Olen lukenut tätä palstaa muutaman viikon ajan lähes joka päivä ja kyllä alkaa masentamaan, kun lukee kuinka joku on yhtä pitkä kuin minä (165cm) ja painaa just reilut 60kg (ite 88-90).
Itsellä laihdutus-urakka meneillään, aloitettu kyllä vasta muutama päivä sitten ja hitaalla tahdilla. Oon lihonnu parissa vuodessa opiskelujen ohessa 20kg (koskaan en oo mikää siro kroppainen ollu,lihaksikas/hyvin treenattu kylläkin)...erilaisia syitä on ollu jotka johtanu syömiseen, koska olen selkeä "mieliala-syöjä" (isä kuoli, poikakaveri petti jne.). Nyt heräsin todellisuuteen, että vanhat vaatteet piukottaa joka paikasta ja mitkään ei näytä hyvältä päällä ja huomaan itsestäni piirteen jota ei aikaisemmin ole ollut eli mietin kehtaanko mennä esimerkiksi poikakaverini kanssa ulos jos hänen kavereitaan on tulossa mukaan siis häpeän itseäni ja pelkään että poikakaverinikin häpeää/alkaa häpeämään.
Päätin siis tehdä jotakin! Oon syöny viikossa jotain pussin sipsejä, suklaalevyn, irtokarkkeja varmaan jotain puol kiloa ja suklaajogurtteja ja limpparia plus kerta heses tai kebabis...eli ei ihme jos paino on noussut. Ymmärrän sen hyvin itsekin, mutta ei ollutkaan niin helppo päästä herkuista eroon, taidan olla riippuvainen. Päätin siis ettei enää sipsipussia ja suklaata eikä hese-safkaa (hese max kerta kuussa). Limpparin oon vaihtanu light:iin (osa limsasta jota olen juonut on ollutkin lightia mutta nyt kaikki) ja päättänyt että voin ostaa joskus pienen irtokarkkipussin, johon pistän salmiakkia ja vähän hedelmäkarkkeja, mutta ei sitäkään enää niin usein kuin ennen.
Ja noiden herkkujen tilalle yritän parhaani mukaan totutella syömään hedelmiä ja ruisleipää jottei nälkä iske.
Liikuntaa oon harrastanu jatkuvasti pari kertaa viikossa( bodypump,pace,perus kuntojumppa) eikä oikein enempään aika riitäkkään.Kotona kyllä stepperi et sil ajattelin et teen vaikka 10min per päivä(parempihan se ku ei mitään). Yksin kyl vaikee saada peffa ylös penkistä ja lähtee jumppaa (ei opiskelupaikkakunnalla sellaisia hyviä ystäviä/jumppakavereita, täällä kaverit laiskoja) mut oon parhaani mukaan tsempannu ja ajatellut että läski palaa että anna mennä vaan=)
Mut kylläpä alkaa masentaa vielä lisää kun joku painii "ylipainon" kanssa vaikka oikeasti on ihan normaali painoinen. Itse kun ensimmmäinen tavoite on 80kg (-10kg) joka pitäis kyllä syksyn tultua olla tavoitettu. Lupasin itselleni että sitten mennään shoppailee ja ostan kokonaisen asukokonaisuuden alusvaatteista lähtien (jos vaan rahaa on) ja jos joulun paikkeilla alkais 70kg häämöttämään ni sitte koko vaatekaappi uusiksi. 70kg olis mun tavoite tällä hetkellä, mut jos tuntuu että hyvin lähtee kilot pois ni mikä ettei sit vielä pari kg lisää pois. Ja noi loputki karkit ja herkut kokonaan pois jossain vaiheessa.
Mut juu..tulipa selitettyä.
Olis kiva kuulla saman painoisten kommentteja/laihdutuksesta/oletko tyytyväinen painoosi jne. eikä vain niiltä jotka on norm.painon ylärajalla ja siitä tarviis saada pari kg pois.
