Eli muuttaisitko ulkomaalaisen miehesi kotimaahan BalkAnille (Serbia,Bosnia,Kroatia,Kosovo)? Oon seurustellu ulkomaalaisen poikaystäväni kanssa 5 vuotta(Suomessa ollaan tavattu) ja nyt hän painostaa minua että ellen muuta hänen kanssaan, niin sitten eroamme...En ole ikinä käynyt kyseisessä maassa. Myöskin kulttuuri ja uskonto on eri ja myös kieli mitä en osaa! Eli olisitteko te valmiita muuttamaan tommotteeseen sodan maahan, missä teillä ei olis yhtään ystävää eikä tuttavaa ja kaikki viä puhuis eri kieltä mitä ette itse ymmärtäis???Olen tosi ahdistavassa tilanteessa kun pitää valita joko hän ja muuto hänen kotimaahansa tai oma elämä Suomessa missä mulla on kaikki...paitsi hän sitten...
Hän väittää rakastavansa mua yli kaiken, mut silti ihmettelen sitä et miks hän haluais sit muuttaa ilman mua Suomesta, jos kerta rakastaa mua niin paljon.. Kuitankin ollaan Suomessa asuttu koko aika ku ollaan seurusteltu ja träällähän me myös ollaan tavattukkin!
Auttakaa, mitä mä teen...!!!!
Hän väittää rakastavansa mua yli kaiken, mut silti ihmettelen sitä et miks hän haluais sit muuttaa ilman mua Suomesta, jos kerta rakastaa mua niin paljon.. Kuitankin ollaan Suomessa asuttu koko aika ku ollaan seurusteltu ja träällähän me myös ollaan tavattukkin!
Auttakaa, mitä mä teen...!!!!
Vastaukset 25
Vanhimmat
Teidän olisi ajoissa pitänyt miettiä sitä missä haluatte asua. Itse olen moku suhteessa ja voin sanoa että en kyllä muuttaisi mieheni kotimaahan. Harkitse tarkkaan mitä teet..
...tarkkaan. ei tuommosilla asioilla saisi suhteessa kiristää.itsekin kyllä elän mokusuhteessa. mutta tällä hetkellä asumme kaukosuhteessa, tosin kylläkin molemmat suomessa, mut silti...ja silti olemme yhdessä vaikka välimatkaa onkin...
kannattaa puhua miehesi kanssa vakavasti. Ettekö voisi käydä lomailemassa miehesi kotimaassa että sinäkin näet sen kulttuurin ja tutustut hänen sukulaisiin. Olen kuullut että Kroatia on todella kaunis maa (lomailuun). On eri asia asua kyseisissä maissa. Ei tosiaan kannata lähteä suin päin muuttamaan. Ei tulisi olemaan helppoa. Ehkä miehesi ikävöi perhettään ja maataan jos ei ole käynyt siellä aikoihin. Suomen pitkä talvikin saattaa masentaa ulkomaalaisia ja he kaipaavat kotimaahansa.
Katso rauhassa miten suhteenne tästä etenee, tiedän kokemuksesta että asiat kyllä järjestyy niin kuin niiden tulee järjestyä. Itse elän monikulttuurisessa suhteessa, nyt 8.vuotta. Asumme Suomessa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei tuossa nyt ole pääasiassa kyse siitä muuttaisitko epävakaaseen maahan, vaan siitä onko miehesi käyttäytyminen (pakottaminen) rakkautesi arvoista? Onko miehelläsi hyvä syy, miksi hän kotimaahan nyt yhtäkkiä haluaa? Eikö elämä ole ottanut sujuakseen täällä? Oletteko miettineet mitään muita vaihtoehtoja, millä parantaa elämänlaatuanne kuin muutto?
Minusta on vähintäänkin kyseenalaista muuttaa ylipäänsä minnekään miehen kanssa, joka katsoo olevansa siinä asemassa parisuhteessa, että voi asettaa pakkovaatimuksia. Voiko sellainen olla aitoa rakkautta? Minusta ei. Sinuna ehkä antaisin miehen mennä menojaan, vaikka se kipeää tekisikin.
