Mistä johtuu, että tavallinen, muodokas, huumorintajuinen, nätti, hauska, sosiaalinen ja varmasti hyvää seuraa oleva nainen ei kelpaa kenellekään
Miesten unelmissa tuntuu viilettävän yhä ja edelleen se 175cm/50 kiloinen, anorektisen laiha, ison rintavarustuksen ja mielellään pitkät vaaleat hiukset omistava eloveena neitonen. Miksi? Että kehtaa näyttää kavereille tai että itse näyttää hyvältä? Ehkä muut kadehtivat jos käsipuolessasi kävelee Barbie-kopio ja katu-uskottavuus nousee?
Onko ulkonäkö todella niin tärkeää, että parinmuodostus tapahtuu suuriltaosin sen perusteella?
Mikäli näin on, niin ihmettelen tätä suuresti, sillä ei kai kukaan oleta, että se esittelykelponen kaunotar siinä käsivarressa pysyy samannäköisenä seuraavat 20 vuotta? Lapsien syntymisen jälkeen muodot muuttuvat, mitäs sitten, vaihtoonko?
Mieshän näkee peilikuvansa aina charmanttina uroksena ja uskoo tyylitajunsa olevan pettämätön, joten on varmaankin ihan hyväksyttävää, että keski-ikäisenä vikittelee ravintolassa ja deitti-palstoilla itseään huomattavasti nuorempia naisia, varsinkin jos he ovat mallinmitoissa.
Minä, hieman alle kolmekymppisenä olen elämää nähnyt, ihmissuhteissa kokenut, keskustelutaitonen, mielipiteitä omaava, itsenäinen, iloinen, sosiaalinen ja hauska seuralainen jolla on tyylitajua ja käytöstapoja, en enää tässä vaiheessa etsi muutaman kuukauden epävarmaa suhdetta jossa eletään päiväkerrallaan päät pilvissä vaan vakaata seurustelusuhdetta jolla olisi tarkoitus ja kenties ihan oikea tulevaisuus, perhe. Luulenpa, että kaltaisiani on monia, olenhan muutaman kilon ylipainoinen 165 senttinen ja tummahiuksinen nainen, meitä mahtuu tähän maahan: vuonna 2003 oli naisista ylipainoisia 38 % ja miehistä 54 % ( siis ”läskejä” miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia! ) .
Suomessa naisten keskipituus on 162.8 senttiä, olen siis keskivertoa pidempi. Työttömyysaste on kutakuinkin 15% luokkaa, olen siis työllistettynä enemmistön joukossa.
Olen kaikinpuolin siis tavallinen, luonnollisestikin persoonallinen yksilö, kuten lähestulkoon kaikki Suomessa syntyneet Suomalaiset. Missä siis vika kun ei kotikulman kimma kenellekään kelpaa?
Miesten unelmissa tuntuu viilettävän yhä ja edelleen se 175cm/50 kiloinen, anorektisen laiha, ison rintavarustuksen ja mielellään pitkät vaaleat hiukset omistava eloveena neitonen. Miksi? Että kehtaa näyttää kavereille tai että itse näyttää hyvältä? Ehkä muut kadehtivat jos käsipuolessasi kävelee Barbie-kopio ja katu-uskottavuus nousee?
Onko ulkonäkö todella niin tärkeää, että parinmuodostus tapahtuu suuriltaosin sen perusteella?
Mikäli näin on, niin ihmettelen tätä suuresti, sillä ei kai kukaan oleta, että se esittelykelponen kaunotar siinä käsivarressa pysyy samannäköisenä seuraavat 20 vuotta? Lapsien syntymisen jälkeen muodot muuttuvat, mitäs sitten, vaihtoonko?
Mieshän näkee peilikuvansa aina charmanttina uroksena ja uskoo tyylitajunsa olevan pettämätön, joten on varmaankin ihan hyväksyttävää, että keski-ikäisenä vikittelee ravintolassa ja deitti-palstoilla itseään huomattavasti nuorempia naisia, varsinkin jos he ovat mallinmitoissa.
Minä, hieman alle kolmekymppisenä olen elämää nähnyt, ihmissuhteissa kokenut, keskustelutaitonen, mielipiteitä omaava, itsenäinen, iloinen, sosiaalinen ja hauska seuralainen jolla on tyylitajua ja käytöstapoja, en enää tässä vaiheessa etsi muutaman kuukauden epävarmaa suhdetta jossa eletään päiväkerrallaan päät pilvissä vaan vakaata seurustelusuhdetta jolla olisi tarkoitus ja kenties ihan oikea tulevaisuus, perhe. Luulenpa, että kaltaisiani on monia, olenhan muutaman kilon ylipainoinen 165 senttinen ja tummahiuksinen nainen, meitä mahtuu tähän maahan: vuonna 2003 oli naisista ylipainoisia 38 % ja miehistä 54 % ( siis ”läskejä” miehiä on huomattavasti enemmän kuin naisia! ) .
Suomessa naisten keskipituus on 162.8 senttiä, olen siis keskivertoa pidempi. Työttömyysaste on kutakuinkin 15% luokkaa, olen siis työllistettynä enemmistön joukossa.