Itsellä laihdutus-urakka meneillään, aloitettu kyllä vasta muutama päivä sitten ja hitaalla tahdilla. Oon lihonnu parissa vuodessa opiskelujen ohessa 20kg (koskaan en oo mikää siro kroppainen ollu,lihaksikas/hyvin treenattu kylläkin)...erilaisia syitä on ollu jotka johtanu syömiseen, koska olen selkeä "mieliala-syöjä" (isä kuoli, poikakaveri petti jne.). Nyt heräsin todellisuuteen, että vanhat vaatteet piukottaa joka paikasta ja mitkään ei näytä hyvältä päällä ja huomaan itsestäni piirteen jota ei aikaisemmin ole ollut eli mietin kehtaanko mennä esimerkiksi poikakaverini kanssa ulos jos hänen kavereitaan on tulossa mukaan siis häpeän itseäni ja pelkään että poikakaverinikin häpeää/alkaa häpeämään.
Päätin siis tehdä jotakin! Oon syöny viikossa jotain pussin sipsejä, suklaalevyn, irtokarkkeja varmaan jotain puol kiloa ja suklaajogurtteja ja limpparia plus kerta heses tai kebabis...eli ei ihme jos paino on noussut. Ymmärrän sen hyvin itsekin, mutta ei ollutkaan niin helppo päästä herkuista eroon, taidan olla riippuvainen. Päätin siis ettei enää sipsipussia ja suklaata eikä hese-safkaa (hese max kerta kuussa). Limpparin oon vaihtanu light:iin (osa limsasta jota olen juonut on ollutkin lightia mutta nyt kaikki) ja päättänyt että voin ostaa joskus pienen irtokarkkipussin, johon pistän salmiakkia ja vähän hedelmäkarkkeja, mutta ei sitäkään enää niin usein kuin ennen.
Ja noiden herkkujen tilalle yritän parhaani mukaan totutella syömään hedelmiä ja ruisleipää jottei nälkä iske.
Liikuntaa oon harrastanu jatkuvasti pari kertaa viikossa( bodypump,pace,perus kuntojumppa) eikä oikein enempään aika riitäkkään.Kotona kyllä stepperi et sil ajattelin et teen vaikka 10min per päivä(parempihan se ku ei mitään). Yksin kyl vaikee saada peffa ylös penkistä ja lähtee jumppaa (ei opiskelupaikkakunnalla sellaisia hyviä ystäviä/jumppakavereita, täällä kaverit laiskoja) mut oon parhaani mukaan tsempannu ja ajatellut että läski palaa että anna mennä vaan=)
Mut kylläpä alkaa masentaa vielä lisää kun joku painii "ylipainon" kanssa vaikka oikeasti on ihan normaali painoinen. Itse kun ensimmmäinen tavoite on 80kg (-10kg) joka pitäis kyllä syksyn tultua olla tavoitettu. Lupasin itselleni että sitten mennään shoppailee ja ostan kokonaisen asukokonaisuuden alusvaatteista lähtien (jos vaan rahaa on) ja jos joulun paikkeilla alkais 70kg häämöttämään ni sitte koko vaatekaappi uusiksi. 70kg olis mun tavoite tällä hetkellä, mut jos tuntuu että hyvin lähtee kilot pois ni mikä ettei sit vielä pari kg lisää pois. Ja noi loputki karkit ja herkut kokonaan pois jossain vaiheessa.
Mut juu..tulipa selitettyä.
