Luin tänään Kauneus ja Terveys (3/2005) artikkelin joka käsitteli eroa kaikilta kanteilta.
Ihmetyttää kys.artikkelin sävy joka tulee tosin vastaan monessa eri yhteyksissä, jossa eroa käsittelee alan ammattilaiset, siis perheneuvonnassa työskentelevät tai kriisikeskuksissa työskentelevät ja toisaalta myös näillä palstoilla törmään samanlaisiin toteamuksiin:esimerkiksi, että ex puolison yhteydenotot rauhoittuvat viimeistään siinä vaiheessa kun tämä löytää uuden kumppanin.
Ja huom! eipä oteta nyt lapsia mukaan tähän minun erokeskusteluun, sillä kaikilla eroon päätyneillä ei ole lapsia.
Eli ihmettelen sitä, että miksi toisen pitäisi odottaa toisen rauhoittumista (yhteydenotot, yms.) niin kauan, että toinenkin on löytänyt uuden puolison?
Voisko alan ammattilaiset vastata?
Ihmetyttää kys.artikkelin sävy joka tulee tosin vastaan monessa eri yhteyksissä, jossa eroa käsittelee alan ammattilaiset, siis perheneuvonnassa työskentelevät tai kriisikeskuksissa työskentelevät ja toisaalta myös näillä palstoilla törmään samanlaisiin toteamuksiin:esimerkiksi, että ex puolison yhteydenotot rauhoittuvat viimeistään siinä vaiheessa kun tämä löytää uuden kumppanin.
Ja huom! eipä oteta nyt lapsia mukaan tähän minun erokeskusteluun, sillä kaikilla eroon päätyneillä ei ole lapsia.
Eli ihmettelen sitä, että miksi toisen pitäisi odottaa toisen rauhoittumista (yhteydenotot, yms.) niin kauan, että toinenkin on löytänyt uuden puolison?
Voisko alan ammattilaiset vastata?
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta yhteydenotot johtuu varmaan siitä,että toisella on tunteita vielä jäljellä,joka ilmenee soittelulla,vihana,raivona ym.
Eihän yhteistä elämää voi lopettaa noin vaan,kyllähän sen pitäisi viedä vuosia,varsinkin jos takana on pitkä suhde.
Ihmettelen ihmisiä,jotka eron jälkeen heti pystyvät elämään ns. omaa elämää,Voiko toisem ihmisen noin vaan unohtaa.Jos näin on,epäilen,ettei niitä tunteita ja rakkautta ole koskaan ollutkaan.
Monet eronneet ei ole viiteen seuraavaan vuoteen viettäneet yhtään itkutonta päivaa.Joillakin soittelu voi johtua ikävästä,mistä saa lohtua kun edes kuulee toisen äänen,oli se sitten vaikka riitelyä.
Luin artikkelin ensin, jotta tietäisin paremmin, mistä siinä loppujen lopuksi on kyse.
On totta, että toisinaan avio-/avoeron jälkeen toinen puolisoista ylläpitää kontaktia entiseen puolisoon ja joskus yhteydenpito lähentelee kiusaamista. Tähän ovat lainsäätäjät puuttuneet ja asia tiedostetaan kyllä; lähestymiskielto viimeinen keino saada häiritsevä yhteydenpito loppumaan.
Eronneiden puolisoiden on aina syytä sopia selkeästi mahdollisesta yhteydenpidosta yhteiselämän päättymisen jälkeen. Mikäli lapsia on, tehdään luonnollisesti huolto- ja tapaamissopimus, missä selkeästi pyritään määrittämään tapaamiset. Mikäli vanhempien välit hyvät, voivat vanhemmat keskenään sopia tapaamisista. Tapaamissopimus ei myöskään ole jousto- tai neuvottelumahdollisuusksia poissulkeva.
