Hei!
Kertokaa, että miks yhteen muuttaminen on niin hankalaa... Kummankaan sisustusmaku ei mene vähääkään yksiin ja itsepäiset ihmiset ei oikein saa kompromisseja aikaan. Alkaa mennä jo usko koko suhteeseen kun on hermot kireällä koko ajan. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Molemmat on ns. "toisella kierroksella" eli tokaa kertaa yhteen muuttamassa. Ei mulla ainakaan ennen ollu näin vaikeeta...
Kertokaa, että miks yhteen muuttaminen on niin hankalaa... Kummankaan sisustusmaku ei mene vähääkään yksiin ja itsepäiset ihmiset ei oikein saa kompromisseja aikaan. Alkaa mennä jo usko koko suhteeseen kun on hermot kireällä koko ajan. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Molemmat on ns. "toisella kierroksella" eli tokaa kertaa yhteen muuttamassa. Ei mulla ainakaan ennen ollu näin vaikeeta...
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hei!
Täällä on hieman sama tilanne, viikon päästä yhteenmuutto edessä. Minulla on koko ajan hermot kireällä ja kyseenalaistan suhteen tulevaisuutta koko ajan.. Vaikka toisaalta rakastan täysillä!
En usko että tuohon auttaa mikään muu kuin aika, antakaa itsenne kotiutua rauhassa.
Sisustushalut ei koskaan mene ihan toivotulla tavalla, koska ihminenhän aina ajattelee että "tästä tulee juuri se unelmakoti jonka olen aina halunnut ja jossa olen aina onnellinen" :)
Onnea teille!
Jep, muutto parin viikon sisään ja kaikki asiat tuntuvat niin perkeleen vaikeilta. Mikään ei tunnu menevän niinkuin haluaisi ja kun mies kertoo eriäviä mielipiteitä joistakin asioista, olisi vain parempi luovuttaa ja pysyä omassa kämpässään. Vaikka rakastan, ja rakastan paljonkin, vituttaa nyt kaikki: toisen vuorotyöt, se ettei sovitut aikataulut pidä, se että saa itse tehdä kaiken. En todellakaan haluaisi stressata näin paljon, mutten voi sille mitään :(
Tsemiä teille! Ehkä tämä tästä ;)
Voi helvetti teidän kans. Miksette pysty antamaan tuumaakaan periksi? Parisuhteessa täytyy uskaltaa myös kuunnella mitä toinen sanoo eikä itsekkäästi ajaa pelkästään omia etuja. Se vaatii luonteen vahvuutta antaa periksi kun näkee että jokin asia on toiselle tärkeä.
Jos tuo meininki on teillä jo nyt noin itsekästä niin ei teidän suhteesta mitään tule.
Miten olisi kompromissi? Minä haluan tämän sohvapöydän tähän, sinä saat päättää minne se matto tulee. Minä haluan nämä verhot tonne, sinä saat päättää mitä verhoja tuolla on. Minä EN halua tätä lipastoa tähän, sinäkin saat kertoa jos jonkun esineen paikka ei miellytä. Minä haluan nämä karvatyynyt tähän, haluaisitko sinä päättää minne nämä tulee tai mitä tähän tulee... :-) Koti on kuitenkin KOTI, ei sinun tai hänen vaan kumman näköinen ;-) ( Lue: kummanKIN! )
että onko sille yhteen muuttamiselle riittäviä perusteita yleensäkään olemassa.
jos jo ennen yhdessä asumista noin pahasti hiertää niin mikähän lienee ennuste jatkolle?
On varmaan suht huono.
Meillä mieheni kanssa yhteenmuutto oli juuri tuollaista riitelyä alusta asti ja homma on siitä vaan pahentunut,joten sen olen oppinut,että jos jo alku on noin hankala,niin ei se siitä ainakaan paremmaksi muutu,kun jo sitten asutaan yhdessä.
yhteen vaan täysillä ja katsokaa mitä tulee. Liiallinen suunnittelu voi pilata koko jutun. Jos olette "tarkoitetut" toisillenne, niin joku tapetin väri tai sohvan sijainti on aivan samantekevä.
Eihän se nyt noin tarkkaa voi olla sisustaminenkaan. Meillä tein "sisustuksellisia" muutoksia ja nauraa kätkätämme niille vielä vuosia jälkeenkin. Miksi hermostua jostain niinkin vähäpätöisestä? Positiivista asennetta mukaan. Kyllä siinä sohvassa on mukava lököillä vaikka se olisikin alkuunsa "väärässä" paikassa. Vuosien mittaa ehtii kyllä maut muuttua, lähentyä ja komprommissit syntyy kuin itsestään. Kuka haluaisi parisuhteen (tai kodin) olevan alusta asti valmis? Tylsäähän siitä tulisi...
Mutta se johtui lähinnä ylimääräisistä kustannuksista ja hitonmoisesta kiireestä. Piti toimia nopeasti, kun muuten kämppä olisi mennyt muille. Siitä siis stressi, mistään ei tapeltu, vaan muutto ym sujui hyvin. Mutta se että oli vko aikaa järjestää kaikki muuttoon liittyvä stressasi.
Mutta yrittäkäähän jaksaa.. Kyllä se siitä :)
Siis syyhän on päivänselvä: olette molemmat jo asuneet avoliitossa, molemmille on ehtinyt muodostua sisustuksesta oma vahva tahto, tätä haluan tätä en. Tällaisesta olen unelmoinut, tämän haluan olevan paremmin kuin aikaisemmassa kodissani and so on. Esimerkkinä oma rakas kultani, jonka kanssa muutettiin vuosi sitten yhteen. Hän muutti äitinsä kauniisti sisustamasta kodista ja kommentoi jokaista minun ehdotustani: "ihan hyvä, laita miten haluat kulta" Eli EI minkäänlaista omaa näkemystä. Tai hylkäsimme ne vähäisemmätkin, kun hän oli sitä mieltä, että hyviä sisustusideoita ovat: jääkaappi makuuhuoneessa ja KOKONAAN vaaleansininen olohuone(se on hänen lempi jalisjoukkueensa väri)Eli hermoja koiteltiin siinä suhteessa meilläkin. Muuttoon, kun yhdistetään vielä kaikki pelot, jos ei kaikki menekään hyvin ja yhteiselämä lähde ihanasti käyntiin, niin ei ihme, että menee hermot.
Sanoisin, että ihan normaalia on!
-Tsemiä teille