Olis kiva kuulla saman painoisten kommentteja/laihdutuksesta/oletko tyytyväinen painoosi jne. eikä vain niiltä jotka on norm.painon ylärajalla ja siitä tarviis saada pari kg pois.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Moikka!Mä oon 172 cm ja painan 84kg, enkä todellakaan ole tyytyväinen itseeni. Mä pidän itteeni ihan hirveän ruman näköisenä ja lihavana. :( Seurustelen aivan ihanan poikaystävän kanssa, joka rakastaa minua suunnattomasti ja pitää minua kauniina. Minä vain ajattelen, että hän yrittää edes jotenkin pitää itsetuntoani yllä. Parisuhteelle on tosi raskasta, jos toinen vain jauhaa laihduttamisesta, kuten minä. Minun pitäisi vain olla onnellinen hänestä ja luottaa siihen, että kyllä minäkin voin olla kaunis, vaikka en olekaan hoikka!!! Kaikkein kauheinta on ettei minulla kuitenkaan ole itsekuria laihduttaa muuta kuin pari kiloa ja sitten taas repsahdan... Mullakin on tavoite siinä 70kg, varmasti alitajunnassa vähemmän, mutta tuo nyt on ihan realistinen tavoite. Huomenna olis taas tarkoitus ottaa itseä niskasta kiinni kahden mässäilypäivän jälkeen ja sekin on vaikeeta:O!!!
Joo no sama vika, et poikakaveri kehuu maasta taivaaseen sekä ulkonäköäni ja luonnettani, mut ku itse ei siihen usko. Sitä vaan ajattelee kuinka ruma ja lihava on, en todellakaan löydä itsestäni niitä nättejä puolia ulkonäössä. Tai ehkä yhden, mun hiukset on tosi vahvat ja paksut ja niist oon pitäny huolta.
Mä oon kans tollanen et pystyn jopa 5kg laihduttaa ja sit ratkeen syömään herkkuja kasapäin, mut nyt ajattelin et jospa onnais silleen etten jätä kaikkia herkkuja pois vaan sallin itselleni välillä herkkujakin(syö ne laihatkin välillä karkkia), muttei samoissa määrin kuin ennen ja laatua vähän vaihtaen. Nyt ei oo mikää kauhee tsemppi päällä, mut ei auta, kesä tulee nopeesti ja olis kyl pal mukavempi siinä 10kg kevyempänä mennä katsomaan kesähepeneitä ja kulkea sitten niissä. Tuskin 10kg kesään mennes lähtee mut kesällä oon yleensä saanu ilman laihdutustakin tippumaa ku ei tee niin mieli syödä ja liikuntaaki tulee enemmän harrastettua. Mut hei tsemppiä sulle!Koitetaan saada tavoitettua se 70kg...jossain vaiheessa =)
Minä painin samassa sarjassa sinun kanssasi, eli olen 165cm pitkä ja painan n. 90kg tällä hetkellä. Painoa on kertynyt salakavalasti kolmen vuoden sisällä, kun aloin seurustella nykyisen poikaystäväni kanssa. Hän ei liho vaikka mässäisi mitä, ja minä siinä sivussa syön kuten hänkin ja paisun paisumistaan. Nyt olen vuoden alusta yrittänyt pikkuhiljaa parantaa elämäntapojani. Painoa ei ole jurikaan pudonnut, mutta koska olen liikkunut paljon on sentit kadonnut kropastani (1-5cm joka puolelta). Nyt pitäisi päästä tosta herkuttelusta vielä eroon. Mulla on ihan hirvee himo aina kaikkeen herkkuun..tosi vaikee kieltäytyä. Mut nyt sain myös motivaatiota, koska varattiin etelän matka kesälle ja ois kiva olla ees vähän kevyempi siihen mennessä. Minulla ei varsinaisesti oo mitään aikataulua, mutta tän vuoden puolella on se 70 kg tavoitteeni. Eli mitään ihmediettiä en aio noudattaa, koska haluan karistaa kiloni pysyvästi.
Ois kiva tsempata toisiamme tavoitteeseemme..jos haluasit vaikka kirjotella tänne et miten tää laihdutus sujuu?
Tsemppiä nyt alkuun..sehän se vaikeinta on!
Eli lueppa tuo minkä kommentoin JKJ:n viestiin=)
Olen sua vähän pidempi, 168cm ja painan suurinpiirtein yhtä paljon. Viimeksi vaaka näytti 90. Olen lihonnut 22kg vähän yli kolmessa vuodessa. Silloin vähän yli kolme vuotta sitten tutustuin nykyiseen avomieheeni ja siitä se lihominen lähti.
