Voi, katkeruuden myrkky ja pistin.
Voi katkeruuden sapelit ja terähampaat.
Niihin kietoutua tahtoo, ihminen.
Anteeksi anna ei sydän, ei milloinkaan, ei milloinkaan....
Voi, kun saisikin kietoutua lämpöön kauniiseen.
Rakkauteen syvään ja ikuiseen.
Jossain tein laulun rakkaudesta, ikuisesta.
Kerroin, kaipaan Sinua niin.
Kaipaan Sinua niin... kaipaus.
Mutta, kun katkeruuden myrkky ja pistin.
Niihin kietoutua tahtoo, ihminen.
Anteeksi antaa ei voi.
https://www.youtube.com/watch?v=mOs0pSAckCo
Voi katkeruuden sapelit ja terähampaat.
Niihin kietoutua tahtoo, ihminen.
Anteeksi anna ei sydän, ei milloinkaan, ei milloinkaan....
Voi, kun saisikin kietoutua lämpöön kauniiseen.
Rakkauteen syvään ja ikuiseen.
Jossain tein laulun rakkaudesta, ikuisesta.
Kerroin, kaipaan Sinua niin.
Kaipaan Sinua niin... kaipaus.
Mutta, kun katkeruuden myrkky ja pistin.
Niihin kietoutua tahtoo, ihminen.
Anteeksi antaa ei voi.
https://www.youtube.com/watch?v=mOs0pSAckCo
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaipaus.
Näin sinut unessa syvässä,
aaltojen alla,
ikkunaruudun takaa.
Minne menit?
Heräsin aamulla ja kysyin itseltäni.
Kaipaus, yhä seuranani.
Kaipaus, matka.
Kirjoitit taivaallisen kirjeen.
Osoitit sen nimeltä minulle.
Annoit uuden nimen, uuden sydämen.
Uuden mielen, uuden sisimmän; minuuden.
Luopumisen tie, on oven avain luokseni.
Sieltä löydät Minut.
Olen kätkettynä.
Sisimpääsi.
Tie on tuskainen ja kivinen.
Jos tahdot, vain Lupaus riittänee.
Olen vastassa Viikunapuun alla.
Kysyit,
näetkö sen nyt?
Kuuletko?
Se on lehdessään.
Minä olen.
Viikunapuu.
Rakastatko minua nyt?
Rakastatko ainiaan?
Olen kuu, olen tähti, olen galaksi.
Olen kaikkeuden ensimmäinen ja viimeinenkin atomi.
Olen elämä.
Olen viikunapuun alla.
Otit neulan ja langan käteesi, parsit minut ehjäksi.
Otit viinipuusi sadon ja murskasit jokaisen rypäleen jaloillasi,
toit leilin suulleni ja annoit,
Elämän Vettä.