Miksi turhaan nähdä vaivaa lyriikan eteen? Lauluthan voi nykyään sanoittaa tavallisilla ja arkipäiväisillä lauseilla.
Eikä kannata myöskään tuhlata energiaa laulamisen opettelemiseen? Laulunhan voi korvata puheella.
Tällä tavoin Zen Cafe -tyyliin:
Mies meni kauppaan, mies osti viinaa,
Hän oli päättänyt ostaa viinaa,
Mies meni saunaan, mies heitti löylyy
Hän oli päättänyt heitää löylyy,
Ulkona satoi vettä sekä räntää,
Mies joi viinaa sekä heitti löylyy,
Ulkona satoi vettä sekä räntää,
Satoi vettä sekä räntää.
(Lausuttava monotonisen miehekkäästi, painottaen voimakkaasti jokaisen sanan ensimmäistä tavua.)
Eikä kannata myöskään tuhlata energiaa laulamisen opettelemiseen? Laulunhan voi korvata puheella.
Tällä tavoin Zen Cafe -tyyliin:
Mies meni kauppaan, mies osti viinaa,
Hän oli päättänyt ostaa viinaa,
Mies meni saunaan, mies heitti löylyy
Hän oli päättänyt heitää löylyy,
Ulkona satoi vettä sekä räntää,
Mies joi viinaa sekä heitti löylyy,
Ulkona satoi vettä sekä räntää,
Satoi vettä sekä räntää.
(Lausuttava monotonisen miehekkäästi, painottaen voimakkaasti jokaisen sanan ensimmäistä tavua.)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Zen Cafe ei ole ollut tuhoamassa suomalaista lyriikkaa, sehän tapahtui jo silloin kun karjalan runonlaulajien suku sammui.
Mielestäni lyriikan tarkoitus on välittää tietty tunne tai tilanne johon kuulia voi samaistua. Jokaisella sanalla on voimansa, ja niin on tuossa laulussa. Kuulijalle välittyy selvä mielikuva ja miehen tarina, se mikä sai hänet tuohon tilanteeseen, alkaa kiinnostamaan kuulijaa. Siten laulu on tehtävänsä suorittanut ilman että sen henki olisi tapettu CMX:mäiseen tyyliin.
Lyyrikon ja kuuntelijan on ymmärrettävä, että sanoja voi jättää sanomatta. Silloin on vain kuunneltava syntynyttä tilaa.
Zen Cafe osaltaan jalostaa rocklyriikkaa ja uskaltaa uudistua sekä tehdä töitä omalla persoonallisella tavallaan, pidettiin siitä tai ei.
Putron ääni on yksi suomen komeimmista ja vivahteikkaimmista, ei ole väliä miten se tuodaan esille. Aina se on löytänyt oikean muotonsa.
Ihmettelin kovasti, että olet vasta nyt herännyt huhuilemaan lyriikan perään. Ehkäpä se löytyisi näistä uusista toivoista, Pikku G:stä ja Indeksistä, jeejee.
En pidä Putroa hyvänä laulajana, pikemminkin monotonisen miehisenä lausujana. Ehkäpä Zen Cafe on uudistunut, mutta kappaleiden rakenteissa on liikaa maneerinomaista toistoa, yksitotista riimien paukuttelua.
Putrolla on mielestäni todella miellyttävä ääni ja sanoitukset paikoittain erittäinkin oivaltavia. Plussaa tulee myös ääntämisestä eli siitä, että kuulija saa oikeasti selvää siitä, mitä miehellä on sanottavana! Totta, että sanat kertovat arkielämästä ja niitä on helppo tulkita, mutta mitä sitten? Suurin osa ihmisen elämästä kuitenkin on sitä tavallista arkea ja Putrolla on kyky löytää erilaisia näkökulmia. Pidän myös esim. CMX:n musiikista, jossa sanat ovatkin sitten aivan toisesta ääripäästä, mutta tavallinen arjen ihmettely on toisinaan erittäin antoisaa. Henkilökohtaisesti olen löytänyt jokaiselta Zen cafen levyltä jonkun kappaleen, johon voin täysin samaistua ja juuri itsensä tutkiskelu musiikin avulla voi olla välillä parasta terapiaa...
>"tavallinen arjen ihmettely on toisinaan erittäin antoisaa"
Epäilemättä on antoisaa, mutta tätä ihmettelyä voi harrastaa ystävien, sukulaisten, työkaverien, naapurien tai käytännöllisesti katsoen kenen tahansa kanssa.
Musiikin pitäisi pystyä ylittämään tämä "arjen ihmettely" -taso ja nousta kaiken arkisen lässytyksen yläpuolelle. Musiikin pitäisi potkaista kuuntelija ulos sieltä harmaasta arjestaan, uusille elämän alueille.
Mutta täällä Suomessahan on pitkät perinteet "tavallinen on hienoa" -ajattelulla...
sama arkirealismi, realismin romantisointi kuuluu myös Tuomari Nurmion, Gösta Sundqvistin ja laitetaan vielä vaikka Kauko Röyhkän sanoista, ja luulen, että näitä kaikkia herroja arvostetaan sanoituksistaan.
Onko sitten Zen cafen ura ollut liian lyhyt vai liian menestynyt, että vielä ei voi tehdä hyviä sanoja, tai vastaavasti enään ei voi tehdä hyviä sanoja, koska ne on koko kansan ulottuvilla/ymmärrettävissä?
Nurmio ja Röyhkä kertoo asian vain paremmin, jättävät vielä vähän miettimiseen aihetta ja omien mielikuvien varaan asioita. Aika vähän ko. herroilla on suoranaista arkirealismia.
Mitäköhän realistista on siinä, että paha musta enkeli vie päivänsankarin? Tai että mies opettelee punaiselle planeetalle lentävien alusten aikatauluja?
Kyllä Nurmio on täysin eri planeetakta kuin Zen Cafe pihoineen ja sadettajineen.
Oisko se sitä samaa realismia, missä avaruudesta tullut muukalainen, katkoo Heinäjärven vanhaltapojalta raajat..?
No sanoituksia voi tietysti tulkita jokainen tavallansa. Meillä jokaisella on mielipiteemme ja persereijät. Ja mielipiteethän on asioita joista voi väitellä. minun mielestäni herra Putrolla ja herra Nurmiolla on molemmilla loistavia sanoituksia ja myös epäonnistuneita. Eikä edes eri planeetoilta, ehkä joskus eri aikakaudelta ja aina eri näkökulmista.
Tosi on ! Zen cafe on täyttä paskaa musiikkia myöten. Yliarvostettu bändi ja sais vielä haastaa itsensä oikeuteen kun plagioi itseään.
On uskomatonta, miten Putron lyriikkaa ja biisien tekemistä edelleen vähätellään. Nuori mies, joka tekee sanoituksia, joihin samaistuu myös nainen.. onko sellaista nähty viime aikoina suomen rockpiireissä? Jos lyriikkaa tekee arjesta, on se rohkeaa. Kuka tahansa voi maalata kielikuvia ja tehdä asioita vaikeaksi. Myös arki on kaunista!!
no älä nyt! esimerkiksi zen cafén uusimmassa sinkussa laiska, tyhmä ja saamaton on aivan totaalisen upeat sanat!! siihen oli kyllä tosi helppo samastua koska koko biisi tuntuu kertovan musta!! :D mähän olen laiska, tyhmä ja saamaton, ainakin meijän porukoitten mielestä :D
muistakin zc:n biiseistä tykkään, ehkä just sanoituksien yksinkertasuudesta johtuen.. ja jättiläinen on kyllä aika loistava kokoelma.. :)