Uskonnollisilla yhteisöillä on tapana hallita jäseniään. Jossain määrin on tapahtunut muutosta vapautuneempiin tulkintoihin. Ennen ehkä oli tärkeää pukeutumisessa korostaa hurskautta, naisilla nilkkoihin asti ulottuva musta hame, hiuksien tuli olla kiinni. Joissain yhteisöissä kiellettiin television katsominen, kuitenkin televisiota saattoi saada käyttää tietokonepelien pelaamiseen tai urheilun katsomiseen. Kaikenlaisia moraalisia säännöksiä on ollut ja on uskonnollisissa liikkeissä, käyttäytymissäännöksiä. Asia on ok, jos ihminen tekee asioita oman uskonsa mukaan, mutta entä jos ryhmän ideologinen hallitseminen käy jäsenilleen ahtaaksi elää ja olla?
Uskonnollisilla yhteisöillä, on ollut taipumus haluta pitää jäsenensä hallinnan alaisena eikä soraääniä ole suvaittu, koska on pelko siitä, että "kapinallisuus" hajoittaisi liikkeitä sisältä päin. Suoranaiset rikokset ihmisyyttäkin vastaan on piilotettu sen toivossa, ettei syntyisi kritiikkiä, jonka yhteisön ulkopuoliset tahot voisivat havaita ja että se mikä "maailmaksi " kutsutaan, ei pääsisi arvostelemaan yhteisön sisällä olevia ongelmia.
Kun ihmiset perustavat yhteisöjä ja valitaan edustajia eli yhteisölle johtajia, onko kyse enää ihmisen henkilökohtaisesta uskosta yhteisön sisällä olevilla jäsenillä vai muodostettu yhdyskunta, joka määrittää mitä ja miten on oikeus uskoa, joku toinen ihminen on annettu määrittää rajat omalle uskolle.
- L_S
Uskonnollisilla yhteisöillä, on ollut taipumus haluta pitää jäsenensä hallinnan alaisena eikä soraääniä ole suvaittu, koska on pelko siitä, että "kapinallisuus" hajoittaisi liikkeitä sisältä päin. Suoranaiset rikokset ihmisyyttäkin vastaan on piilotettu sen toivossa, ettei syntyisi kritiikkiä, jonka yhteisön ulkopuoliset tahot voisivat havaita ja että se mikä "maailmaksi " kutsutaan, ei pääsisi arvostelemaan yhteisön sisällä olevia ongelmia.
Kun ihmiset perustavat yhteisöjä ja valitaan edustajia eli yhteisölle johtajia, onko kyse enää ihmisen henkilökohtaisesta uskosta yhteisön sisällä olevilla jäsenillä vai muodostettu yhdyskunta, joka määrittää mitä ja miten on oikeus uskoa, joku toinen ihminen on annettu määrittää rajat omalle uskolle.
- L_S
Vastaukset 6
Vanhimmat
Seta on kaikista pahin yhteisö. Tuputtavat agendaansa jo päiväkoti ikäisille lapsille.
Ajattelin ottaa kantaa uskontoon liittyviin yhteisöihin, koska usein uskoville on vaikea keskustella epäkohdista kristinuskon sisällä, ne halutaan ikäänkuin lakaista maton alle piiloon tai kuten kommenttisi voisi antaa ymmärtää?, tuodaankin jokin toinen asia, jonka kautta asiaa pyritään sivuuttamaan, että jossain muussa asiassakin on jotain vikaa ettei siis asiasta voisi keskustella rakentavasti.
En siis ottanut kantaa setaan, se on ihan toisenlainen järjestö, jolla tuskin on uskonnollista ideologiaa, vaikkakin sillä on oma ideologinen päämäärä, jota se toteuttaa toiminnassaan.
Suomessa on tasan kolme uskonnollista yhteisöä, jossa pyritään jäseniä hallitsemaan (mormonit, jehovat ja lestadiolaiset). Kaikissa muissa saa mennä ja tulla sekä arvioida opetusta mielensä mukaan.
Toki yhteisöissä voi olla yksittäisiä ihmisiä, jotka saattavat yrittää puuttua toisten elämään. Mutta yksilö ei ole yhteisö. Tällaisille jutuille voi vain viitata kintaalla. Jos haluaa säilyttää yksityisyytensä, ei ole myöskään viisasta avautua asioistaan tai kaikista pohdinnoistaan.
Tottakai kirkoilla ja seurakunnilla on omat opinpainotukset. Mitä sitten? Kuka estää pohtimasta asioita omalla tavallaan? Tai vaihtamasta maisemaa, jos ristiriita yhteisön ja omien ajatusten kanssa kasvaa liikaa.