Avomieheni on laiha kuin mikä, ei lihoa vaikka mitä söisi...ja todellakin syö. Minunki tekee mieli karkkia jne. kun hänkin syö.. : /
Me molemmat ollaan aina tykätty karkeista, sipseistä , hese-ruoasta jne. Nyt oon jo pystyny jättään hese-ruoat pois, eikä itseasias ollu ees vaikeeta. Sipsit on ollu mun intohimoni ja niitä tekee mieli tälläkin hetkellä, mutta en voi mennä ostaan..olin tossa n. kk sitten kolme viikkoa syömättä sipsejä, ja sitten taas retkahdin. Nyt yritän taas olla syömättä niitä...ja pitää sen kans. Kesäkuun alkuun mennessä olisi tarkoitus saada edes jonkin verran kiloja pois. Jos 80 kiloon (-10kg) pääsis kesään mennes niin se olis jo tosi hyvä saavutus. Mutta mulla on kans tavoitteena toi 70kg. Sillä ei ole hirveästi väliä, että koska sen saavutan, mutta 80kg olis kiva kesäksi.
Muuten tämä mun laihduttaminen varmaan onnistuiskin ihan hyvin, mutta kun ne karkit. Avomies syö melkein joka päivä karkkia ja mä en kyl oikeesti pysty koko aikaa vastustaan kiusausta, vaikka yritänkin.
Ihanaa, kun kuulee sentään jonkun olevan samanpainoinen eikä valittamassa kahden kilon ylipainoa. Piristyin kummasti, ei kuitenkaan mitään vahingon iloa vaan kiva etten ole ainut kuka näissä painosarjoissa painii =)
Joo no mun avomies on kans tosi laiha eikä lihoa ei sitten millään vaikka syö samalla tavalla kuin minä. Mulla ongelmana ettei löydy nättejä sopivan kokoisia(isoja) vaatteita ja hänellä ongelmana ettei löydy niin pieniä vaatteita, no ei nyt ihan mut eipä paljon puutukkaan. Melkeen se vois lastenvaatepuolelta hakee vaatteet jos olis tarpeeks pituutta.
Meillä kyllä niinpäin että mä oon se joka niitä karkkeja ym kotiin kuskaa ja mies syö samassa. Oon nyt sanonu sille et se vahtii mua ja mun syömisiä ja sanoo et ei osteta jos meinaan ostaa.
Mites teillä muuten raskausarpien suhteen?Mä onnistuin lihoomaan niin nopeesti et vatsassa raskausarpia. Ei hirveän paljoa, mutta ikävästi kirkkaan punaisia=( Että niitten kanssa taistelua tässä samassa, paljon oon rasvannu ettei ainakaan lisää tulis.
Mut joo pistetään tänne vaan viestejä miten sujuu...Itellä vaaka näytti tänään 89,6kg että ehkäpä se on jo laskusuunnan ottanu.=)
Se on hyvä että sulla vaaka näyttää vähemmän!!! Mulla ei. Se pysyy koko ajan tossa 90kg. Eilenkin siivosin, kävin lenkillä ja olin illalla töissä (opiskelujen ohella..mutta onneksi viimeinen kerta oli eilen) enkä todellakaan syönyt paljon mitään, mutta vaaka on päättänyt että ei grammaakaan.
Tiedän ton vaate ongelman. Mulla on yllättäen sama ongelma :) Eli siis kivoja vaatteita ei löydy niin isoina kuin pitäis, ja sit jos löytyy niin ne ei näytä päällä yhtään hyvältä, läskiä roikkuu sieltä sun täältä. :(
Meillä meinasi oikeasti käydä tolleen että avomies ei meinannut löytää niin pieniä housuja mitä olisi tarvinnut. Tossa kolmisen kuukautta sitten ettittiin sille farkkuja ja sit jossain paikassa se kokeili yksiä farkkuja ja olisi tykännyt niistä, mutta kun ei ollut niin pientä kokoa!!! Onneksi toinen vaatekauppa oli huomioinut laihatkin miehet :)
Raskausarpia löytyy reisistä muutama, mutta eivät ole mun elämääni haitanneet, eli ei oo ollu kipeet yms.
