin on sellainen tauti, että se puhkeaa vasta, kun olosuhteet ovat suotuisat, elämässä jokin paha kriisi. Hampaiden pesusta tuli mieleen, että ex pesi käsiään vähintään 8 minuuttia. Kyynärpäistä asti. Huolella saippuoiden. Etenkin silloin, kun joku perheenjäsenistä jonotti vessaan ja oli kiire kouluun/töihin. Aspergeria ei exällä ollut, pakkoneuroosit voivat liittyä voivat olla ja ovat ihan itsenäinen ilmiö.
- Anonyymi
Aloittaja kirjoittaa pienimmänkin elatusmaksun olevan kohtuuton. Hän on siis sitä mieltä, ettei hänellä itsellään ole mitään velvollisuuksia elättää siittämiään kolmea lasta.
Kenellä se velvollisuus sitten on? Yhteiskunnalla?
Aloittajalla on mielestään oikeus siittää lapsia muiden ihmisten elätettäväksi ja exvaimon pitäisi siitä kiitellä.- Anonyymi
Niinpä. Exäni ehdotti ihan pokkana, ettei hänellä ole varaa elatukseen, maks. 50e kaksi lasta, 25e per nuppi kk. Meillä oli samat tulot (lapsilisät laskettu tuloikseni).
Niinhän siinä kävi, että oikeuteen piti lähteä. Laskelmien mukaan kun meidän molempien elatuskyky oli 400 e kk. Ei tosiaan ollut varaa elättää lapsia käytännössä kokonaan.
- Anonyymi
Kuulehan, sinulla on jokin häiriö itselläsi. Kukaan normaali mies ei mesoa pienimmästä elatusmaksusta. Kantaa myös itse vastuun elämästään eikä syyttele exäänsä.
- Anonyymi
Minun vaimollani on asperger-tyyppisiä käyttäytymistapoja/erityisherkkä. Aivan ihana ihminen, vaikka joskus hänen kanssaan hermot menevätkin. Nuo asiat ovat uskoakseni hänellä aika lieviä, mutta tekevät hänestä mielenkiintoisen ja erityisen ihmisen. Aspergerit ovat muuten usein hyvin uskollisia.
Olemme olleet yli 20 vuotta yhdessä ja hän on todella herkkä, ailahteleva, töksähtelevä, ärsyttävä, ihana, seksikäs ja kiinnostava. Suurimmat kulmat ovat myös ajan myötä pyöristyneet ja menevät välillä huumorilla. Plussana vielä todella kaunis (yli oman tasoni) ja seksi todella intohimoista.
Olin joskus pitkässä parisuhteessa kivan ja tasaisen ihmisen kanssa. Ei kiitos niille. - Anonyymi
Vuosituhannen alussa räväkkään suhteen jälkimainingeissa tapasin miehen, joka kaikessa rauhallisuudessaan ja tasaisuudessaan tuntui tutulta ja turvalliselta satamalta. Oma elämä oli lapsuudesta asti ollut vaikeaa ja traumaattista ja olin ajatellut, että perheeni haluan perustaa rauhallisen miehen kanssa. Ja olihan hän pitkä ja komea ja seksuaalinen.
15 vuotta myöhemmin sama mies petti minua ja lähti toisen naisen matkaan. Jäin usean lapsen kanssa miettimään, että mitä oikein tapahtui. Sama rauhallinen mies ei puhunut viimeisinä vuosina juuri mistään, eristäytyi jatkuvasti omiin touhuihinsa ja kasvoistaan ei voinut millään tavalla päätellä esimerkiksi väsymystä tai muuta mielentilaa. Empatiaa hän ei osannut osoittaa ollenkaan, vaikka oli muutama isompi kriisikin matkalla. Olen itse hieman erityisherkkä, eli aistin kyllä toisista ihmisistä heidän tunnetilojaan nopeasti ja jossain vaiheessa tajusin etten tosiaan toisen kasvoista näe mitään, aina on sama ilme.
Kipinä oli kuulemma hävinnyt, hän kommentoi eroa. Juu olin jo usean vuoden siinä perhearjessa yrittänyt järjestää meille yhteistä aikaa, hakea perheellemme apua jne. että se kipinä olisi pysynyt. Mutta siihen tarvitaan kaksi valitettavasti.