Olen kaikinpuolin siis tavallinen, luonnollisestikin persoonallinen yksilö, kuten lähestulkoon kaikki Suomessa syntyneet Suomalaiset. Missä siis vika kun ei kotikulman kimma kenellekään kelpaa?
Vastaukset 50
Vanhimmat
Lähinnä tuntuu siltä että naisille ei kelpaa tavallinen mies... Pitäisi olla jonkinlainen 195 senttinen Brad Pitt -klooni...
Voi herran jumala,seuraa esim tätä palstaa muutaman viikko ja huomaat että eihän täällä muita olekkaan kuin kolmekymppisiä aikamiespoikia jotka ruikuttavat yhteen ääneen että eivät kelpaa kenellekkään naiselle,siitä siis vaan pommittamaan mailia ja tutustumaan.
että adonikset eivät huoli tavisnaisia? Naiset kun yleensä hakevat seuraa tasoaan ylempää, olivat kuinka taviksia tahansa.
Ruikuttavia aikamiespoikia...
Onko mielestäsi siis niin, että koska on tällainen kuin minä, niin minulla ei saa olla mitään rimaa, tasoa, mielippiteitä ja realistista käsitystä siitä henkilöstä/miehestä, jonka kanssa haluaisi olla ja elää vaan "kohtalonani" ovat ruikuttavat aikamiespojat?
Enhän itsekään ole ruikuttava vähän käytetty vanhapiika.
Mielestäni tuo sinun keskustelun avaus oli juuri sitä ruikutusta, onko ruikutus siis hyväksyttävää naisilta muttei miehiltä?
Saahan jokaisella kriteerit olla, mutta olisi vähintään kohtuullista - miehiltä ja naisilta, että niistä voisi joustaa.
Ulkonäköön tuijottaminen on mielestäni ihan ymmärrettävää, mutta ei hyväksyttävä syy ilman lähempää tutustumista viitata kintaalle toiselle.
Itse kokeilin treffi-ilmoitusta omilla tiedoillani ja omalla kuvallani ( olen hauska, älykäs ja nätti, 10 kiloa ylipainoinen neito ) sekä lehdestä otetulla kuvalla sekä keksityillä mitoilla ja harrastuksilla, annoin jopa hieman tyhjäpäisen kuvauksen. Ensimmäisen vuorokauden aikana lehtikuva sai 32 vastausta kun taas viikon aikana minä en saanut yhtään vastausta. Ulkonäön vaikutus siis erittäin suuri.
Kokeilin ilmoituksen jättöä ilman kuvaa ja kirjotin hauskan tarinan siitä millainen olen jne. Sain ensimmäisen vuorokauden aikana 5 vastausta. Kuvan lähettämisen jälkeen ei postia minulle enää tullut.
En ole ruma, tyhmä, työtön, elättäjää etsivä tai vastenmielinen, mutta koska en ole 175cm/50kg anorektikko ei minulla ole edes deittiarvoa.
En ruikuta, olen vaan ihmetellyt asiaa ja halusin herättää siitä keskustelua.
tarkoitin vain että vastaus siihen kysymykseen miksei tavis kelpaa saattaa löytyä itseltäsikin, mietit vain miksei sinulle itselle kelpaa tavis taikka aikamiespoika.
ihminen asettaa itse omat vaatimuksesa kumppaninsa suhteen ja joko löytää sellaisen ihmisen,tai sitten ei.On kuitenkin turha ruikuttaa 'miksei kotikulman kimma kelpaa' jos kyse onkin vain siitä että et kelpaa juuri sellaisille miehille jotka sinä kelpuuttaisit.Mä voin ite myöntää aivan hyvin että suurin syy miks ite elelen sinkkuna (no ok,toiseksi suurin syy,suurin syy on se että en halua/pysty jättämään viinaa ja biletystä) on se että en saa sen näköistä/tasoista naista jonka haluaisin.Naiset jotka musta kiinnostuu jne. eivät vaan yleensä oo tarpeeksi hyvännäkösiä,ja jos satun saamaan baarista jonkun tosi kissan muijan matkaan niin aamulla se on yleensä bye bye vaikka mä ehkä haluaisin tavata vielä toistekkin.Usko pois,köyhällä ei ole vara vaatia hyvää tässäkään asiassa.
ulkonäköön nykyään katsotaan aika paljon kumppania hakiessa. Olen huomannut saman asian itsekkin monesti, varsinkin kun minulla on ollut kausia jolloin olen ollut huomatttavasti ylipainoinen ja sellaisia kausia että olen ollut normaalipainoinen, turha kai mainittakkaan milloin ei ollut puhettakaan että kukaan olisi edes vilkaissut päälle ja koska taas naisetkin tulivat joskus iskemään.
Vastineesi puhuu sen puolesta, että painorasismia on siis olemassa.
Muuta vikaahan sinussa ei ulkoisesti ( eikä varmasti sisäisestikään ) ole ollut silloin kun painosi on heitellyt suuntaan ja toiseen.
Ottajia kun siis löytyy jos ei vaan vahingossakaan ole grammaakaan liikaa...
