On se vaan hankalaa tuo vastakkaista sukupuolta etsivän sinkun arki kun lukee näitä kaikkia viesti :) Ongelmia on yhtä paljon kun on sinkkujakin. Suuri osa näistä ongelmista perustuu luonnollisesti siihen, että ei tiedä toisesta juuri mitään, kun tässä ei mitään Robocopeja olla.
Luonnossa kun kaksi ihmistä kohtaavat, niin on tiedossa pelkkä olemus. Joissain tapauksissa ehkä minimaalisen pieni raapaisu luonnetta. Siitä pitäisi sitten ponnistaa eteenpäin. Joku ei kykene edes mennä juttelemaan tälle henkilölle, toinen saa pakit, kolmas treffailee muutaman kerran ja toteaa hänen olevan vääränlainen. Neljäs ehkä ihastuu, mutta ei kelpaa tälle toiselle. Viidennellä voi käydä onni ja homma menee pidemmälle.
Nettitreffeillä luetaan profiileja ja mielenkiintoisimm(a/i)lle lähetätään viesti. Tässä vaiheessa tiedetään ihmisestä jo jotain profiilin peruusteella. Ensimmäisessä tapauksessa vastausta ei tule syystä tai toisesta. Toisessa tapauksessa tulee, mutta se jääkin sitten muutamaan hassuun mailiin. Kolmannessa tapauksessa tavataan kohtuu nopeasti, mutta toinen henkilö ei ollutkaan sitä mitä antoi ymmärtää. Neljäs tapaus venyy ja venyy ja mitään ei saada aikaiseksi. Viides tapaus saattaakin jo toimia. Onhan niitä tapauksia miljoona muutakin, mutta tuossa ehkä yleisemmät.
Noh, mitä tästä opimme? Eli olemus ja luonne muodostavat sellaisen kaksikon, josta on hyvin hankala päästä perille, etsi ihmistä sitten luonnosta tai netistä. Mitenkäs nuo sitten yhdistät, ettei tartte vatvoa asioiden kanssa, vaan näkisi nopeammin, tuleeko jutusta mitään?
Tässähän pitää kohta alkaa vääntämään jotain kioskista saatavaa kaavaketta, johon täyttää omat tietonsa luonteen ja ajatusten osalta ja treffeillä käytäisiin läpi niitä :P Kuulostaa typerältä työpaikkahaastattelulta, mutta ainakin tietäisi ulkoisen olemuksen lisäksi suht. nopeasti jotain muutakin. Tietysti moinen toiminta voi aiheuttaa kiusallisia tilanteita, jos sieltä paperista löytyy joku asia mitä ei voi sietää (mutta näkeepähän nekin ekoilla treffeillä). Tosin pitää muistaa, että sukupuolten välinen kemia on jotain, mistä ei voi oikein paperille kirjoittaa.
Ideoita? :)
Luonnossa kun kaksi ihmistä kohtaavat, niin on tiedossa pelkkä olemus. Joissain tapauksissa ehkä minimaalisen pieni raapaisu luonnetta. Siitä pitäisi sitten ponnistaa eteenpäin. Joku ei kykene edes mennä juttelemaan tälle henkilölle, toinen saa pakit, kolmas treffailee muutaman kerran ja toteaa hänen olevan vääränlainen. Neljäs ehkä ihastuu, mutta ei kelpaa tälle toiselle. Viidennellä voi käydä onni ja homma menee pidemmälle.
Nettitreffeillä luetaan profiileja ja mielenkiintoisimm(a/i)lle lähetätään viesti. Tässä vaiheessa tiedetään ihmisestä jo jotain profiilin peruusteella. Ensimmäisessä tapauksessa vastausta ei tule syystä tai toisesta. Toisessa tapauksessa tulee, mutta se jääkin sitten muutamaan hassuun mailiin. Kolmannessa tapauksessa tavataan kohtuu nopeasti, mutta toinen henkilö ei ollutkaan sitä mitä antoi ymmärtää. Neljäs tapaus venyy ja venyy ja mitään ei saada aikaiseksi. Viides tapaus saattaakin jo toimia. Onhan niitä tapauksia miljoona muutakin, mutta tuossa ehkä yleisemmät.
Noh, mitä tästä opimme? Eli olemus ja luonne muodostavat sellaisen kaksikon, josta on hyvin hankala päästä perille, etsi ihmistä sitten luonnosta tai netistä. Mitenkäs nuo sitten yhdistät, ettei tartte vatvoa asioiden kanssa, vaan näkisi nopeammin, tuleeko jutusta mitään?
Tässähän pitää kohta alkaa vääntämään jotain kioskista saatavaa kaavaketta, johon täyttää omat tietonsa luonteen ja ajatusten osalta ja treffeillä käytäisiin läpi niitä :P Kuulostaa typerältä työpaikkahaastattelulta, mutta ainakin tietäisi ulkoisen olemuksen lisäksi suht. nopeasti jotain muutakin. Tietysti moinen toiminta voi aiheuttaa kiusallisia tilanteita, jos sieltä paperista löytyy joku asia mitä ei voi sietää (mutta näkeepähän nekin ekoilla treffeillä). Tosin pitää muistaa, että sukupuolten välinen kemia on jotain, mistä ei voi oikein paperille kirjoittaa.
Ideoita? :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ehkä me ihmiset otetaan asiat liian vakavasti eikä olla avoimia mahdollisuuksille. Tuntuu, että ihmiset tuomitsevat toisensa liian jyrkästi.
Sinkkujen pitäis ehkä ottaa sellanen tsillailuasenne. Ei etsiä sitä parisuhdetta niin vakavissaan. Meinaan sitä, että kun on treffit tiedossa, niin sen vakavuusaste vastaa hautajaisia. Ja jos kaikki ei mene putkeen, niin sitten maailma kaatuu. Ja toisaalta muistaa aina se, että kenestäkään et tiedä puoliakaan ekojen treffien jälkeen. Eli jos treffipartneri ei olekaan se unelmien prinssi heti tai kaikessa jännityksessä sanookin jotain vähän hassua, niin ei tuomita häntä heti idiootiksi.
Eli otetaan rennosti ilman sen suurempia odotuksia. Kerran lähdin täysin tuntemattoman naisen kanssa kenkäostoksille. Oltiin jossain chatissä juteltu muutama tunti. Ei mitään paineita ja kivaa oli. No ei siitä mitään syntynyt, mutta odotuksiakaan ei ollut, joten hälläpä väliä. Mutta kun ei ajattele sitä parin löytämistä, tapailee ihmisiä huvikseen ilman ennakko-odotuksia hymyssä suin ja pilke silmäkulmassa, niin sitä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu :)