Molemmilla on omat asuntonsa ja työnsä eri paikkakunnilla, välimatkaa on jokunen sata kilometriä.
Yhteen muuttamisesta ei ole edes puhuttu, molemmilla sen ikäisiä lapsia että moinen ei olisi järkevää. Tässä vain elellään ja odotellaan että muutaman vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen.
Mies ei puhu, mutta pussaa ja hellii senkin edestä. Näistä eleistä tiedän, että hän taitaa tykätä minusta todella paljon. Pienessä huppelissa ja ravintolassa käydessämme hän mielellään esittelee minut ystävilleen eikä peittele ihastumistaan.
Se hivelee aiemmin kaltoin kohdeltua naisellisuuttani, todella hivelee.
Kun emme tapaa, tekstiviestit viuhuvat päivittäin edestakaisin ja soittelemme tietenkin myös.
Kuitenkin toista voi ikävissään tulkita niin väärin...
Pieni väärältä kuulostava äänenpaino, nopeasti huitaistu tekstiviesti...ja heti kytee mielessä pelko että mies kokee minut ylimääräiseksi vaivaksi elämässään, ihastus hiipumassa.
Luonteeltaan mies on hieman pidättyväinen, ei mikään kamalan romanttinen tulisielu. Minä puolestani suitsutan ääneen ikävääni ja rakastumistani häneen. Välillä pelkään että ahdistan häntä höpötyksilläni ja yritän pitää matalampaa profiilia.
Yhteen muuttamisesta ei ole edes puhuttu, molemmilla sen ikäisiä lapsia että moinen ei olisi järkevää. Tässä vain elellään ja odotellaan että muutaman vuoden kuluttua lapset muuttavat omilleen.
Mies ei puhu, mutta pussaa ja hellii senkin edestä. Näistä eleistä tiedän, että hän taitaa tykätä minusta todella paljon. Pienessä huppelissa ja ravintolassa käydessämme hän mielellään esittelee minut ystävilleen eikä peittele ihastumistaan.
Se hivelee aiemmin kaltoin kohdeltua naisellisuuttani, todella hivelee.
Kun emme tapaa, tekstiviestit viuhuvat päivittäin edestakaisin ja soittelemme tietenkin myös.
Kuitenkin toista voi ikävissään tulkita niin väärin...
Pieni väärältä kuulostava äänenpaino, nopeasti huitaistu tekstiviesti...ja heti kytee mielessä pelko että mies kokee minut ylimääräiseksi vaivaksi elämässään, ihastus hiipumassa.
Luonteeltaan mies on hieman pidättyväinen, ei mikään kamalan romanttinen tulisielu. Minä puolestani suitsutan ääneen ikävääni ja rakastumistani häneen. Välillä pelkään että ahdistan häntä höpötyksilläni ja yritän pitää matalampaa profiilia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei. 'Kaikki' suomalaiset miehethän on semmoisia, eivät puhu tunteistaan, eivät ainakaan niistä kauniista tunteista. Sen parempi niin, sillä jos mies olisi joku lirkuttelija niin sepä vasta epäluotettavan tuntoista olisi. Jos hän hellii muuten, niin elä huolta kanna.
Täytyy vain tietää mitä elämältään haluaa. Jos haluaa vapaan etäsuhteen niin välttyy monilta parisuhteen ongelmilta. Kun ei ole arkea yhdessä saa vain niitä muutamia ihania hetkiä kun toinen on ihana, kun se jaksaa helliä ja pusia. Eikä tarvitse nähdä niitä ikäviä puolia, kuten tökeröä käytöstä kaupan jonossa, tyhjää vessapaperirullaa hänen jälkeensä vessassa, toisten kanssa makaamista... Voi muodostaa aivan oman ihanan kuvan hänestä puhelinhetkien, tekstiviestien ja harvojen tapaamisten perusteella. En halua olla inhottava mutta sanon se mitä mullekin sanottiin monesti, oletko aivan 100-varma että toinen on sinulle uskollinen. Kun sitä pähkäilet, kysyminen siipalta ei kannata sillä ihminen osaa valehdella, jokainen osaa. Ja loppujen lopuksi eihän se siitä kulu...