Jos syrjintä olisi työmarkkinoilla yhtä suurta meitä "tavallisia", ( myös NORMAALEIKSI JA TERVEIKSI kutsuttuja ) elikkä ei ihan mallinmitoissa olevia naisia kohtaan kun se tuntuu olevan miesten puolelta, niin tässä maassa olisi erittäin vakava työvoimapula.
Onneksi sentään ammattitaito kelpaa vielä liikakiloista huolimatta.
No, kuinka monelle et ole kelvannut esim. viimeisen vuoden aikana?
Lukumäärää en sinulle osaa kertoa,mutta 4 vuotta olen ollut sinkkuna pääkaupunkiseudulla.
Käy lätkämatseissa, baareissa, joskus yökerhoissa, kirjastossa, kaupassa, kuljen julkisilla ja olenpa jättänyt kokeilumielessä muutaman deitti-ilmoituksenkin joita on kuukauden aikana katosttu yhteensä yli 300 kertaa eikä ole vastauksia kuulunut.
Do the math.
Mutta moneltako olet saanut pakit? Se vasta kertoo kelpaatko vai et. Ei pelkkä esilläolo.
.. jotain, että kukaan ei ole halukas ottamaan yhteyttä?
Jos olen itse ottanut yhteyttä joihinkin henkilöihin on keskustelu ja viestittely ollut mukavaa ja hauskaa siihen asti kunnes olen kertonut strategiseni ja/tai lähettänyt kuvani.
Tiedän, että en ole mallinmitoissa, mutta vaatteeni ovat kuitenkin ihan normaalikokoisia, yhtään XL-tuotetta ei kaapista löydy, enkä pukeudu lainatelttaan ulos lähtiessäni.
Sääreni ovat hyvin muodostuneet ja hame istuu hyvin. Samoin farkut ja pöksyt stringeistä boksereihin.
Huolehdin ulkonäöstäni, meikkaan, olen siisti ja tuoksun hyvälle. Ihoni on puhdas ja sileä, vihreät silmäni pitkine ripsineen kauniit, huuleni pehmeät ja hymykuoppa siro eikä naamassani ole märkiviä paiseita, epämuodostumia, liian suurta nenää tai suussani hammasrautoja, vinoja hampaita tai herpestä.
Käyttäydyn asiallisesti tarpeen vaatiessa ja huumoriakin löytyy.
Lisäksi miehet tuntuu tykkäävän naisista jotka ymmärtää jotain urheilun päälle.. Seuraan jääkiekkoa, käyn matseissa, katson Formulaa, fanitan talviurheilulajeja.
Osaan ajaa autoa, vaihdan itse autoni renkaat, pesun ja tankkaukset.
Olen sosiaalinen, seurallinen, käyn ulkona, opiskelen ja teen töitä, minulla ei ole rikosrekisteriä, luottotietohäiriöitä ei edes rikesakkoja.
Kokkaan, siivoan jne.
Ja mikään asia näistä ei mene sen edelle, että olen liian paksu perhoseksi.
Minun tilanteeni täsmälleen samanlainen, enkä usko, että olemme ainoita.
Kummassa vika, miehissä vai naisissa? Tai ehkä ei varsinaisesti kummassakaan.
Yhteiskunta ihannoi laihuutta, näkeehän se tv-ohjelmistakin.
Tavikset kärsivät. Tai saavat tyytyä susirumaan peräkammarin poikaan/tyttöön joka ei puhu eikä pussaa ja näyttää parhaalta jos hänet upottaa vihreä ämpäri päässä suohon.
koko jutun juurta. Se susiruma peräkammarin tyttö tai poika on todennäköisesti mielestään ihan tavallisen näköinen. Ei sille ole kukaan koskaan päin naamaa sanonut että se on oikeasti susiruma ja itsehän sitä ei kukaan tiedosta, siinähän sitten ihmettelee kun ei tavis kelpaa.
Puhuitko itsesi pussiin?
Kerrot ensin että yksinäisyys vaivaa ja annoit ymmärtää kuuluvasi juuri siihen "tavis" kastiin!
Samaan hengenvetoon vaadit että sinun seuralaisesi täytyy olla jotain muuta kuin peräkammarin poika joka ei saa olla vielä rumakaan!!!
Ehkä niistä siltä väliltä olevista miehistä kuitenkin löytyisi ihan mukavia ja hyviä tyyppejä jos vain annat mahdollisuuden tutustua.?
Ei kerro, ei ei. Vastaa nyt suoraan yksinkertaiseen kysymykseen. Kuinka monet pakit olet saanut viimeisen vuoden aikana?
Ottaen huomioon, että en ole juurikaan mitään yrittänyt tai ketään kovin intensiivisesti lähestynyt ja viime vuosi mukaan lukien, ottaen mukaan ne jotka eivät kuvan näkemisen jälkeen viesteihini enää vastanneet ja ne joista olen ollut kiinnostunut 13
13 ei ole paljon, jos käytetään sinun määritelmääsi "ei kelpaa":sta.
En minä ole yksinäisyyttä missään vaiheessa valittanut. Tai mistään muustakaan. Vertaistukea vain annoin, että onhan meitä muitakin jotka ihmettelevät elämän ( miesten ) pinnallisuutta. Ja toki myös naisten - myönnän itsekin kuuluvani hyvännäköisten miesten ihailijaryhmään, mutta että oma mies siitä joukosta VAIN ulkonäön takia. Juu ei.
Jeps... kukapa sitä ei kauneudesta pidä :)
Kaikessa muodossa, naisissa, autoissa taloissa... kaikessa...
Pitäisi vain jokaisessa kohteessa löytää se mahdollisuuksien rajoissa oleva asia...
jos ei susta enempää löydy vikaa mitä annat olettaa. Vai eikö normaali hieman ylipainoinen suomalainen tavismies kelpaakkaan?
Onkos noita ylipainoisia naisia noin VÄHÄN!
Omalla silmällä katsottuna olisi voinut kuvitella, että noita normaalipainoisia on tuo 38%:ia.(joista kaikki varattuja)
Ja minulle kiitos sopusuhtainen tummahiuksinen nainen ;)
Huippuhyvällä luonteella tietysti :)
Kyllähän ne keski ikäiset miehet yleensä vaihtavat vähän nuorempaan malliin jossakin vaiheessa...
No joo... leikki sikseen.
Taitaa olla ettei vain kysyntä ja tarjonta jostain syystä kohtaa...
Itsekin etsiskelen sopivaa naisseuralaista loppuelämäksi muttei näytä tälläinen 30:nen mukava, arvot omaava, keskimittainen ja hoikka mies kelpaavan kellekään!!!
Sitä prinssiä vain naiset etsivät ja kävelevät minusta ohi sellainen ilme naamalla joka kertoo, että ÄLÄ tule ainakaan minun juttusille.
Missähän tämä kysyntä ja tarjonta sitten kohtaisi?
Vaiko onko vaan niin, että ihmisillä on oikeasti epärealistisia näkemyksiä itsestään ja epärealistisia odotuksia kumppaniltaan?
Itse ainakin ajattelen niin, että vaikka ulkonäön vaikutusta kiinnostuksen herättäjänä ei voikaan väheksyä, niin odotan kyllä parisuhteelta muutakin kun Brad Pitt:n tai Tom Cruicen näköistä kiiltokuvapoikaa käsipuoleen ja kaukosäätimen varteen.
Jos ajattelee vakavaa parisuhdetta, niin kyllähän se että on keskustelutaitoinen, kompromissikypsä, luotettava, hauska, sosiaalinen, avoin, rehellinen ja itsenäinen ovat kulmakiviä joiden varaan pystyy rakentamaan, pelkän pinnan tuijottaminen on paitsi typerää myös tie mikä ei vie mihinkään.. No, ehkä sillä saa kivan muutaman viikon seikkailun.
Ymmärsin, että voittopuolisesti tämän ketjun kirjoittajat ovat - 30-vuotiaita ja yksinäisiä,
siis seuraa ja elämänkumppania vailla. Mitäs hätää
teillä on, kun olette vielä suht' nuoria, mutta tulkaapas tänne 45-50:n paremmalle puolelle kurkistamaan! Parinmuodostusta ei nykyään määrää
pelkästään ulkonäkö vaan myös ikä. Ihmissuhteissa
harrastetaan myös ikärasismia, ikävä kyllä...
Ok... nyt vähän yleistän, mutta kyllä minun kohdalle on sattunut NIIN monta naisihmistä jotka katsovat vain ulkokuoreen...
Oli se sitten vähän ylipainoinen tai ei niin ei näytä kiinnostavan seurani... Milläs pääset todistamaan hyvän käytöksen, mukavan luonteen ja huumorintajun yms... kun jos naisia yritää lähestyä, niin yllättäen se vastakkainen seinä onkin PALJON mielenkiintoisempi kuin hetkeä aikaisemmin... tai sitä kadonnutta kaveria pitää juuri sillä hetkellä lähteä etsimään :-/
eikös tuossa arvioida myös ulkomuodon mukaan vai millä vaistolla ne naiset tietää ettei tuo mies ole heille sopiva?
Mahtava näkökulma. Kiva, että joku ottaa aidosti osaa ja pohtii tätä asiaa eikä keskity pilkkaamaan tai löytämään pilkkua viilaamalla epäkohtia toisten kirjoituksista.
En todellakaan tiedä mikä se naisen intuitio muu mahtaa olla kun ulkonäkökriteerit jos ei kiinnosta kun mies lähestyy. Tämä siis pintapuolisesti. Syvemmäktä luotaamalla se on kyllä muukin kun vaan naama joka ratkaisee; pukeutuminen, karvoitus ( naamassa siis ), äänensävy, avaussanasto, hymy, seisomistapa, hiustyyli.. muutamia maintakseni.
Ainakaan minun kohdalla ei tarvitse olla Brad Pitt jotta kiinnostun jos vaan on persoonallinen ihminen, hyväkäytöksinen, hauska, nokkela eikä anna ensimmäisenä ymmärtää, että olettaa toisen ymmärtävän antaa.