Tänään se vaaka näytti lukemaa 89,4kg eli parisataa g on tippunu, kivaa!!
Heipat teille kaikille,
Tässä hieman minun laihdutus tarinaani. Olen 32v kahden lapsen äiti. Olen aina ollut roteva välillä lihava välillä hoikempi roteva ;) Erosin vuonna 2000 ja laihduin eron aikana 20kg n 4kuukaudessa. Tämä laihtuminen tapahtui ihan minun huomaamattani. Kun sitten tapasin nykyisen mieheni ja rupesin hieman myöhemmin odottamaan tytärtämme lihosin kaiken kaikkiaan 29kg. Aloitus paino oli siis 67kg (mun pituus muuten 167) ja lopuksi painoin 96kg. Tämä paino oli minulla myös kun lähdin laitokselta. Puolessa vuodessa synnytyksen jälkeen painoa oli vielä 94kg, kääääks. No siinä koettelin kaiken maailman kuureja ja jossain vaiheessa huomasin painavani 84kg siitä paino jostain kumman syystä (olisikohan tupakointi ollut syynä, aloitin sen vuosi tyttäreni syntymän jälkeen) tippui vielä 78kg:oon. Siihen sitten jumahdinkin. Aluksi se tuntui ihan ok painolta, kun vertasin sitä siihen 96 kiloon. No, nekin kilot rupesivat häiritsemään ja painuin painonvartijoihin viime kesänä. Viime lokakuussa painoni oli 69 kg! Mä olin tosi tyytyväinen tuohon saavutukseen ja mulla oli mukava olla. Vaatteet näyttivät ihan kivoilta päällä ja ajttellin, että jos paino ei halua tästä enää tippua niin olkoon! Marraskuussa tein sitten tupakanlopetus päätöksen ja siitä se sitten alkoi...Ylämäki... Mun paino on nyt noussut 77,9 kiloon!!!! Oli meinaan tuommoinen saldo tänä aamuna! Olen jo jonkin aikaa yrittänyt aloitella laihduttamista, mutta se siirtyy aina viikolla eteenpäin, niin myös tällä viikolla!
Joka pv katson peilistä ja tunnen itseni niiiin rumaksi ja lihavaksi! Luulisi tuon jo auttavan motivaation löytämiseen, mutta eipä se vaan löydykkään. Päivällä ja sitten viimeistään illalla sitä aina repsahtaa syömään.:((((
Kesä on kohta ovella ja mä vaan aloitan laihduttamisen ensi viikolla! No mutta toivottavasti me löydetään se tsemppi jo tänään, tästä hetkestä eteenpäin :))
Hyvää kevättä teille ja hoikempaa kesää myös ;))
valittamaan mulle, mutta oikeasti herkuttelu on ongelmani vaikka ylipainoa ei paljoa olekaan.
Millä hillitsette sitä, ettette syö esim. suklaata, tai pystytte ainakin lopettamaan ennenkuin syötte puolet jääkaapin sisällöstä?
Mulla on sellanen ongemla, että voin ihan hyvin olla muutaman päivän miltei syömättä, tuntematta liiemmin edes nälkää, mutta sitten kun aloitan syömisen, niin en osaa lopettaa.
Sellaisten ahmimiskohatusten jälkeen aina todella paha olo ja itseinho seuraa.
En osaa hillitä itseäni.
Siinä vaiheessa, kun olen kaupassa, ei tee mitään ees milei, mutta kotona kun vielä asun, niin äitini ostaa kaikkia karkkeja ja sipsejä ja valmistaa hyviä, rasvaisia ruokia.
Ja tulee syötyä, kun valtava nälkä yhtäkkiä ottaa vallan, kun aloittaa syömisen.
