Erosin kesällä -04 lapseni isästä. Päädyimme eroon koska emme pystyneet enää elämään yhdessä ilman riitoja, tappelua ym. skeidaa!!! Aikani surin tapausta, mutta jostain löytyi voimat nousta taas nauttimaan elämästä! Yksi tärkeä tekijä oli tyttäreni!
Olen luonteeltani rauhallinen, mutta tarpeen tullen minusta löytyy agressiivinen tiikeri-emo.. Olen käynyt läpi usean kriisin ja olen ollut väkivaltainen, mutta se on mennyttä....
Tapasin syksyllä -04 miehen, jonka olin tuntenut jo vuosia... Kohtaloa? mutta päädyimme yhteen ja nyt asumme yhdessä, me kolme: minä, lapseni ja mieheni. Kaikki on ollut aivan tajuttoman upeata! Mies kohtelee minua kuin aarrettaan ja pitää huolta myös lapsestani. Mutta...
...mistä lie johtuu se, että alkuun kumppani tuntuu maailman ihanimmalta ja katsotaan maailmaa kuin vaaleanpunaisten lasien läpi!? No kuitenkin, nyt olemme päivittäin riidelleet/kinastelleet aivan mitättömistä asioista! Tiedän että arki on astunut kuvioihin ja rakastumisen tunne on laantunut, mutta se että hänen on aina loukattava minua sanoillaan. Kyllä hän anteeksi pyytää ja sovimme asiat, mutta en aina jaksaisi riidellä. Ennen kaikkea en jaksaisi lapseni takia... Ja se että tyttäreni joutuu seuraamaan tätä päivittäistä sanasotaamme!!! :( NO THANX!!!!
En missään nimessä halua menettää häntä, kyllä hän osaa olla todella ihana ja hellä, mutta raja on mentävä jossain. Olen kyllä puhunut asiasta hänen kanssaan ja yritetty olla ärsyyntymättä kaikesta pienestä ja mitättömästä...
Ehkä se tosiaan on vaan todettava että "tervetuloa arki ja heippa hei sydämet ja seitsemännet taivaat"... Ehkä tämä on vain koettelemus muiden joukossa... Toivon vain että hermoni kestäisivät ja jaksaisin ymmärtää ja ymmärtää jaksaa... Olenhan löytänyt ihmisen jota rakastan... ja hän rakastaa meitä... Millä saisi riidat ja kinastelut vähentymään??
Ja kaiken lisäksi kun me olemme molemmat niin kovapäisiä, ettei kumpikaan halua myöntää olevansa väärässä.... Sekavaa mutta pakko jaksaa...
Olen luonteeltani rauhallinen, mutta tarpeen tullen minusta löytyy agressiivinen tiikeri-emo.. Olen käynyt läpi usean kriisin ja olen ollut väkivaltainen, mutta se on mennyttä....
Tapasin syksyllä -04 miehen, jonka olin tuntenut jo vuosia... Kohtaloa? mutta päädyimme yhteen ja nyt asumme yhdessä, me kolme: minä, lapseni ja mieheni. Kaikki on ollut aivan tajuttoman upeata! Mies kohtelee minua kuin aarrettaan ja pitää huolta myös lapsestani. Mutta...
...mistä lie johtuu se, että alkuun kumppani tuntuu maailman ihanimmalta ja katsotaan maailmaa kuin vaaleanpunaisten lasien läpi!? No kuitenkin, nyt olemme päivittäin riidelleet/kinastelleet aivan mitättömistä asioista! Tiedän että arki on astunut kuvioihin ja rakastumisen tunne on laantunut, mutta se että hänen on aina loukattava minua sanoillaan. Kyllä hän anteeksi pyytää ja sovimme asiat, mutta en aina jaksaisi riidellä. Ennen kaikkea en jaksaisi lapseni takia... Ja se että tyttäreni joutuu seuraamaan tätä päivittäistä sanasotaamme!!! :( NO THANX!!!!
En missään nimessä halua menettää häntä, kyllä hän osaa olla todella ihana ja hellä, mutta raja on mentävä jossain. Olen kyllä puhunut asiasta hänen kanssaan ja yritetty olla ärsyyntymättä kaikesta pienestä ja mitättömästä...
Ehkä se tosiaan on vaan todettava että "tervetuloa arki ja heippa hei sydämet ja seitsemännet taivaat"... Ehkä tämä on vain koettelemus muiden joukossa... Toivon vain että hermoni kestäisivät ja jaksaisin ymmärtää ja ymmärtää jaksaa... Olenhan löytänyt ihmisen jota rakastan... ja hän rakastaa meitä... Millä saisi riidat ja kinastelut vähentymään??
Ja kaiken lisäksi kun me olemme molemmat niin kovapäisiä, ettei kumpikaan halua myöntää olevansa väärässä.... Sekavaa mutta pakko jaksaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kerroit että kummatkin olette kovapäisiä eikä halua myöntää olevansa väärässä...siinäpä se! Kyllä teillä riidat tolla menolla jatkuu ja jatkuu pitkäänkin. Miten voit olettaa että riidat loppuisivat jollei joskus anna periksi ja myönnä olevansa väärässä?! Pyydä anteeksi ja lopeta riitaa... ei hyvältä kuulosta jos haluat jatkaa suhdetta ja olla riitelemättä. Kyllä sinunkin täytyy miettiä mitä voisit tehdä toisin että riidat loppuisivat. Ei se niin kauheeta ole jos myöntää olevansa väärässä joskus.. se on ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. ja riita loppuu. Eikä joka asiasta täydy eikä pidä riidellä. Ite riitelin exän kanssa ihan mielettömästi,mutta sitten huomasin että hän nauttii siitä eikä ikinä tulee myöntämääm virheitänsä. Opettele sä myöntämään virheesi ettei tyttäresi tarvitse kärsiä teidän riitelyistä!!