Veikkaankin, että aika paljon pakkeja miehille tulee tyylistä ja asenteesta jolla kontaktia otetaan. Myös ns. hyvännäköiset ( HUOM: makuja on MONIA ) saavat varmasti pakkeja koska vaikka naama ja kroppa miellyttäisi niin mikäli suusta ei tule älykästä sanaakaan vaan itsetietoisuus omasta lähes jumaluutta kuvastavasta ulkonäöstä on tiedossa, niin se kyllä näkyy. Ja kuvottaa!
Tietysti kun makuja on monia niin sellaisten ihmisten kohtaaminen joiden ulkonäkö luonne yms kohtaavat on aika pieni...
Itse kun olen aikaisemmin luullut, että hyvässä fyysisessä kunnossa olevat miehet kiinnostaisivat niin kappas kohdalle on sattunut naisia jotka tykkäävät "nallekarhuista" ja minä kun olen tarkoituksella juossut pää kolmantena jalkana pitkin metsiä jotta pysyisin mukavan hoikkana!
Jospas se joskus osuisi samat elämänarvot omaava nainen vastaan ;)
Hmm... Noitakaan ulkonäkö juttuja en oikein jaksa uskoa... Itsellä ainakin naama ajettu "ihmisten ilmoilla" vaatetus tilanteeseen sopiva ja siisti, hiukset laitettu(mikäli nyt suomalaisugrilaisia hiuksia nyt mitenkään saa)
Ujous tietty painaa joten sen avausrepliikin kanssa on sitten niin ja näin yleensä :)
Asennekin pitäisi olla kohdallaan, koska koskaan en ole metsästänyt lyhyitä suhteita enkä aio aloittaakaan...
Jotain muutakin tässä täytyy olla!
Monella naisella on semmonen kuva että heillä ainostaa saa olla rimoja ja miehillä joista he ovat kiinnostuneet ei.
Nimenomaan kysymys on juuri siitä, että kun tämä ns. rima on olemassa, niin miksi kaltaiseni sen niin harvoin ylittävät?
Täytyyhän maailmassa nyt olla sellaisiakin miehiä-ja naisia joilla tämä rima-elämänkatsomus ei ole se kaikkein tärkein asia. Ja kuka sen on päättänyt mihin rima vedetään, kuka sen ylittää ja kuka alittaa?
Paljon on/olisi maailmassa sinkkuja jos naisten rima ulkoisesti on:
-urheilullinen
-tumma
-vihreäsilmäinen
-180cm/80kg
-sileä ihoinen
-lyhyt hiuksinen
-parraton, viiksetön ja rintakarvaton
-kiinteä takamus
-sickpac
-42 numeron kenkä
Ja miesten:
-Blondi
-siniset silmät
-170cm/50kg
-C tai D kupin tissit
-kiinteä takamus
-kapea uuma
jne jne.
Jaa.. saas nähdä koska syntyvyys kääntyy laskuun tai loppuu kokonaan kun maastamme loppuu kaikki mallivartaloiset miesten päiväunet. Tai sellaiset miehet jotka heille kelpaa. Alan ymmärtää miksi rajat kannattaa avata todella levälleen – sieltä löytyy niitäö jalkojen avaajiakin, ilman liikakiloja.
Eihän se ole mahdollista, ettei tuollaiselle naiselle löydy rehellistä perussuomalaista miestä.
Mitä ulkonäköön tulee, niin totta kai se vaikuttaa. Ja jokainen voi siihen asiaan vaikuttaa itse. Naiset voivat meikata. Kaikki voivat kokeilla uusia hiustyylejä, harrastaa liikuntaa ja pukeutua siististi. Se ei todellakaan jää ulkoisista seikoista kiinni, jos nuo asiat on kunnossa. Jos ei ole, niin ei välttämättä kannata valittaa ettei kelpaa ihan jokaiselle. Ja nyt ei ollut sinusta puhe, vaan yleisesti.
Mitä jos oletkin liian ihana nainen? Tai no, eihän sellaista periaatteessa voi olla, mutta todella upea nainen lisää kynnystä ottaa yhteyttä. Hieman liian itsekriittiset mukavat miehet eivät välttämättä uskalla ottaa yhteyttä. Eli jos jätät ilmoituksen johonkin, ei välttämättä kannata listata niitä kaikkia hienoja asioita mitä sinussa on. Se herättää miehissä vaan tunteen, että en ole kuitenkaan hänen arvoisensa. Jos mukava nainen hakee rehtiä ja itsestään huolehtivaa suomalaista miestä, niin ei pitäisi olla ongelmia saada yhteydenottoja. Ei vaan pidä herkutella liikaa niillä omilla ominaisuuksillaan. Jääköön ne sitten miesten selvitettäviksi :)
Kaltaisiasi tarvitaan keskusteltaessa tällaisesta aiheesta. Täällä syyttely ja pinnallisuus ottavat liikaa valtaa.