Alan ammattilaiset tai lehden artikkeli ei tarkoittanut suinkaan sitä, että entisen puolison taholta tulee kestää kaikenlainen häiritseväkin yhteydenpito ja odottaa tilanteen tai entisen puolison rauhoittumista. Häiritsevään yhteydenpitoon saa ja voi hakea apua; ja kannattaa, jos sen kokee haitalliseksi omalle elämälleen.
Artikkelissa todettiin, että yleensä yhteydenpito lakkaa siinä vaiheessa, kun uusia kumppaneita tulee elämään. Ei siis suinkaan tarkoitettu sitä, että siihen asti kunnes toisella on uusi kumppani, on tilanne vain kestettävä.
Omassa työssäni olen tavannut asiakkaita, joilla entinen puoliso on ylläpitänyt häiritsevää yhteydenpitoa yli kymmenenkin vuotta. Asiakkat ovat itse sanoneet usein ääneen, että toivovat entisen puolison löytävän uuden kumppanin, jotta yhteydenpito loppuisi. On myös niitä tilanteita, joissa uusi kumppanikaan ei ole tuonut muutosta tilanteeseen.
Muista siis: sinun ei tarvitse odottaa ja kestää, ellet halua. Häiritsevään yhteydenpitoon kannattaa ja saa aina hakea apua.
Kiitos hyvästä vastauksesta!
Meillä tilanne on sellainen jojomainen. Häiritsijä saattaa olla useita kuukausia hiljaa, kunnes taas muistaa perheemme.
Vuosi sitten puhuimme tästä lähestymiskiellosta ja asia meni sukulaisten kautta perille kyseiselle exälle---häiritsijä oli muutaman kuukauden hiljaa-kunnes sitten aloitti taas öiset puhelinsoitot.
Samaa lienee odotettavissa taas nyt keväällä/kesällä, jolloin kyseinen henkilö jaksaa valvoa kauemmin !!!!
Toisaalta ratkaiseva, ratkaisevin tekijä on se kumppani, jonka ex puoliso häiritsee. Mielestäni hän voi kuten ammattilainen vastasikin, määritellä rajat missä mennään, mitä sopii tehdä, mitä ei, mitä puheluita ja mihin aikaan otetaan vastaan (JOS/KUN ei ole pieniä lapsia suhteesta), yleensäkin sopia yhteydenpidoista. Näin toimien uskoisin, että entinen puoliso ei jää haahuilemaan epäilyksen alle=tietää missä mennään, kun näyttää vielä olevan paljon niitä, joille se avioeropaperikaan ei tuo selvyyttä siihen että suhde on ohi ja menneeseen ei ole paluuta.
Piti jo edelliseen vastaukseen laittaa, että olipa sitten kyseessä entinen puoliso tai kuka muu tahansa, on häiritsevään yhteydenpitoon mahdollista puuttua. Ennen lähestymiskiellon hakemista on syytä tehdä poliisille ilmoitus kotirauhan häirinnästä. Lähestymiskieltoa haettaessa on näytön oltava riittävää ja perusteltua; yleensä juuri kotirauhan häirintä, seuraaminen ja vainoaminen. Lähestymiskieltoa voi hakea myös laajennettuna, johon on mahdollista määrittää kiellon piiriin kuuluvaksi myös esim. työpaikka ja työmatkat, sukulaiset ja luonnollisesti mahdollinen uusi kumppani.
Toivon, toivomme että asiat järjestyvät, rauhoittuvat.
Katsotaan mitä kevät ja kesä tuo tullessaan.
Ehkä tässä se juuri on rasittavinta, että kun olet jo uskaltanut herättää toiveen siitä, että puhelinterrorisointi yms. on loppunut, niin se alkaa taas. Käsittääkseni toinen osapuoli voi puuttua noihin häiritsemisiin vaikka puhelut eivät tulisikaan omaan puhelimeen-vaan perheessä olevaan toiseen puhelimeen. No - otan selvää asiasta. Ja kiitos vielä kerran.