Kerron teille tarinamme, toivottavsti siitä on jollekkin apua, miettikää nyt kuitenkin vielä.
Olemme reilu kolmekymppinen pariskunta. Naimisissa olemme olleet nyt neljä vuotta. Tai no olemme edelleenkin, koska onneksi olin niin saamaton nahjus että en saanut aikaiseksi viedä papereita eteenpäi. Meillä oli hieno iso omakotitalo, juuri remontoitu, molemilla töitä kivasti, kaikki muuten kunnossa, mutta lasta emme saaneet, vaikka yritimme ja koitimme monta vuotta. No tottakai menimme hoitoon avaan sen asian kanssa, ja vaimo pääsikin leikkaukseen. Ja nyt lähtee...., samalla kun hän makasi sairaalasssa, tutustuin yhteen tyttöön ihan sattumalta, no sehän lähti ja saman tien menimme sänkyyn ja ihastuimme toisiimme?, tai jotakin. No silloin suuressa viisudessani päätin että vanha elämä saa jäädä ja tästä kun otan uuden, elämä on ihanaa!!! Hain vaimon sairaalasta ja siinä kotiin päästyämme ilmoitin että se on ohi nyt, haluan eron. Ei kun talo myyntiin, alamme etsimään molemmat uusia asuntoja. Voitte vain kuvitella millaisen pommin tiputin hänen niskaansa.
No hänhän sai viettää kotona toipilaana itsekseen ja minulla oli mahtavaa aikaa uuden rakkaani kanssa, kävimme risteilyllä,Pariisissa yms.
No aika kului ja tuli juhannus, olimme sopineet molemmat omien kaveriden kanssa menomme, eli emme viettäneet sitä yhdessä "uuden" kullan kainalossa.
Ja vaimo nyhjötti kotosalla, koska sieltä ei mihinkään päässyt. No paluu arkeen koitti ja yhteyksiä otettiin salarakkaaseen, kumma kyllä vastaanotto oli hiukan muuttunut, ei asiat olleetkaan enään niin ihania, ja suunnitelmat olivat muuttuneet ja haluttiin viettä aikaa ystävättären kanssa yms. No ei siinä mitää, pitäähän sitä omaa aikaa olla, tottakai. Sillä aikaa vaimo ehdotteli, että voisimmeko kokeilla vielä, lähteä vaikka johonkin lomalle, ei tietenkään sopinut minulle, haista akka veee..
No tuli päivä kun hän löysi uuden asunnon ja muutti sinne. Siellä minä poika asuin yksin isossa talossa, ja soittelin ja textailin tälle ihastukselleni, ja sain sitä tehdä oikein helvetisti, vaan ei sopinut. Milloin oli auto palanut, ystävä onneton yms.
No sitten talo meni kaupaksi ja muuto edessä. Takasin mentiin ajassa n10 vuotta, eli kaksioon yksin muutettiin.
En usko mihinkään jumalaan, mutta jollekkin kiitos että olimme vaimon kanssa yhteyksissä, ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Saimme puhuttua, mutta syytä käytökseeni en kertonut. Tapasin sitten tämän salarakkaankin ja kävimme syömässä ja juttelimme niitä näitä, mutta mitään syytä käytökseensä hän ei sanonut, paitsi että ei ole valmis antamaan minulle niin paljon kun kuuluisi...., mitähän sekin tarkoitti?
Täsät on aikaa nyt reilu vuosi, ja niinkuin mainitsin niin kiitos joku, meillä on vaimon kanssa asiat mahtavasti, asiat on selvitetty, niin humalassa, kuin selvinkin päin, molemmat olemme muuttaneet asioita jotka toisia vitutti, ja kaiken huippuna esikoinen on tulossa, raskaus on vasta ihan alussa, eli se ei ole syy yhteen paluuseen. Eli haluan vaan sanoa että miettikää helvetin tarkkaan mitä olette tekemässä, onko se ero kuitenkaan ratkaisu,ja miksi joku toinen voi olla parempi kuin nykyinen? Toki on aiheita ja syitä päätyä eroon, mutta sehän on ymmärrettävää.
Kauheat morkkikset saan edelleen, mutta ne minulle kuuluvatkin, onneksi sain anteeksi, rakastan vaimoani.