Kiitos :o)
Hmmm.... onpas hankalaa. Itse olen 170cm, 60 kg ja pitkät tummat hiukset omaava nainen, siis näiden deitti-ilmosysteemien mukaan pitäisi olla vientiä. En kuitenkaan halua pinnallista miestä ja siksi kuva mitat puuttuvat minun ilmoituksestani. Pituus on, koska käytän korkoja ja jos olen 10cm miestäni pidempi, tilanne ei miellytä minua. Arvatkaa kuinka monta viestiä ei-varatuilta, normaaleilta kivan oloisilta miehiltä, jotka haluavat muutakin kuin 1 yönseksiseuraa? 0
Baarissa taas saa hätyytellä näitä "nuorempaan vaihtajia", en kuitenkaan halua isäni ikäistä miestä, mikä on varmaan ymmärrettävää.
Ois kyllä kiva jos katsoittaisiin muutakin kuin ulkuorta. Uskon että löydät vielä jonkun fiksun ja ihanan miehen muttaehkä ei kannata etsiä täältä netistä.
Mulla on myös ylipainoa. En ole yletön läskisäkki, mutta kuitenkin. Ja mitä sitten? Jos mä en kelpaa tällaisena sellaiselle miehelle jonka mä haluan, en siksi että mies olisi oltava, vaan siksi, että hän on todellakin kaikinpuolin sellainen kun haluan, niin olkoon. Mikä pakko tässä on olla seurustelusuhteessa?
Mulla on paljon hyviä ystäviä, myös miehiä ja lasten tekoonhan ne äijät on loppujen lopuksi tehty, ei muuhun ja minulla kun ei ole kakkavaipat haaveena, niin en tartte kyllä miestäkään.
On paljon enemmän aikaa ja motivaatiota tehdä asioita joita itse haluaa kun ei ole sidoksissa parisuhteeseen, jossa tulisi huomioida toisen tunteita, ajatuksia, keskustella, järjestää yhteistä aikaa, käydä ulkona, tapella kaukosäätimestä...
Voin keskittyä itseni kehittämiseen, jatko-opintoihin, ammatilliseen lisäkoulutukseen ja sitä kautta saada paremman työpaikan, voin harrastaa mitä haluan ja milloin haluan – tai mikä parasta kroonisesta laiskuudesta nauttivalle minälle; voin maata sohvalla silloin kun haluan ja katsoa tv:stä mitä haluan. Parisängyssä on riittävästi tilaa eikä häiritseviä ylimääräisiä ääniä ja/tai hajuja ole riesana. Vain omat pyykit pestävänä ja tiskit tiskattava.
Eikä tarvitse miettiä miltä näyttää kotona, onko finnit piilossa, hiukset siististi, kiiltavät kohdat puuteroitu ja huulikiiltoa sopivasti, sillä jokainen joka arvostaa parisuhdettaan ( toivottavasti ) panostaa tällaisiin pieniin yksityiskohtiin mielenkiinnon ylläpitäjänä. Sillä eihän nainen mene treffeillekään ilman meikkiä...
Ja seksi sitten. Se nyt ainakin on ihan mahtavaa. Ei tartte pakosti haluttaa vaan toisen vuoksi, voi vapaasti olla viikon tai kaksi ilman jos siltä tuntuu ja seksi on takuulla tyydyttävää ja kestää juuri niin pitkään kuin minä haluan. Nautinto on taattu kun ei tarvitse keskittyä toisen mielihyvään tai omien virheidensä ( läskien, isojen tissien, paksujen reisien ) peittelyyn. Äännelläkin kehtaa niin paljon kuin haluaa naapureita huvittaa.
Kaikenkaikkiaan – mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta laihduttaa vaan nautin elämästä ja sen antimista tällaisena kuin olen, sillä huonomminkin voisi mennä.
se on oman keskustelutaitosi ja pinnallisuuden laita? Anteeksi, että olen pitkä. Anteeksi, että olen laiha. Oletko ajatellut koskaan, että geenit ne vaikuttavat pitkälti minunkin ulkomuotooni? Haluaisin lisää kiloja, mutta ei niitä vaan tule. Jos sinulla taas tulee, niin et sille voi mitään sen enempää kuin minäkään. Voi, menipäs tässä aikaa, miesten jono oven takana pääsi taas kasvamaan turhan pitkäksi. Täytyy lähteä hätistämään pois..
Seurasin hetken sivusta tätä keskustelua, mutta kommentoin vielä itsekin. En lukeudu 175/50 blondi DD-kuppi osastoon, mutta olen se "normaali nainen" naisen mitoissa ja muodoissa, kauniiksi silloin tällöin sanottu, aito ja rehellinen. En ole elämäni miestä vielä löytänyt, mutta jos se on johtunut joskus ulkonäöstä, niin lopulta kyllä meistä jokainen tietää, että ensivaikutelman jälkeen se ulkonäkö ei suhdetta pidemmän päälle yllä pidä. Se tarvii hyvin paljon muutakin.
En aio ruikuttaa missimittojeni tai blondin hiuskuontalon perään, koska jokainen meistä on erilainen ja se tuo elämään jotain mielenkiintoa. On totta että en itsekkään nauti näkemästäni, jos vastaan kävelee sairaalloisen lihava ihminen, tarkoitten, että paino luokitellaan jo vakavaksi sairaudeksi, mutta jos ihminen nauttii olostaan, liikkuu vapaasti, hengittää vapaasti, voi pukeutua vaatteisiin, joissa tuntee olonsa hyväksi ja jaksaa liikkua normaalisti, niin sellaisen ihmisen elämänilo näkyy ulospäinkin. Eikä tälläinen vaadi adoniksen tai missin mittoja.
