musta tuntuu että mussa on jotain vikaa. olen ollut jo monta vuotta sinkku, siis nainen.. aina kun ihastun johonkin mieheen, hän yhtäkkiä lakkaa vastaamasta yhteydenottoihini, vaikka en mielestäni ole tehnyt mitään "pahaa". en ymmärrä miksi minulle tehdään näin.. olenko liian tylsä, huono sängyssä tms.. kaikenlaisia ajatuksia vain pyörii päässä. ihastuin taas mieheen joka "yllättäen" painaa c:tä kun yritän soittaa. mies on kolmekymppinen.
alan saada tarpeekseni, kaikki kaverit asuvat miesystäviensä kanssa ja minun pitää joka viikonloppu juosta baareissa miestä etsien vaikka en jaksaisi ja haluaisin vain oman miehen kenen kanssa viettää iltoja.. väsyttää ja itkettää kun en tiedä miksi minulle tehdään näin??
en tiedä miksi kirjotin mutta kai auttaa avautua jollekin.. suljetulle kai seuraavaksi! kiitos kun luitte:)
alan saada tarpeekseni, kaikki kaverit asuvat miesystäviensä kanssa ja minun pitää joka viikonloppu juosta baareissa miestä etsien vaikka en jaksaisi ja haluaisin vain oman miehen kenen kanssa viettää iltoja.. väsyttää ja itkettää kun en tiedä miksi minulle tehdään näin??
en tiedä miksi kirjotin mutta kai auttaa avautua jollekin.. suljetulle kai seuraavaksi! kiitos kun luitte:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se "oikea" tulee kyllä kohdalle kun tulee, turha ottaa paineita... Harva täällä yksin kulkee.
Tuttu tunne, tosin ennemmin olen se joka jättää vastaamatta/ottamatta yhteyttä. Sinänsä en ymmärrä itseäni, koska olen hyvin yksinäinen ja siksi mulla on tällä hetkellä ainakin ulkonäön suhteet aika alhaiset kriteerit.
Tosin sinänsä kriteeleilläni ei juurikaan olisi väliä, kun oma naismakuni on niin kieroutunut, että siinä moni älykäs ihminen haukkoo henkeä, kun kuulee , kuka on minun mielestäni hyvännäkönen. Toisaalta kyllä mulle kelpais sellanen kategorisesti kaunis nainen, jos se ois myös mukava. Mutta niin moni tuollainen blondi näyttää niin pakasta vedetelty, siis pakasta, jossa on vain herttaysejä. Ei sillä että peruskauneus on paha asia, mutta itse tykkään jostain vähän erilaisesta...
Mutta tosiaan, on ihme miten viime aikoina olen ollut väliinpitämätön naisia kohtaan, vaikka minulla ei _todellakaan_ olisi siihen varaa. Yhden kanssa en jaksanut enää tekstailla/soitella, koska tuntui että olemme jo puhuneet kaiken eikä meillä seuraavaan 50 vuoteen olisikaan mitään keskusteltavaa. Tämä tyttö oli vielä minua nelisen vuotta nuorempi, joten nyt ajatellen aika paska temppu minulta, olisin tehnyt sen edes jotenkin mallikkaasti. Toisen kanssa homma kuivui kasaan sen takia, kun en kehdannut/uskaltanu/halunnut(?) ottaa seuraavaa askelta. Homma kuivui kasaan. Tämä nainen oli vielä yksinhuoltaja, joten siinä ehkä oli myös yksi syy, mutta eipä hänkään tuntunut etenevän "hyvää yötä"-tekstareita pitemmälle.
Sinänsä minulla ei ole mitään yhoita vastaan. Ovatpahan joutuneet miettimään elämää vähän pitemmälle kuin muut. Kuitenkin "yyhous" kertoo jotain sellaista ihmisestä, mistä en pidä. Ehkä johtuu myös osaksi siitä, etten halua tässä vaiheessa ottaa vastuuta pienestä lapsesta. Vaikka eihän minusta heti iskää tulisi, vaikka vähän äitiä deittailisinkin. Mutta kuitenkin, se on jonkinlainen sitoutuminen, jonka siinä joutuisi tekemään. Toki jos itselleni kävisi "vahinko" ja jonkun raskaaksi saattaisin, niin täyden vastuun ottaisin enkä varmasti jättäisi jos ei aborttia tekisi, päinvastoin.
Uskon että sinullekin se oikea kävelee vastaan joskus. uskon että se tulee itsellenikin heti kun olen luovuttanut. Mutta, vielä pitkään aikaan en tule luovuttamaan. Etkä sinä välttämättä ole tylsä, miehet joihin olet tutustunut ovat. Tylsempää tapaa ei olekaan, kun painaa c:tä (tai punaista luuria, riippuen kännykästä, toki jos tiedät millainen kännykkä heillä on niin...). Luulisi nyt olevan pokkaa vastata ja sanoa, että sori olen tällanen tuuliviiri, soitan sulle sitten kun seuraavan kerran kännissä ja naisen kaipuussa.
Yllättävän moni mies on juuri tuollainen. Ensin vannotaan suuria lupauksia, vähän aikaa jaksetaan, muttei uskalleta tehdä aloitetta/jotain muuta räväkkää. Sitten lopulta kyllästytään, vaikka se onkin itsestä kiinni. Sitten kun ollaan taas vähän "rohkemmassa olotilassa", niin otetaan taas romanttisesti yhteyttä. Vitut. Suurimmassa osassa kavereideni suhteissa nainen on tehnyt lopulta sen kipinän kun on kyllästynyt miehen saamattomuuten. Toki poikkeuksiakin on, ei tarvitse niistä minulle kertoa.
Jännä, tuosta kipinästä, jota miehet ei osaa tehdä tulee mieleen Goffmanin mikrososiologian teoria, jossa sanotaan, että jokainen ihminen esittää omaa minäänsä näyttämöllä. Sosiaalinen läsnäolo on näyttelijänä olemista. Harmi vain, että kyllä me näytellä osaamme, mutta emme pysty minkäänlaiseen käsikirjoittamiseen. Ohjausta taas ei taida olla ollenkaan. Kunnon farssi taas tulossa.
Mutta pidä lippu korkealla. Varmasti sinua onnistaa ja sitten oletkin tyytyväinen, kun et niiden muiden homppelipomppelien mukaan lähtenyt.