Itse elän myös monikulttuurisessa liitossa, albanialaisen miehen kanssa, enkä kyllä pysyvästi muuttaisi mieheni kotimaahan. Väliaikaisesti ehkä, mutta elämää en sinne perustaisi. Olen yksinkertaisesti "liian" suomalainen, arjen raamit ovat mielestäni paremmin Suomessa ja täällä haluan lapseni kasvattaa. Toisaalta myös mieheni on meistä se vahvempi persoona, joka pystyy elämään etäällä sukulaisistaan. Minä en voisi kuvitellakaan itsestäni, että olisin onnellinen ilman turvaverkostoa ympärillä.. :o/
Sinuna en Lynne puhuisi "aidosta rakkaudesta" yhtään mitään... Luuletko, että albaanimiehesi meni kanssasi naimisiin rakkaudesta? :-D
Eli ainut asia miks se haluais muuttaa sinne on ilmasto(kesä kuulemma vähän pidempi siä ku täällä) ja sit se et se kaipaa omaa kotimaataan. Elämänlaadussa täällä ei luulis olevan valittamisen varaa: Oma hyvin toimeentuleva firma suomessa, vanhemmat ja sukulaiset Suomessa.Oon todella puristuksessa asian kanssa koska meillä menee tosi hyvin mut tää asia on ainut joka varjostaa meidän onnea...
Haluttais myös lapsia, mut niitäkään ei voi alkaa tekeen, koska en todellakaan pysty muuttaan mieheni kotimaahan...
Lupauduin jo että jos mieheni suostuis jäämään Suomeen asuun ja jos saatais lapsia, niin lapset voisi olla muslimeita(sekin otti jo koville).
Yritä nyt tyttö pitää puolias.. tuohan on selvää kiristystä
osoita mitään muuta kuin typeryytesi noilla kommenteilla. Viisaampi antaisi jo olla ja vähintäänkin viisaampi viettäisi aikansa jossain muualla kuin palstalla, jossa hänellä ei ole mitään kehittävää sanottavaa...
*siirtyy keskustelemaan viisaampiin piireihin*
Mielestäni kirjoituksestasi voi jo rivien välistä lukea päätöksen: et aio lähteä (ja ehkäpä hyvä niin).
Miehelläsi mitä ilmeisemmin on jokin kriisi meneillään ja vaikken mikään kotipsykologi olekaan, kuvittelisin, ettei hän saa rauhaa ennenkuin käy kotimaassaan.
Ette voisi hetken miettiä etäsuhteen mahdollisuutta? Tiedän vuosia parisuhteessa eläneenä, ettei se miltään "mahdollisuudelta" tunnu, mutta jos ette kuitenkaan tekisi lopullista päätöstä erosta, vaan miehesi lähtisi kokoilemaan kotimaahan, lähteekö elämä hänellä siellä käyntiin vai onko parisuhde sinun kanssasi kuitenkin tavoiteltavampi asia? Totuus on kuitenkin, ettei miestä voi pitää vierellään, ellei mies halua omasta tahdostaan siinä pysyä. Anna siis miehelle vapautta, niin ehkä asiat loksahtavat paikoilleen omalla painollaan...
Pään sisällä tyytymättömyys kuitenkin taitaa miehelläsi olla, eikä arjen puitteissa. Kuten itsekin sanoit, elämänlaatu teillä on hyvä. Muutto ei välttämättä tee siihen muutosta ja luulen, ettei miehesi sitä tiedosta. Hänen on se kuitenkin ensin itse todettava...