Reilu vuosi eron jälkeen esikoisemme sai otsikon diagnoosin. Toista lasta tutkitaan myös. Esikoinen on kuin ilmetty isänsä ollut aina ja pikkuhiljaa mulla aukeni silmät. Mitä enemmän alan ymmärtää lastani, sitä enemmän hänen isäänsä. Miten eri maailmassa elimme lähes 15 pitkää vuotta, on ollut minulle iso järkytys.
Hyvää on se, että pystyn auttamaan lastaan ettei hänestä tule isänsä kaltaista. Huonoa on se, että isä ei tule koskaan myöntämään eikä menemään tutkimuksiin ja täten ei pysty lapsilleen olemaan henkisenä tukena. Ja kai sen voi laskea jo hyväksi, että ero tuli. Kyllä kaduttaa vuodet aspergerin kanssa. Lapsia tottakai rakastan, mutta jos olisin silloin tiennyt - en olisi tähän lähtenyt.- Anonyymi
"Kyllä kaduttaa vuodet aspergerin kanssa."
Miksi ihmeessä??!!
Relaa ihmeessä, ei tarvitse olla noin ankara itselleen. Ja myös lapsilleen:
"Lapsia tottakai rakastan, mutta jos olisin silloin tiennyt - en olisi tähän lähtenyt."
Maailmassa on miljoonia vanhempia, jotka eivät kykene tai eivät ole lapsilleen tukena - ikinä missään. Se on kuitenkin jo paljon parempi kuin se että vanhempi on lapsilleen riesa tai jopa pelko ja kauhistus, trauma (vrt. väkivalta> henkinen/fyysinen).
Minun ex ja lasten isä sairastui bipolaarisuuteen vasta lasten synnyttyä. Tämän sairauden laukaisee usein tiukka elämäntilanne, jatkuva stressi, vastoinkäymiset yms. Kuten moni muu sairastunut, exää ei huvittanut hoitaa itseään. Kun hän terrorisoi koko perhettä, erosin. Sitä myös teini-ikäistyvät lapset toivoivat, eroa. Mietin myös eron jälkeen myöhemmin "miten tässä näin kävi" etenkin silloin, kun yhdellä lapsella todettiin myös bipolaarisuus ja toisella masennus, tulin vain siihen tulokseen, että kävi vaan kun kävi. Näin se elämä usein menee. Kaikkea voi tapahtua.
Ihminen on kuitenkin paljon enemmän kuin hänen sairautensa. Eli bipolaarinen lapseni ei ole yhtään bipolaarisen isänsä kaltainen. Ja vaikka ex oli hankala, hänelläkin oli hyvät puolensa; erityisesti aikoinaan. - Anonyymi
Minulla on samantapaisia kokemuksia, miehelläni on todennäköisesti asperger. Viimeiset 7 vuotta hän on ollut kuin sinun miehesi viimeisinä vuosina ja mietin, miten kauan jaksan tätä. Olen harkinnut eroa lukemattomia kertoja, mutta lasten takia olemme yhä yhdessä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on samantapaisia kokemuksia, miehelläni on todennäköisesti asperger. Viimeiset 7 vuotta hän on ollut kuin sinun miehesi viimeisinä vuosina ja mietin, miten kauan jaksan tätä. Olen harkinnut eroa lukemattomia kertoja, mutta lasten takia olemme yhä yhdessä.
Tosi surkea syy olla yhdessä tuo perinteeksi muodostunut "lasten takia". Lapset siitä eniten kärsivät. Sinä sivussa.
- Anonyymi
Älä lähde Aspergeria syyttämään tuosta. Jokainen Asperger henkilö on yksilö, kuten ihmiset yleisestikin.
Olen tavannut monia ihania ja empaattisia Aspergerin omaavia henkilöitä! (Niin miehiä, kuin naisiakin.)
On olemassa monia ikäviä ihmisiä joilla ei ole Aspergeria ja on olemassa myös ikäviä Aspergeerikkoja. Sellaisia ns. Ikäviä ihmisiä löytyy kyllä joka ihmisryhmästä,- Anonyymi
"On olemassa monia ikäviä ihmisiä joilla ei ole Aspergeria"
Juuri näin!
- Anonyymi
Kukaan ei pilaa toisen elämää. Kyllä sen tekee ihminen itse. Virheiden ja ongelmien korjaaminen aloitetaan aina omasta itsestä.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 2194187
- 1214036
- 483642
- 673049
- 2002751
- 492538
- 222538
- 202416
- 412299
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412255