Paineet miellyttää ympäristöä tulevat useimmiten oman pään sisältä, eivät niinkään ulkopuolelta. Kun tällaisista paineista vapautuu, niin on kaikkialla vapaa. Vapaus on aina sisäinen asia. Sitä ei voi kukaan toinen antaa tai pois ottaa.
Puolustuspuheenvuoro seurakunnan jäseneltä, kiva.
Tuota, niin toki se on oma asia miten uskoo, mutta ei seurakuntien sisällä hyväksytä täysin poikkeavia uskoja. Olen keskustellut useamman ihmisen kanssa asoista ja kyllä sillä tavoin hienoinen tuntuma siitä jää, että henkiö esittää oman kantansa täydellisenä totuutena ja sehän tulisi yleensä uskoa, eikä silläkään toisaalta olisi kovin suurta painoarvoa, kun sanotaan aluksi, että ei välttämättä tiedä mistä puhuu tai kirjoittaa, koska kaikki voi opettaa väärin.
Usein tietyistä asioista syntyy jopa niin kiivaita yhteenottoja, siis vaikka pelastus ja kadotus keskusteluista, että on katsonut paremmaksi olla tietyistä uskonasioista usein keskustelematta, koska se aina särkee ja siitä jää jälki, jos esimerkiksi saatanaksi leimaaminen ei ole pakottamista henkistä sellaista, niin mikä olisi tai sellaisen esille tuominen, että olisi väärässä uskossa... sitäkin tapahtuu paljon. Se on hallitsemista ja olen hyvin herkkä sille, että en sitä pysty jäädä ihmettelemään, ei sellaisessa ilmapiirissä oleminen ole hyväksi ja jos se ei ole hallintaa niin sitten tulee jotain muuta, joka ei mielestäni kuulu uskoon, jotain mitä tulisi karttaa.
Unohdit ainakin mormonit ja adventistit. Vielä 1970-luvulla samalla tavalla kontrolloivia ja jäseniä hallitsevia olivat Helluntaiherätys ja Vapaakirkko. Sitten 1980-luvulla ainakin Baptistilähetys.
Valtaapitävät ovat aina pyrkineet hallitsemaan kansaa yhdessä hengellisten johtajien kanssa. Ennen muinoin hengellisiä johtajia olivat poppamiehet, noidat, shamaanit, gurut, näkijät, tietäjät ja profeetat. Pian mukaan tulivat papiston edustajat ja hierarkinen pappisjärjestelmä. Nämä ovat aina tehneet yhteistyötä maallisten johtajien kanssa ja hallinneet kansaa pelolla, uhkailemalla heitä jumalan tai jumalien rangaistuksilla tai yhteisöstä erottamisella, omaisuuden ryöstöllä, karkotuksella ja jopa tappamisella, jos joku rohkenee käydä valtauskontoa vastaan.
Tämä eriuskoisten vaino oli yleistä katolisessa kirkossa ja 300-luvun lopusta lähtien, kun siitä tuli Rooman valtionuskonto, ovat katoliset säätäneet lakeja, joiden perusteella eriuskoiset (kristityt) on lupa tappaa. Uskonpuhdistajat ottivat käyttöön ne samat lait: Luther, Zwingli, Calvin.
Helvetin pelko on ollut tehokkain pelote antiikin ajoista lähtien, kun oppi helvetistä yleistyi ja kansat uskoivat siihen sen eri muodoissa. Oppi sielun elämän jatkumisesta ruumiin kuoleman jälkeen sai alkunsa muinaisen Babylonian mysteeriuskonnosta liki 3000 vuotta eaa. Se siirtyi muokattuna Persiaan ja Kaksoisvirtain maan ulkopuolelle. Egyptissä oppia kehitettiin lisää, samoin kreikkalaisessa mytologiassa ja filosofiassa. Zarathustralaisuus oli jo hyvin lähellä kristinuskoa. Juutalaiset omaksuivat oppinsa pakanoilta ja kehittivät sitä edelleen itselleen sopivaan muotoon. Katolinen kirkko muovasi oppia lisää, samoin islam. Nykyinen helvettikäsitys on siten evoluution tulosta ja alkuisin Babylonian mysteeriuskonnosta. Ei liene ihme, että portto uskoo siihen ja pitää jäseniään hallinnassaan pelottelemalla ja uhkailemalla heitä helvetin tulella?
Saarn.2:25 Sillä kuka voi syödä ja kuka nauttia ilman minua? Joh.15:5 "sillä ilman minua ette voi mitään tehdä." Itse olen kyllä, ruuan suuhuni laittanut, ja oman pepun pyyhkinyt.