Niin enpä tiedä, mieheni kyllä kävi kotimaassaan pari kuukautta sitten ja tultuaan jotenkin valitteli et oli masentunu ja surullinen siä. Ja mitä etäsuhteeseen tulee niin en kyl vois elää niin,koko ajan vaan itteenii psyykkaisin siinä lisää.Jotenkin tuntuu et tää oravanpyörä on jo menny liian pitkälle,nyt pitäis jo alkaa saada vastauksia mun ukon puolelta et mitä se elämältä haluu.. se aina vaan sitä sanoo et jos me mentäis naimisiin, niin siltä tuntuis siltä et se eläis ku vankilassa, ku se tietää et mä en haluais Suomesta mihinkää muuttaa ja se on myös sitä mieltä et sit ku naimisiin mennää nii sit ei myös erotakkaan.
"tarvitsen just tukiverkon ympärilleni"
Rohkeasti vaan maailmalle, et sä mitään tukiverkkoa tarvitse, kun sun miehesi pitää susta huolta, kerroithan, että miehesi on menestyvä. Miehesi on sun tukiverkkosi. Miehesi oli aikoinaan rohkea kun lähti maastaan, oletko sinä täysi pelkuri jos et miehesi maahan uskalla muuttaa? Ja et sinä sinne yksin ole menossa.
Aika kinkkinen tilanne.Toisaalta miehelläsikin on ihan samanlainen oikeus haluta asua kotimaassaan,niinkuin sinäkin haluat asua omassasi..Sinä ikävöisit siellä sukulaisiasi ja maatasi,mutta ajattele myös sitä, että hänellä on se sama ikävä koko ajan asuessaan täällä.
...kerronpa esimerkin vuoksi jutun omasta elämästäni. tosin tämä tapahtui suomen rajojen sisäpuolella, mutta kuitenkin muutimme ihan eri puolille suomea. kun tapasin mieheni, niin olin jo päättänyt muuttaa ihan toiselle puolelle suomea tästä kyseisestä kaupungista missä tavatttiin. enkä siis muuttanut mieltäni vaikka hänet tapasinkin. muutin siis, emmekä tiennet miten meidän tulisi käymään. noh, onnellisesti kävi eli olemme edelleen yhdessä ja edelleen kaukosuhteessa. jälkeepäin mieheni on sanonut, että se että lähdin sai hänet tajuamaan miten tärkeä olen hänelle. että tämmöstä. ehkäpä miehesi voisi mennä joksikin aikaa kotimaahansa kokeilemaan miltä elämä siellä maistuu ja voitte jatkaa silti suhdettanne, vai eikö miehesi halunnut suostua siihen? ehkäpä sitten välimatkan päästä tajuaisitte todella mitä merkitsette toinen toisillenne ja ehkä sinä muuttaisit mieltäsi sen suhteen haluatko muuttaa sinne vai et, kun vierailet siellä...ei voi koskaan tietää...asioilla on tapana kuitenkin loppujen lopuks tapana järjestyä.
Kovalta paikaltahan toi kuulostaa, ja aika hyvin listasit itsekin noi ongelmat: kieli, kulttuuri, ystävien puuttuminen jne. Joskus elämässä tulee noita valinnan paikkoja. Jos muuttaminen ei tunnu susta hyvältä idealta, niin sitten minun mielestäni ei kannata muuttaa. Ja jokatapauksessa siellä kannattaisi ensin viettää vähän aikaa vaikka lomaillen ennen lopullista muuttoa, että tietäisi, mihin on ryhtymässä.
Tämä lienee yksi erimaalaisten ihmisten välisten suhteiden suuria kompastuskiviä: ainakin toisen pitää jättää kotimaansa. Ja mitä isommat kulttuurierot kotimaiden välillä on, sitä todennäköisemmin siitä seuraa ongelmia. Minä voisin kyllä kuvitella muuttavani toiseen ns. länsimaahan rakkauden perässä, mutta Balkanin lähtö tekisi jo aika tiukkaa. Ei, enpä usko että lähtisin.
taa sun miehesi asuu?
mitä jos asuisitte aina osan vuodesta miehesi maassa? monet moku-tuttavistani tekevät niin. riippuen kesälomienne pituudesta voisitte aina viettää (muutaman) kuukauden miehesi maassa, ja ehkäpä voisitte ottaa palkatonta lomaa siihen päälle jos teillä on lyhyet lomat.
itse olen asunut mieheni maassa ja "painostin" hänet muuttamaan suomeen kanssani. jotenkin oli niin ikävä tänne, ja lastenkin halusin näkevän äitinsä maan.
