HS: KRIISIEN vaivaamilla alueilla paikallisten johtajien ilmeet ovat yleensä tuimia ja puheet kovia. Säännöstä on kuitenkin yksi poikkeus: Pohjois-Irlanti.
2000-luvun alussa pääsin kuuntelemaan sikäläisten osapuolten näkemyksiä. Tapaamisten aluksi toki käytiin perusteellisesti läpi katkeraa historiaa.
Mutta sitten juttu siirtyi kohti nykyaikaa. Ilme kirkastui, ja huumori alkoi nousta esiin. Välillä puheesta oli vaikea saada selvää hörisevän naurun seasta, kun koitti keskinäinen vitsailu.
Kulissien takana poliitikot laidasta laitaan tekivät töitä, jotta kansalaismielipide pysyisi vuonna 1998 solmitun pitkänperjantain rauhansopimuksen tukena. Vihdoinkin edessä oli lupaus paremmasta tulevaisuudesta, vaikka pienet ääriryhmät pullikoivat yhä vastaan.
Kysymykseen, mikä olisi seuraava iso askel rauhanprosessin toteuttamisessa, joku vastasi: katsokaa vain, niin Sinn Féin ja Ian Paisley muodostavat vielä Pohjois-Irlantiin yhteisen hallituksen.
Suomessa uutisia seuranneelle ajatus tuntui mahdottomalta. Tiukan linjan tasavaltalaispuolue ja jylisevä-ääninen protestanttipastori eivät millään mahtuisi hallitsemaan yhdessä.
Yhteishallitus syntyi keväällä 2007.
NYT KESKIVIIKKONA tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Britannia lähetti sotilaitaan rauhoittamaan Pohjois-Irlantia.
Kertoi melkoisesta epäonnistumisesta, että eurooppalainen maa joutui pitämään sotilaiden avulla sisäistä järjestystä yllä. Joukot poistuivat vasta rauhanprosessin avulla, vuonna 2007.
Nyt Irlannin saarella näkymät ovat epävarmat. Britannian todennäköinen EU-ero voi viedä kehitystä kymmeniä vuosia taaksepäin.
Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajan ylittää noin 270 julkista tietä. Mitä tapahtuu arkiselle asioinnille, jos keskelle saarta tuleekin EU:n ulkoraja?
YKSI PITKÄNPERJANTAIN rauhansopimuksen avainkohdista on lupaus, että Pohjois-Irlannin tulevaisuus voidaan päättää alueen asukkaiden kansanäänestyksessä.
Joidenkin arvioiden mukaan katolisten määrä Pohjois-Irlannissa ohittaa protestanttien määrän jo ensi vuosikymmenen alkupuolella.
Se ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että enemmistö myös kannattaisi liittymistä Irlannin tasavaltaan, mutta yhdistymisen houkutus kasvaa.
Aiemmin Pohjois-Irlannin sovunrakentajat saivat tukea sekä Lontoosta että Dublinista. Nyt Lontoo kylvää epäsopua.
2000-luvun alussa pääsin kuuntelemaan sikäläisten osapuolten näkemyksiä. Tapaamisten aluksi toki käytiin perusteellisesti läpi katkeraa historiaa.
Mutta sitten juttu siirtyi kohti nykyaikaa. Ilme kirkastui, ja huumori alkoi nousta esiin. Välillä puheesta oli vaikea saada selvää hörisevän naurun seasta, kun koitti keskinäinen vitsailu.
Kulissien takana poliitikot laidasta laitaan tekivät töitä, jotta kansalaismielipide pysyisi vuonna 1998 solmitun pitkänperjantain rauhansopimuksen tukena. Vihdoinkin edessä oli lupaus paremmasta tulevaisuudesta, vaikka pienet ääriryhmät pullikoivat yhä vastaan.
Kysymykseen, mikä olisi seuraava iso askel rauhanprosessin toteuttamisessa, joku vastasi: katsokaa vain, niin Sinn Féin ja Ian Paisley muodostavat vielä Pohjois-Irlantiin yhteisen hallituksen.
Suomessa uutisia seuranneelle ajatus tuntui mahdottomalta. Tiukan linjan tasavaltalaispuolue ja jylisevä-ääninen protestanttipastori eivät millään mahtuisi hallitsemaan yhdessä.
Yhteishallitus syntyi keväällä 2007.