Keskustelu alkoi tavisnaisista, mutta mitä sitten vastaavasti tavis miehiin tulee, niin itselleni kelpaisi sellainen enemmän kuin hyvin, enkä kelpaamisella tarkoita, sitä että tyytyisin näin jotenkin vähempään. Oma mies ihanteeni on sellainen raamikas mies, jonka kainaloon on hyvä käpertyä pieneksi, kun haluaa. Eikä tämä tarkoita valtavaa trimmattua muskelikasaa vaan sitä normaalia suomalaista miehen jössikkää. Miehellä saa olla massaa, jotta on jotain mistä ottaa kiinni, eikä tuuli puhalla kumoon.
Ei ole helppoa olla ajattelematta muiden mielipiteitä ja inhoamatta itseään välillä, mutta jos enimmäkseen olet tyytyväinen siihen mitä olet, niin nauti siitä. Jos sinussa, minussa, meissä tai sitten sinussa, joka olet se 175/50 ja lihava omasta mielestä, on liikaa siellä täällä tai joka puolella, nii muista nämä ehkä kliseet, mutta lopulta trimmaamattomat totuudet:
-ompahan enemmän mitä rakastaa
-hymyile, et koskaan tiedä kuka rakastuu hymyysi
Rautaa pumppaavat hormonihemmot on todellakin poissa laskuista. Silloin kun aikaa menee yhteensä enemmän salilla, matkoissa sinne ja peilin ääressä kun normaalissa elämässä ystävien kanssa ulkona, biljardia pelaamassa, oluella, leffoissa, kotisohvalla, sosiaalisissa kontakteissa ja älykkäissä keskusteluissa hauskanpitoa ja hulluakin huumoria unohtamatta, niin heido.
Mä haluan kanssa ihan "tavallisen" miehen. Taviksen-kaikessa hyvässä mielessä. Katseenkestävän, mukavan, iloisen, huumorintajuisen ja hauskan miehen joka osaa nauttia elämästä ja muista ihmisistä, urasta ja unelmista.
En ole pinnallinen vaikka vaatimuksia onkin. Pituutta pitää olla sopivasti jotta kontrasti on hyvä myös silloin kun olen parhaimmissani korkeilla kengillä, silmissä tulee olla syvyyttä, jotta tuntuu kuin hän keskustelisi minulle-ei ohitseni tai rinnoilleni. Hiusten tulee olla sen verran pitkät, että niihin voi upottaa sormensa ja vartalon sen kokoinen, että kädet saa ympärille.
Kaikki muu on sitten sitä bonusta. Kunhan on persoonallisuutta ja elämäniloa niin siitä se lähtee.
Toivottavasti helpotti, sillä tämä oli niin perinteinen vuodatus tällä palstalla kuin olla ja voi.
Miksi en kelpaa? Miksi kukaan ei huoli? Miksi sitä ja tätä?
Miksi minä en kelpaa? Mistä minä tiedän, uskon että kelpaan jollekkin ja uskoisit sinäkin hyvä nainen että kelpaat sinäkin jollekkin. se joku ei vaan ole vielä sattunut minun tai sinun vastaan.
Phew...
Tais kalikka kalahtaa nilkkaan kun teki mieli puolustautua...
Lähinnä tuo paino indeksi rämähti kuin hiirenloukku sormille. Miksi sellainen? No kai lähinnä siksi että itse olen tällainen aneeminen rimppakinttu jossa ei rasvaa ole nimeksikään, mitä nyt vähän kielessä. Se sopii minun kainaloon kuin nyrkki silmään. Rintavarustus sellaisella tytöölä lienee A-B mallia muttta en minä tyttöön tissien takia ihastu, ne on ne kasvot katsos.
Sellainen syliinkaapattava nopeessa rockmusiikissa perässä liitävä tyttö, huom liitävä, ei mikään perässä raahattava kivireki. Miksi sellaiseen ei saa ihastua ja rakastua etenkin kun itse täyttää nuo samat kriteerit.
Kriteerit väljähtyvät ajanmyötä en minä ala seurustelemaan sen takia että tyttö täyttää mallinmitat, sen pitää täyttää minun mittani siis ne henkiset... ja minun pitää myös rakastua siihen. Maailman katsomusten on myös kohdattava sopivasti että jutusta tulee yhtään mitään.
Et huomannut sitä pointtia että myös mies rupsahtaa, meneekö hän silloin vaihtoon myös?
Mulla on kyllä nyt vähän lyömällä lyödyn olo mutta, Miksi minä tahtoisin keskiverto tytön jos en ole läheskään keskiverto poika. En minä välitä onko tyttö Barbie klooni... oishan se kiva mut pitää sillä päässä olla muutakin kuin meikkiä.