Miksi et muuttaisi Balkanille miehesi kanssa? Onhan sielläkin toimiva sosiaaliverkosto, josta saa työttömyyskorvausta, ja muuta rahaa jos omat eivät riitä. Vetääkö ukkosi sinua turpaan jos et lähde?
Mitä olen lukenut juttuja Balkanista niin rohkenen epäillä että viihtyisit siellä, köyhää ja työttömyys korkea, mitä siellä sitten tekisit? Luulen että kyllästyisit aika pian ja palaisit takaisin Suomeen..
Eihän sitä voi tietää etukäteen jos ei käy katsomassa. Missä se rohkeus, elämäninto ja -ilo oikein on piilossa?
Mitä itse tekisit jossain Euroopan takapajulassa Sylkisit seiniin jne, vai? Luulis että siihen kyllästyy aika pian.
En sinuna muuttaisi sinne! Kannattaa miettiä kunnolla mitä itse haluat elämältäsi ja oletko valmis uhraamaan oman hyvinvointisi miehen takia, ja sellaisen kanssa, joka uhkailee jättävänsä. Onko se todellista rakkautta ja rakastatko häntä oikeasti vai onko se vaan joku luonnonoikku!
Mieti tosi tarkaan, sillä miehiä riittää maaailmalla ja jokaiselle on se OIKEA jossain.
Eihän se mitään hyvinvoinnin uhraamista ole jos miehensä kotimaahan muuttaa. Aikaisemman kertomuksen mukaan mies tulee hyvin toimeen ja sillä on oma bisnes, kyllä se huolta pitää vaimostaan. Rohkeasti vaan kokeilemaan omia siipiä maailmalle!
Asuminen jossain itäblokin maissa ei takaa hyvinvointia, vaikka miehellä olisikin joku ammatti. Eikä miehen elättämisen varaan kannata kaikkea jättää. Suomessa saa kunnon koulutuksen(Euroopan parhaimpia)
Rohkeutta on päättää itse mitä haluaa ja tekee loppujen lopuksi, kuin juosta jonkun äijän perässä. En lähtisi! Järki käteen tyttö!!
No totta kai muuttaisin, jos saisin tilaisuuden. Balkanin maista ihmisillä on nykyään niin kovin vääristynyt kuva. Sodan arvet ovat jo hävinneet, inrastruktuuri rakennettu, elämänmeno on rauhallista ja täysin turvallista. Hintatasokin on Suomea huomattavasti alhaisempi. Siellä suomalainen työmieskin tuntee itsensä rikkaaksi. Ihmiset ovat aitoja ja hyvin ystävällisiä. Kulttuuri on kirjavaa, eikä tylsyys pääse iskemään. Jos olet noin kauan rakkaasi kanssa seurustellut, niin kyllähän hänet jo tunnet ja tiedät voiko häneen luottaa. Eikä ne kulttuurierot loppujen lopuksi niin suuria ole. Äkkiä sitä nuori ihminen sopeutuu. Nyt matkalaukkua pakkaamaan, niin ehdit nähdä vielä Splitin kukkivat omenapuut! Hyvää matkaa ja kevättä sinulle!
millasta siellä on. kroatia pitäs olla ihan jees paikka. jos ei miellytä niin lähe pois. mun vaimo hyppäs suomeen täysin tuntemattomaan - ai niin hän onkin ulkomaalainen ja avarakatseisempi- joten jos sun rohkeus ei kestä lähtee niin oot ihan tavallinen suomalainen dorka jonka kuuluukin jäädä suomeen kärsimään.