Pikaistuksissaan sanottua.

Mitään ei koskaan suomisuhteessa saa antaa anteeksi. Jos toinen on suutettu ja hän puolustuksekseen sanoo rumasti, asiasta pitää muistaa aina muistuttaa. On myös tärkeää ottaa se marttyyrin osa.

Se on kato hienoo 20v avioliittovuodenkin jälkeen muistuttaa siitä mitä, mies teki seurusteluaikana.

Sitten kun on omassa päässään saanut asian järjestykseen, miettinyt vastaukset valmiiksi, kannattaa toiselta tivata vastausta heti, ilman miettimisaikaa.

Jos sinulla on yhtään kunnollista suomiystävää, jolle purkautua, heidän täytyy opastaa; *Jätä se sika*,tai muuten he eivät ole oikeita suomiystäviäsi.

Uudessa suhteessa, me toteaisimme yhdessä että ylilyöntejä on tapahtunut. Naiseni ehdottaisi sopivaa aikaa keskustelulle, kun tunteet on jäähtyneet. Niin molemilla olisi aikaa miettiä, mitä tapahtuneesta oikeasti ajattelee.

Tosin meidän on helppo puhua koska, tiedämme toistemme ajattelevan toisen parasta joka tilanteessa. Meillä ei ole hyökkäys tai puolustusasetelmia.
Olemme myös toisillemme uskotut. * Olen aina sinun puolellasi* On rakkaani yksi lempilauseista. Se vaatii totuttelua, vaikkei uskoisi.

Eikä meidän tarvitse miettiä, antaako toinen anteeksi tai pitääkö antaa anteeksi?
Asia kyl puhuttaisiin ihan juurtajaksaen ettei, sitä asiaa tarvitsisi miettiä, kummankaan. Annettaisiin asialle aikaa. Jos ei kerralla selviä, puhutaan uudestaan. Meillä saa itkeä ja nauraa.

Ei pidä antaa anteeksi, vaan saa antaa anteeksi. Anteeksi saannista ei pidä kiittää, vaan saa kiittää.

Mielestäni elämäni on nyt paljon onnellisempaa.

Vastaus kysymykseesi. Ei ole kiva jos haukutaan ämmäksi, juntiksi tai paskapääksi, ei niin saisi sanoa. Kyllä pitäisi pyytää anteeksi, jos noin sanoo.

Kasvun paikka, teillä molemmilla, kannattaa aloittaa kuitenkin omasta itsestä .
Mieti; Mistä ja miksi riidat syntyy? Väsyttääkö? Onko rahahuolia? Oletko tyytymätön itseesi ja purat pahan olosi toiseen? Onko puolisosi tyytymätön itseensä ja purkaa pahan olonsa sinuun? Onko töissä ongelmia ja ne heijastuvat kotiin?
Jos samoista asioista syntyy aina riitaa, voisiko asiat ratkaista tai pistää kokonaan pois päiväjärjestyksestä ja elää yhdessä jotenkin toisin?

Itselläni on ikää nyt jo päälle 50 vuotta. Olemme miehen kanssa olleet yhdessä yli 30 vuotta, lapset ovat jo omillaan. Minua veetutti viime vuodet kymmenet erilaiset asiat puolisossa. Nalkutin päivittäin jatkuvasti milloin mistäkin. Toinen kuunteli hiljaa, vetäytyi pois, lopulta vietti aikaa yksikseen autotallissa enemmän kuin sisällä kotona. Emme puhuneet enää toisillemme oikeastaan mitään, minä nalkutin, mies oli hiljaa. Meillä oli hyvin vähän läheisyyttä, ei kosketusta, työnsin miehen pois jos hän yritti koskea, lopulta ei enää yrittänyt. Välillämme oli minun suunnalta muuri ja aina musta pilvi päällä, olin tympeä ja hapan.

Pari vuotta sitten nalkutin taas kotitöistä sun muusta, toinen meni autotalliin pysyi siellä ja otti olutta, päätin itsekseni, että nyt tämä on loppu, en enää juopon kotiapulaisena ole päivääkään. Tämän päätöksen kanssa menin nukkumaan.
Yöllä näin unta, seisoin avoimen haudan äärellä, haudassa valkoinen arkku, mies arkussa kuolleena tiesin sen vaikkei kansi ollut auki, itkin sydäntäsärkevästi en minä tätä tarkoittanut, et saa kuolla. Heräsin aivan paniikissa tuskaisena ja hikisenä, sydän hakkasi hulluna, putosin sängyn viereen polvilleen, pyörrytti aivan kamalasti. Mies heräsi, tilasi saman tien ambulanssin, hätä oli käsin kosketeltava. Ei ollut sydänkohtausta, sydänkäyrä oli normaali, ambulanssimiehet lähtivät ja vannottivat että jos vähänkään tuntuu on mentävä lähellä olevaan sairaalaan. Olimme miehen kanssa hiljaa pelästyneinä sylitysten tunteja, mies silitti selkääni ja hiuksiani, piti tiukasti kiinni. Kaikki ilkeys ja paha suli minusta pois noiden silitysten myötä.

Lopetin nalkuttamisen ja huomauttelun siihen yöhön. Hemmottelen miestä, halaan ja kosketan häntä monta kertaa päivässä, juttelen arkiasioita ja työasioita, suunnittelen tulevaa ja hän vastaa ei mene enää autotalliin oluttölkin ääreen.
Pyydän apua kotitöihin jos tarvitsen ja mies auttaa. Mies pyytää minun apuani ulkotöihin jos tarvitsee ja minä autan. Ei riidellä, ollaan ja tehdään yhdessä. Seksiä on usein, vietetään aikaa sängyssä myös jutellen sylitysten, käydään kävelyllä, pyöräillään, varattiin ulkomaan matka joulun tienoille, vuokrattiin mökki kesälomalle ja vietettiin siellä kalastellen hyvä loma. Meillä on jälleen yhteinen elämä.

Minulta on pudonnut painoa tämän reilun parin vuoden aikana 20 kiloa, mieheltä 10 kg. Olemme paljon virkeämpiä, iloisempia ja mukavampia ihmisiä molemmat. Mies on tullut ulos kuorestaan, uskaltaa olla kotona niin kuin kotonaan, uskaltaa puhua ja ehdottaa asioita kun tietää etten minä tyrmää niitä samantien niin kuin ennen. Näen meidän tulevaisuuden valoisana.

Unohda mennyt, unohda aiempi riita ja toisen sanomiset, mieti miten sinä voisit olla mukavampi ihminen, parempi puoliso, mitä muuttaisit itsessäsi, niin että yhteisestä elämästänne tulisi hyvä teille molemmille.

Teiltä puuttuu keskinäinen rakkaus, toisen kunnioitus ja arvostus.
Sitten kun nuo kolme asiaa ovat kunnossa välillänne, parisuhteenne voi hyvin.

Silloin kun olette sopuisalla päällä, ilmoita että sinä et koskaan, et ikinä, et kuuna päivänä halua kuulla toisen suusta enää milloinkaan halventavia sanoja sinua kohtaan.

Kysy vielä että "Ymmärrätko mitä minä sanoin?"

Ja jätä siihen. Ei enempää, ei vähempää. Salli toiselle tilaisuus antaa lyhyt ja ytimekäs viestisi uppoutua kunnolla aivojen joka soluun.

Jaarittelut tuohon päälle tekisivät tyhjäksi viestisi. siis ei yhtään mitää viestisi päälle.