Olemme reilu kolmekymppinen pariskunta. Naimisissa olemme olleet nyt neljä vuotta. Tai no olemme edelleenkin, koska onneksi olin niin saamaton nahjus että en saanut aikaiseksi viedä papereita eteenpäi. Meillä oli hieno iso omakotitalo, juuri remontoitu, molemilla töitä kivasti, kaikki muuten kunnossa, mutta lasta emme saaneet, vaikka yritimme ja koitimme monta vuotta. No tottakai menimme hoitoon avaan sen asian kanssa, ja vaimo pääsikin leikkaukseen. Ja nyt lähtee...., samalla kun hän makasi sairaalasssa, tutustuin yhteen tyttöön ihan sattumalta, no sehän lähti ja saman tien menimme sänkyyn ja ihastuimme toisiimme?, tai jotakin. No silloin suuressa viisudessani päätin että vanha elämä saa jäädä ja tästä kun otan uuden, elämä on ihanaa!!! Hain vaimon sairaalasta ja siinä kotiin päästyämme ilmoitin että se on ohi nyt, haluan eron. Ei kun talo myyntiin, alamme etsimään molemmat uusia asuntoja. Voitte vain kuvitella millaisen pommin tiputin hänen niskaansa.
No hänhän sai viettää kotona toipilaana itsekseen ja minulla oli mahtavaa aikaa uuden rakkaani kanssa, kävimme risteilyllä,Pariisissa yms.
No aika kului ja tuli juhannus, olimme sopineet molemmat omien kaveriden kanssa menomme, eli emme viettäneet sitä yhdessä "uuden" kullan kainalossa.
Ja vaimo nyhjötti kotosalla, koska sieltä ei mihinkään päässyt. No paluu arkeen koitti ja yhteyksiä otettiin salarakkaaseen, kumma kyllä vastaanotto oli hiukan muuttunut, ei asiat olleetkaan enään niin ihania, ja suunnitelmat olivat muuttuneet ja haluttiin viettä aikaa ystävättären kanssa yms. No ei siinä mitää, pitäähän sitä omaa aikaa olla, tottakai. Sillä aikaa vaimo ehdotteli, että voisimmeko kokeilla vielä, lähteä vaikka johonkin lomalle, ei tietenkään sopinut minulle, haista akka veee..
No tuli päivä kun hän löysi uuden asunnon ja muutti sinne. Siellä minä poika asuin yksin isossa talossa, ja soittelin ja textailin tälle ihastukselleni, ja sain sitä tehdä oikein helvetisti, vaan ei sopinut. Milloin oli auto palanut, ystävä onneton yms.
No sitten talo meni kaupaksi ja muuto edessä. Takasin mentiin ajassa n10 vuotta, eli kaksioon yksin muutettiin.
En usko mihinkään jumalaan, mutta jollekkin kiitos että olimme vaimon kanssa yhteyksissä, ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. Saimme puhuttua, mutta syytä käytökseeni en kertonut. Tapasin sitten tämän salarakkaankin ja kävimme syömässä ja juttelimme niitä näitä, mutta mitään syytä käytökseensä hän ei sanonut, paitsi että ei ole valmis antamaan minulle niin paljon kun kuuluisi...., mitähän sekin tarkoitti?
Täsät on aikaa nyt reilu vuosi, ja niinkuin mainitsin niin kiitos joku, meillä on vaimon kanssa asiat mahtavasti, asiat on selvitetty, niin humalassa, kuin selvinkin päin, molemmat olemme muuttaneet asioita jotka toisia vitutti, ja kaiken huippuna esikoinen on tulossa, raskaus on vasta ihan alussa, eli se ei ole syy yhteen paluuseen. Eli haluan vaan sanoa että miettikää helvetin tarkkaan mitä olette tekemässä, onko se ero kuitenkaan ratkaisu,ja miksi joku toinen voi olla parempi kuin nykyinen? Toki on aiheita ja syitä päätyä eroon, mutta sehän on ymmärrettävää.
Kauheat morkkikset saan edelleen, mutta ne minulle kuuluvatkin, onneksi sain anteeksi, rakastan vaimoani.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä, sinulla kävi tuuri! Monesti miehille kaikki tämä valkenee vasta aivan liian myöhään. Se "inhottava" vaimo olikin ihan ok, moni ei vaan huomannut onnensa olevan aivan silmiensä alla...
Hienoa, olet löytänyt sekä itsesi että järkesi.
Tätä juuri tarvitsin perjantai-aamun piristykseksi!Jos toista rakastaa, niin kaiken se kestää. Onni ei ole tasainen viiva ja parisuhteen eteen pitää tehdä töitä. Onneksi joillain on mahdollisuuksia korjata tekemänsä virheet!Sydäntä lämmittää, että joku on saanut toisen alun....