Onko lievästi vammainen miehen täysin mahdoton löytää se oikea nainen rinnalleen?
Itse olen lievästi vammainen ja kohdannut vaikeuksia tutustua uusiin naispuolisiin ihmisiin.
Parin naisen kanssa olen seurustellut ja heidän mukaansa asia ei ole vaivannut...Tiedä sitten totuutta?
Mistähän sitten johtunee kun en pääse kunnolla edes juttelemaan naisten kanssa? pelostako?
Mikä olisi paras mahdollinen lähestymistapa?
Mielipiteitä asiasta please :)
Itse olen lievästi vammainen ja kohdannut vaikeuksia tutustua uusiin naispuolisiin ihmisiin.
Parin naisen kanssa olen seurustellut ja heidän mukaansa asia ei ole vaivannut...Tiedä sitten totuutta?
Mistähän sitten johtunee kun en pääse kunnolla edes juttelemaan naisten kanssa? pelostako?
Mikä olisi paras mahdollinen lähestymistapa?
Mielipiteitä asiasta please :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
nyt sentään vammojen tai vammaisuuden luulisi haittaavan.. minusta pitää olla vain oma itsensä ja jutustella koska ainahan se voi pienestäkin lähteä:)
jep luulisin että torjutuksi tulemisen pelko estää jos kutakin juttelemasta.. mutta esim itse tutustuin netissä mies ystävääni ja iloisena yllätyksenä homma toimikin myös kasvotusten hyvin:)
ja eikä tämäkään nyt ns (niin normaali) seurustelu ole ainankaan lähipiirin mielestä. koska mies on minua huomattavasti vanhempi. MUTTA! minua itseäni se ei haittaa:) joten kunhan vaan ihminen löytyy kenestä pitää niin vammalla tai iällä ei ole väliä:)
eikä ne haittaa kumppania;)
hyvinhän sinulla pyyhkii jos olet parin naisen kanssa jo seurustellutkin.
Joskus siis meni paremmin :)
Mutta kauniit muistot ei vain jaksa aina lämmittää.
Alkaa vain usko mennä kun vertaa itseään ja ns "terveitä" kavereita!
Heillä riittää naisia ympärillä liiaksikin asti, vaikka en pidä kavereiden ulkonäköä tai luonteenpiirteitä yhtään parempana kuin mitä itsellä on.
Kavereiden juttusillekin tulee tuntemattomia naisia ja minä en saa "yleistä" keskustelua syvällisempää kaskustelua aikaan en sitten vaikka kuinka yrittäisin :(
Tuntuu että naisilla olisi heti päällä joku torjuntamekanismi...
Jännä juttu vielä, että se torjuntamekanismi on enemmän nimenomaan sinkkunaisilla!?
Joidenkin varattujen naisten kanssa joihin olen baarikierroksilla vahingossa törmännyt olen tullut hyvin juttuun... mistähän moinenkin johtuu?
Hei,minua ei ainakaan haittaa eiköhän se ole paremminkin kiinni naisen "kypsyydestä" ja mitä hän arvostaa. Minä nimittäin löysin exäni ravintolasta,hän minulle vilkutteli niin iloisesti ja kurkisteli minua kohti että menin hänen juttusille ja annoin numeroni ja hän sitten soittikin ja seurustelimme siihen asti kun hänelle tuli työkeikkoja Eurooppaan,itse en usko näihin etäsuhteisiin, kivaa oli vaikka paljon asioita täytyi erinlailla huomioida kun hän on pyörätuolissa.Joten se on naisesta kiinni.Nyt taas silmät avoimina katson sinkkuna elämää etiäpäin.
Sinä kuulut sitten siihen pieneen vähemmistöön joka osaa suhtautua ihmisiin avoimesti :)
Olen huomannut, että usein baarissa naiset suhtautuvat jokatapauksessa juttusille tuleviin miehiin hieman ennakkoluuloisesti...
Ja joskus tuntuu, että minun pitää tehdä extrapaljon "töitä" jään sulattamiseksi..
Kiva kuulla että sinunlaisia naisia siis vielä jossain kulkee vapaana ;)
Joo'o... ei tullut montakaan vastausta minun kyselyyni... en siis saanut ainakaan vielä lisää itseluottamusta tältä palstalta :(
Tuli sitten mieleen kysyä naisilta, että millainen lähestymistapa olisi teidän mielestä paras?
Olen huomannut ,että jotkut naiset ovat olleet hieman hämmentyitä kun olen heidän juttusilleen mennyt... lieneekä ennakkoluuloa, pelkoa, tai jotain muuta...
Mikä olisi paras tapa lähestyä mukavan jutustelun aikaansaamiseksi?
Suoraan juttusille vai pitempiaikaisen silmäpelin päätteeksi?
Koska te naisethan ette kyllä minun juttusille tule jos on ns. "terveitäkin" mistä valita!
Oletko se sä ystäväni? musaystäväni?
Tässä A:lla alkava ja O:hon loppuva ystäväsi?
Kuullosti vähän sinun tekstiltäsi.
Sähän oot Rock jätkä!!!
etkä vielä ole sitä tajunnu?
En ainakaan noilla vihjeillä osaa yhdistää :(
Vaikka eipä minulla ole mitään uusia ystäviäkään vastaan :)