Tuossa yhtenä päivänä juteltiin likkakaverin kanssa ja hän totesi, että muutamaan viikkoon ei oo miehensä kans jutellu,kuin pakolliset.Se on suuttunu jostain ja sit on sellasta. No, meillä taas ei ongelmista puhuta,vaan muutetaan puheenaihetta ja jatketaan kuin ei mitään.Entisen mieheni perheessä huudettiin ja kovaa.Desibelien määrällä korvattiin järkevä keskustelu.Miksiköhän se on niin äärest vaikeaa tuo järkevä ,aikuinen,hedelmällinen keskustelu ongelmien ratkaisussa?
Meillä ei riidellä
Ärsyttävää!
71146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja jos yrittää keskustella ja tapojensa mukaan innostuessaan korottaa ääntänsä aavistuksen se on kiljumusta ja huutamista. Ja siinä vaiheessa laitetaan suojaus päälle eikä enää kuulla muuta kuin plaa plaa sinä plaaplaa paska plaaplaa. Yritä siinä sit olla aikuinen ja keskustella järkevästi. Eipä meilläkään tapella. vitsit se olis siistii ku joskus sais huutaa ja raivota jonkun kanssa eikä vaan yksinään..
Eikä myöskään puhuta (ainakaan tarpeeks)Kyllä se että toinen edes teeskentelis kiinnostunutta mistä sitten vaahtoaakin..vaikka pitäisin luennon tamppoonien eroista, niin pieni pään liikekin riittäis. Kunhan huomais et toinen kuuntelee.
Joo. Miks ihmees meistä on tehty niin erilaisii ja kummallisii, ettei koskaan toiselle kelpaa? Enpä tiiä, mut ollaan sitten näin kun ei ilman toistakaan haluis olla. Kuitenkin sitä juroo ukkoa rakastaa..
Meilläkin ukkokulta sulkee mestarillisesti korvansa riidan alkaessa ja sanoo ettei riitele kanssani. Eikä muuten edes keskustele järkevästi asiasta. Istuu sohvalla ja tuijottaa mykkänä televisiota. No,muutaman kerran on lähteny pihalle ovesta. Huomasi edes jotenkin että mua harmittaa joku asia...meillä ei huudeta eikä riidellä. JOskus tekis mieli laittaa äänet kaakkoon ja huutaa täysillä ja takaisinkin sais huutaa :0). Mies ei koskaan suutu mulle mistään...aargg. Nyt iski kiukun puuska! Koittaisko uudelleen ja kertaalleen riitelyä? Se kyllä istuu jo valmiiiksi sohvalla ja voin veikata että ei pukahda sanaakaan jos menen hieman ääntä korottaen puhumaan asiaa. Voi tätä elämää..
Tottakai asiat pitä sopia puhumalla, mutta kyllä se joskus tekee ihan hyvää huutaa kurkkusuorana jos vihastuttaa. Mutta puhumallahan nekin lopulta sovitaan.
Meillä oli viime viikonlopun hoidossa tuttavaperheen lapset, 7v. ja 5v. Kun lasten vanhemmat tulivat heitä hakemaan, molemmat olivat sitä mieltä, että eivät halua lähetä kotiin. Syynä oli kuulemma se, että kun meillä ei riidellä ja kiroilla koko ajan kovaan ääneen. Lasten vanhemmat olivat aika noloina. Tiedän, että heillä on paljon ongelmia, mutta jos riidellään, onko se pakko tehdä lasten kuulleen. Minulla ja miehelläni on sääntö, että kun riidellään niin lapset ei saa olla paikalla. Moanesti sitä sopivaa hetkeä odotellessa pahin kiukku ennättää lauhtua ja asioista pystytäänkin keskustelemaan suhtkoht`sopuisasti.
niistä PITÄÄ puhua! meillä on paljon parempi suhde, aina, kun puhumme mikä askarruttaa.. mutta huutaa ei pitäisi ikinä, kun se ei ikinä mitään hyödytä. ja se on säälittävää..
Eikö muka huutaminen parisuhteessa ole jonkin sortin terapiaa?? Siis silloin ku se tapahtuu harvoin ja molemmat ovat siinä mukana. Sen voin ainakin sanoa, että pelkästä erimielisyyksistä puhuminen ei johda mahtavaan sovintoseksiin...:)
mykkäkoulu on kiusaamista
pitää riidellä
ei saa syytellä (aina sinä...ei ikinä...)
joutavista asioista ei kannata naukua