En tiedä kuuluuko tämä nyt varsinaisesti tälle palstalle, mutta aivan sama. Mun on ikäväkseni todettava, että mulla itselläni on äärettömän vittumainen suku, kauheeta kateutta, tahallista mielipahan aiheuttamista, kostamista, seläntakana paskanpuhumista, kiusaamista, erottelua hyviin, pahoihin rumiin jne. jne. Ja nimenomaan kyse on äitini puolen suvusta, kun niitä on määrällisesti enemmän. Kaikkien merkkipäivien ja positiivisten tapahtumien kuten lakkiaiset, rippijuhlat yms. käytetään härskisti hyväksi mahdollisuutena kostaa itse aikaisemmin koetut pahuudet. Tämä on jatkunut jo vuosi kymmeniä, ja yhtenä päivänä tajusin että kun tommosessa on kasvanut, niin samaanhan se menee mulla tsellänikin. Mutta eipäs meekkään, mä oon alkanut korjata tietoisesti omaa asennettani, kaikki ruodin, ajatukset ja käyttäytymismallit, ja olen päättänyt vaihtaa kurssia tässä suvussa omalta osaltani. Käytännössä olen toteuttanut,mm. onnittelin erästä serkkua reippaasti uudesta työpaikasta, lähetin nimipäiväkortin toiselle, tädilleni ostin syntymäpvlahjan, onnittelin vilpittömästi uuden vauvan saanutta perhettä jne. Voi sitä luimistelua ja epäluuloa, no minä ainakin käyttäydyn asiallisesti ja olen jo saanut samanlaista kohtelua takaisinkin. Saa nähdä miten tässä projektissa onnistun.Onko kokemuksia samanlaisesta?
sukulaiset
Peepe
41245
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hienoa, että kykenet toimimaan tuollaisessa ilmapiirissä "ihmisten lailla". Kumpa minäkin... vihantunne nostaa aina niin kiitettävästi päätään... ja se kateus. Pääsispä niistä irti ja voisi aidosti olla onnellinen toisten (vaikkakin paskapäiden) menestyksestä, eikä ittellä olisi tätä ARRGHHH oloa
taitaa olla tuollaista- itselläni on aitiopaikka tutkia kahta sukua, sitä biologista ja adoptio-sukualaisiani, ja totean, että samaa hommaa molemmissa, kateus, juoruilu, pahansuopuus jne. mutta ei lannistuta, aletaan parantaa maailmaa itsestä käsin - ihan niinkuin nyt oot tehnyt yrittämällä itse välttää tuollasta keljuutta..edes yrittämällä jotain hyvää ja kivaa (sekin leimataan kyllä tekopyhyydeksi helposti)
Epäluuloisia sukulaiset ovat, eräs heistä oli sanonut mutsille tänään, että perintöjäkö se kyttää, joten on tässä työsarkaa, omapahan on asiansa ajatelkoot mitä haluuvat, mutta minä aion käyttäytyä asiallisesti nk. hyviin käytöstapoihin kuuluu. Yks huvittava piirre näissä on vielä se, että niillä on päässä sellanen "sanakirja", näin käännät sanotut selkokielelle, eli että se sano sitä , mikä tarkoittaa.. siis tulkitaan ja luetaan muka rivienvälistä, ja tietysti käännös on pahin mahdollinen, ja taas sätitään.Joo-o, näin meilläpäin. Nyt niillä on taas yhden sukulaisen syntymäpäivät ongelmana, kuka ostaa mitäkin, kuka osallistuu, kuka ei ainakaan osallistu, kenelle se ei oo mitään ostanu....
ostin aseen. Ei oo sukua enää ku sisko jälellääää, hai sie ota siekii ohjat omiin kässiin. Puukollaki pääsee alkuuu.