Olen ollut mieheni kanssa yhdessä kohta kymmenen vuotta, meillä on kaksi lasta. Meillä on mennyt yhdessä mielestäni kohtuullisen hyvin, enkä aiemmin edes epäillyt mieheni rakkautta minua kohtaan. Jo yli vuosi sitten paljastui, että hänellä on suhde työkaverinsa kanssa, suhde oli jatkunut jo pitkään, vaikka hän silloin kertoi, että se on ihan satunnainen syrjähyppy. Kaikesta vakuuttelusta huolimatta hän on jatkanut suhdetta toiseen naiseen ja aina uudelleen on paljastunut, että tämä rinnakkaissuhde jatkuu. Olemme yhä naimisissa ja suhde tähän toiseen naiseen jatkuu. Eroaminen on tuntunut todella vaikealta asialta. Rakastan yhä miestäni ja uskon, että hänkin rakastaa minua. (Vaikka tuskin oikeasti rakastaa, sillä tuskin tekisi tätä minulle muuten). Vähitellen mielenterveyteni kuitenkin on huononemassa tästä karmeasta tilanteesta johtuen. En kuitenkaan haluaisi erota, lapsille haluaisin kodin, jossa on isä ja äiti. Onko kukaan jatkanut tällaisessa tilanteessa liittoa? En usko, että mieheni tulee luopumaan tästä toisesta naisesta, vaikka tuskin häntä koskaan vaimoksi ottaisi (suhde on alkuun perustunut pelkkään seksiin, ja nainen on sellainen, että mieheni tuskin kehtaa hänen kanssaan julkisesti seurustella, melkoisen hutsahtava, ym.). Mutta olisiko mahdollista silti jatkaa yhteiseloa, edes lasten takia. Meillä on ulkoisesti kaikki hyvin ja ihan hyvin tultaisiin muuten toimeen keskenään. Varmasti joku on ollut vastaavassa tilanteessa, onko ero tullut joka tapauksessa lopulta?
Yhdessä pettämisestä(pitkään jatkuneen) huolimatta?
Soile
31143
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyl jos suhde on jatkunut noinkin pitkään, niin se perustuu muuhunkin kuin seksiin. Ukkosi on vaan kusettanut sua, et saa pitää vaimon ja salarakkaan. Mistä sinä sen tiedät minkälainen tämä toinen nainen on? Sanot että hutsahtava. Kuka voi heittää ensimmäisen kiven? Tuolla lauseella sinä vain puolustelet miehesi tekosia ja keksit syitä jatkaa liittoasi. Parempi on lastenkin kannalta että eroa. Se on aina alku uuteen elämään ja usko pois parempaan sellaiseen. Joskus käy elämässä niin että ei sitä puoliskoa ole luotukaan toiselle. Turha silloin on kituttaa huonossa suhteessa edes lasten takia. Ja huono suhde teillä on jos miehesi pettää. Hänellä on voimakkaammat tunteet sitä toista kohtaan jos ei pysty lopettamaan suhdetta. Myönnä jo itsellesi tosiasiat.
Sinuna en missään nimessä jatkaisi avioliittoa. En ainakaan siten, että mies pitäisi edelleen kakkosnaisen. Vai oletko vapaan avioliiton kannalla? Et varmaan sentään mikään mormoni ole? Jos mies todella haluaa sinut, niin vaadi jäädyttämään tai katkaisemaan totaalisesti suhde. Jos hän ei tähän pysty, niin se on vahva osoitus siitä, että et ole hänelle riittävän tärkeä. Haluatko todella, että miehesi käy paneskelemassa toista naista milloin huvittaa? Arvosta itseäsi, älä alistu hyväksikäytettäväksi! Jos mies jättää toisen naisen, niin silti traumasta toipuminen tulee vaatimaan mollemmilta valtavasti aikaa, sitoutumista ja myöskin sitä, että ollaan valmiita ponnistelemaan suhteen parantamiseksi. Koska suhteenne on noin kipeässä jamassa, tarvitsisitte välttämättä ulkopuolista tukea, jos päätätte jatkaa. Tästä on kokemusta. Tosin pettämisepisodimme ei ollut läheskään tuota tasoa, ja tsemppaamista on vaatinut todellakin.
Sinun tulisi miettiä ennen kaikeea nyt omaa mielenterveyttäsi. Jos sairastutu niin lapsillesi ei jää ketään. Suosittelen sinua kohtaamaan tosiasiat tosiasioina ja pistämään eron vireille. Rankaahan se tulee olemaan mutta naisella täytyy olla itsekunnioitusta sen verran ettei salli itseleen nuin tehtävän. Jailmeisesti mies ei halua "jättää" toista naista niin tämäkin kertoo paljon.. Luulenpa että mies elää liitossa kanssasi velvollisuuden tunteesta. Voimia sinulle Ja onnea päätökseesi :)