Henkisten ominaisuuksien mittaaminen vaan on mahdotonta. Ei yhteinen sävel löydy noin vain. Kaksi "keskustelutaitoista" ihmistä voi joutua ilmiriitaan jos joku periaatteellinen asia on erimaata, muistan joskus kohdanneeni keskustelutaitoisen treffikumppanin joka istui ja hymyili typerästi ja tuijotteli vain. Myönnän että hän oli fiksu, mut jos minä haluan puhua itsekseni niin koirakin osaa sen kuutnelu tehtävän, meillä ei varmaan ollut mitään yhteistä. Miten siinä sitten virittelet mitään keskustelua.
Myönnän etten jaksanut lukea kaikki viestejä ja anteeksi kun sanon näin itseestään selvyyksiä mutta.... jos sinussa ei ole muuta vikaa kuin ylipaino niin miksi et laihduta? Ärsyttää kun ylipainoiset tai yh:t yms. valittaa kun ei löydy miestä kun teillä kuitenkin on selkeä syy mitä voi syyttää jos miestä ei teitä kelpuuta. Lapseton, hoikka, menestynyt, itsenäinen ja hyvännäköinen nainen ei voi syyttää kuin luonnettaan ja sen korjaamiseen ei ole diettejä. Eikä voi syyttää miehestäkään (joka kerta) kuten yh:t voi jos haluaa.
Mitä oikein tarkoitat tuolla viimeisellä lauseellasi? "Eikä voi syyttää miehestäkään (joka kerta)kuten yh:t voi jos haluaa." Siis MITÄ...?
sitä että, jos mies ei kiinnostu yh:sta voi yh helposti sanoa sen johtuvan siitä kun mies on epäkypsä yms. eikä valmis suhteeseen naisen lapsien kanssa...se on ymmärrettävämpää eikä siksi niin paha.
Lapseton, hoikka jne ei voi käyttää mitään tekosyitä jos mies ei kiinnostu.
Itselleni ei olisi kyllä tullut mieleen syyttää
miestä epäkypsäksi, jos hän ei jaksa kiinnostua
minusta lapsineni. Mutta siinä tapauksessa odotan
kyllä siltä mieheltä niin paljon kypsyyttä, että
sanoo todellisen syyn ääneen, eikä kiertele. Kiitos
selvennyksestä.
Ihastuminen ja fyysinen vetovoima eivät liene järjellä selitettävissä. Jos voisin valita, ihastuisin ylipainoiseen, lyhythiuksisiin, yksinkertaisiin, jäkättäviin, ilmeettömiin ja hymyttömiin eikä päinvastoin.
Kysyt "Onko ulkonäkö todella niin tärkeää, että parinmuodostus tapahtuu suuriltaosin sen perusteella?" Vastaan joo. Vaikka en haluaisi. Mutta en halua myöskään lopun ikääni vilkuilla aidan yli ja tuntea olevani väärässä paikassa. Kun on joskus ollut myös 'sen oikean' kanssa, ei halua ekana tinkiä vetovoimaosastosta.
Pinnallisuudesta. Yhtä hyvin kuin jonkun ulkonäköfiiliksiä voidaan arvostella ja pitää pinnallisina, voisi kai sanoa, että jonkun nälkä tai makumieltymykset ovat pinnallisia. Syömistä voi kontrolloida ja säännellä, mutta nälkää tuntemuksena ei pysty täysin hallitsemaan. Samalla tavalla voi valita, kenen kanssa on, mutta ei sitä miltä se tuntuu.
Aikaisemmin olin kova kummastelemaan, mitä naiset näkevät lihaksettomissa liimatukkajätkissä, lävistetyissä ja tatuoiduissa lelupojissa jne. Alan pikkuhiljaa hyväksyä asian. Ei se oikeastaan ole minulta pois, enkä tarvitse kuin yhden minusta pitävän, viehättävän naisen. Eivät kai naisetkaan voi sille mitään, että haluavat 'sen jonkin,' muutenhan webbi ei kai olisi puolillaan näitä sählyä pelaavia miehiä, tavallisia nokiainsinöörejä, jotka tykkäävät käydä elokuvissa ja etsivät edelleen naista.
sinun tarttee vain laihduttaa. Itse pienenä miehenä, en valitettavasti voi kasvaa pituutta, vaikka haluaisinkin.
Onpa aikamoista keskustelua, mielenkiintoista lukea valaisevia mielipiteitä noin laidasta laitaan! =) L-XL-kokoisena voin omasta kokemuksesta sanoa, että se vanha klisee "kauneus on katsojan silmissä" ja "makuja on monenlaisia" pitää paikkansa. Siis todella. En jaottele ihmisiä ulkonäön perusteella - mutta jos jaottelisin, niin voisin rehellisyydellä sanoa, että minua lähestyvät niin tavalliset suomalaiset köllikät, peräkamarin pojat kuin adoniksetkin. Tästä voinee päätellä, että jokaisella ihmisellä on se ihan ikioma mieltymys, kuului hän itse mihin "kategoriaan" tahansa. Älä siis vaivu synkkyyteen - sinua varten on olemassa se oikea, jonka kanssa kyllä natsaa kun aika on sille kypsä. Hän voi olla adonis tai peräkamarin poika, joka tapauksessa juuri sinulle sopiva.