NYT KESKIVIIKKONA tulee kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Britannia lähetti sotilaitaan rauhoittamaan Pohjois-Irlantia.
Kertoi melkoisesta epäonnistumisesta, että eurooppalainen maa joutui pitämään sotilaiden avulla sisäistä järjestystä yllä. Joukot poistuivat vasta rauhanprosessin avulla, vuonna 2007.
Nyt Irlannin saarella näkymät ovat epävarmat. Britannian todennäköinen EU-ero voi viedä kehitystä kymmeniä vuosia taaksepäin.
Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin rajan ylittää noin 270 julkista tietä. Mitä tapahtuu arkiselle asioinnille, jos keskelle saarta tuleekin EU:n ulkoraja?
YKSI PITKÄNPERJANTAIN rauhansopimuksen avainkohdista on lupaus, että Pohjois-Irlannin tulevaisuus voidaan päättää alueen asukkaiden kansanäänestyksessä.
Joidenkin arvioiden mukaan katolisten määrä Pohjois-Irlannissa ohittaa protestanttien määrän jo ensi vuosikymmenen alkupuolella.
Se ei tietenkään automaattisesti tarkoita, että enemmistö myös kannattaisi liittymistä Irlannin tasavaltaan, mutta yhdistymisen houkutus kasvaa.
Aiemmin Pohjois-Irlannin sovunrakentajat saivat tukea sekä Lontoosta että Dublinista. Nyt Lontoo kylvää epäsopua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olisi mielenkiintoinen ja mutkikas aihe, josta ei ota selvää, kun ei ole ollut alunperin seurannut asiaa kymmeniä vuosia sitten.
Tuntuu yhtä sekavalta kuin palestiinalaisten ja israelilaisten loppumaton sota.
nimim. synt. 1993
Mistä ihmeestä nuo eunukit löytävät energiaa, aikaa ja halua väsäillä noita outoja tekstejään!?
Palstalla täytyy touhuta joku Brysselin tai Soroksen rahoilla elävä palkkarenki.
Mistä ihmeestä EU- ja Suomi-vihaajat löytävät energiaa loputtomien valeiden toistamiselle?
Eikä siitä kukaan maksa, joskaan ei myös totuuksien esittämisestä.
Ilman EU:ta kaikki olisi paremmin.
Jep. Viime vuosisadan kaksi Euroopasta alkanutta kansallismielisyyden aatteista voimaa ammentanutta maailmansotaa osoittaa, että kaikki olisi ilman EU:ta paremmin - päin vittua!
WW1 alkoi OSITTAIN kansalliskihkon takia, MUTTA WW2 oli aate- ja yhteiskuntajärjestelmien välinen kamppailu!
Eli Euroopasa ei ole sodittu kansalliskiihkon takia yli vuosisataan. Siksi EU-kannatajien pääperuste EU:n muka rauhaa tuovasta vaikutuksesta on täysin valheellinen!
Vai kuka tosissaan uskoo, että esim. Saksa ja Ranska alkaisivat sotia keskenään pelkän kansalliskiihkon takia!? ;-)
EU ja Bryssel päinvastoin ovat luoneet PALJON epävakautta Euroopaan,kun se mahdolistaa jatkuvan mamutulvan maanosaan!
Laskelmien mukaan Länsi-Eurooppa on ´muslimiennemmistöinen 35 vuodessa! Luuletko muutoksen syntyvän rauhanomaisesti ja että sen jälkeen koittaisi rauhan aika Euroopassa???
Eurooppaa kohtaa sotien ja sisällisotien pitkä aikausi, ellei tuota paholaismaista Brysselin diktatuuria saada hajotettua. Kohta on jo myöhäistä sekin...
EU on demokraattisten maiden vapaaehtoinen valtioliitto.
Sen yksi tavoite on lopettaa Euroopan maiden keskinäiset sodat.
Hyvin on onnistunut.
Sekös EU-vihaajia harmittaa...
uskotko sinä ihan oikeasti HS mediaan ?
En usko mihinkään mediaan sinällään , vaan seuraan sitä ja teen omat johtopäätökseni.
HS on yksi kaikkein luotettavimmista Ylen kanssa. Niin on ammattimedia yleensäkin.
Sen todistaa jo sekin, että EU-vihaajien propagandaa ei juuri julkaista. Se leviää valemediassa kaltaistesi idioottien käyttöön.