Kuten edellisessä viestissä, itsekin olen ihmitellyt tätä jo kauan. Mistä ihmeessä ihmiset löytää kumppanin itselleen? Selaillessani netti-ilmoituksia lähes jokaisessa sanotaan, ettei baareista löydy sopivaa kumppania. Mistä sitten? Kaupan jonosta? Bussista? Mistä? Ei suomalaiset ihmiset juttele tuntemattomille tosta noin vaan. Ja jos ei ole aikaa työn ja koulun ohella harrastaa mitään niin ei tutustu toisiin harrastuksissakaan. Ja jos sattuu opiskelemaan naisena naisvaltaista alaa niin koulunpenkiltäkään ei kumppania heterolle löydy.
Eli yksin kuljeskelen ympäriinsä niin monen muun lailla ja mietin miten ihanaa olisikaan kulkea jonkun kanssa käsi kädessä ja nauraa.
Eli yksin kuljeskelen ympäriinsä niin monen muun lailla ja mietin miten ihanaa olisikaan kulkea jonkun kanssa käsi kädessä ja nauraa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näyttää tätä patoutunutta kaipuuta olevan hirvittävän paljon. Olemmeko me liian nirsoja? Pitäisikö meidän olla suorempia asioissamme, välittömämpiä? Odotammeko aina aloitetta toiselta, joka odottaa sitä yhtä paljon? Haemmeko sellaista täydellisyyttä, jota ei edes ole? Hyvä kysymys, että miten sitten? Voi hitto kun tietäisi. Ei ainakaan ilman omaa aktiivisuutta tai vastaantuloa mitään tapahdu.
Pitäisikö meidä perustaa tänne oma puheenaihepalsta jonkin sopivan otsikon alle, johon me yksinharhailijat voisimme kokoontua? Tietäisimme ainakin sen toisistamme, että "sama vika rahikaisella". Juteltaisiin siellä keskenämme, vaikka chatissa, että miten eteenpäin. Olisiko kynnys silloin pikkusen matalampi?
Missä sinä muuten olet?
Kotona, töissä, kadulla, koulussa, kaupoissa, ratikassa, bussissa, leffassa, matkalla jonnekin noista.
Ongelma on siinä, että vaikka näkisikin kiinnostavan ihmisen liikkeellä ja uskaltaisi juttusille, ei tiedä onko myös hän vailla seuraa ja perusoletushan on se, että kaikki hyvät on aina varattu. Siis uskaltaa vielä vähemmän ottaa minkäänlaista kontaktia.
Toi sun idea ei ole huono että olisi jokin mielekäs tapa olla kontaktissa ihmisiin jotka ovat kyllästyneet säätämiseen ja olisivat valmiita vakavaan. Ja on varmasti olemassakin sinkkujen palstoja tai tapaamisia mutta niissä on jostain syystä (ainakin minun mielestä) jotenkin teennäinen ja tyrkyllä olo-fiilis. Mut ehkä minulla on asennevamma kyseisiin...
Asennevammaisia ollaan lähes kaikki. Jotakin kuitenkin pitää jo keksiä. Seuraan juttua, mutta nyt nukkumaan. Tsemppiä.
joo niinhän se näyttää olevan. Enhän mäkään viitsi sinkkuilmoitusta mihinkään laittaa kun tuntuu et on sillon tyrkyllä ja en ole koskaan edes uskonut moisiin sinkkupalstoihin..ulkonäössäni en koe mitään vikaa olevan päinvastoin se houkuttelee suuria ryhmiä miehiä ympärille mutta silti ei tunnu sitä oikeaa aitoa kiinnostusta löytyvän ja aika ei riitä kun on opiskelua kellon ympäri....
joo olen samaa mieltä, lieneeköhän juuri se syyksi sinkkuuteeni? enhän ole päässyt tutustumaan ihaniin miehiin.....