Joo no mullaki menee todella helposti siihen, et oon syömättä mitää herkkuja eikä tunnu pahalle edes mut sit ku pääsen vauhtiin ni maha tuntuu pohjattomalta. En syö oikeastaan sillee kaappeja tyhjiks et mä en oo esim sellane voileivän mussuttaja tms et mä syön sit just melkee pussillisen sipsejä yhteen menoon. Kaveri kerran ihmetteli ku meijä keittiön pöydällä oli suklaakeksejä ja niitä oli siinä kipossa. Se ihmetteli kui meil voi säilyy ne siinä, mut ku jos mä en siitä syöny yhtää ni niit ei menny mut sit ku otin yhden ni melkee kaikki meni...
Ja tohon äiskään...tuskin se äiskä pahaks pistää jos sanot et jättäis vaikka sipsit pois tai ettei ainakaa niitä joka kauppareissu kuskaa...Ja jos syöt tavallista ruokaa vaikka välil olis jonneki kermaan tehtyä ni ei se pahaa tee jos kerta ihan normaaleissa painoissa olet.
Itsekin teen ihan normaaleita ruokia ja käytän myös kermaa(tosin ruokakermaa,kevyttä), koska mielestäni maistuu paljon paremmalta, mutta minua ainakin on tasan nuo herkut lihottanut.Ja kun ei sitä kermaruokaa joka päivä kuitenkaa tee.
Ja nyt kun oon tosta heseruuasta yrittäny eroo ni oon ajatellu et jos iskee hirvee ranskis himo ni pistän uuniin ku ei niis oo loppujen lopuks paljoakaan rasvaa verrattaes hesen rasvassa uitettuihin.Itse oon ajatellu et pienestä se lähtee ku nälkäkuurille ei oo tarkoitus mennä.Ei ehkä nopeata, mutta kaipa se tehoaa.Toivotaan=)
Moikka. Jaa että muitakin epätoivoisia laihduttajia on olemassa...itselläni pituus 162 ja painoa 85 että samoiaa luokissa ollaan. Olen ollut aina lihava...tai no, lukioaikoina sain painon rutistettua parhaimmillaan 59 kiloon, mutta tunsi itseni aivan mahdottoman lihavaksi. Nyt kun voi okeasti sanoa itseään lihavaksi voi vain ihmetellä olenko tosiaan ollut noin laiha!!! Teillä tuntuu olevan muutenkin samanlaisia kokemuksia kuin minulla. Miesseuraa on riittänyt ja muutenkin on aina voinut tunte itsensä hyväksytyksi muiden silmissä, mutta ei vaan omissa silmissään. Olen muutaman kerran kans laihduttanut ne muutamat kilot ja aina ne onnettomat ovat tulleet korkojen kanssa takaisin. Päätin lopettaa murehtimisen ja joka-aamuiset laihdutuspptökset ja elää tällaisena kun olen. Mutta verenpaine ei malta pysyä normaaleissa lukemissa, jotan laihdutus taas alkakoon. Huokaus. Mun onmgelmana eikät ole karkit, sipsit, limut ja sellaiset. Ei edes pullat tai kakut. Yksinkertaisesti vaan pidän hyvästä ruuasta, juustoista ja punaviinistä. Niistä ne kilot kertyy kummasti kun liikunta on jäänyt minimiin. Hyvä puoli syömisessä on se ettei ainakaan tule anemiaa (hemog.141). Ja on niin vastustamattoman ihanaa nauttia rakkaan kanssa vähän muista iloista ja sen jälkeen jääkaapin suomista iloista:) Eli pitäisi varmaan löytää joku mukava juttu joka korvaisi syömisen nautinnollisuutta. Vaan mitä se voisi olla? En ole vielä keksinyt. Joka tapauksessa, aloittaa pitäisi ravinnon tarkkailu...tsemppiä teillekin:)
yksi kohtalotoveri. Täällois tällanen kohta 28 vuotias 168/100 tuhti 2 lapsen äiti.
Painoa on tullut pudotettua moneenkin otteeseen ja kahteen kertaan onnistunutkin loistavasti. Mun tavote ei olis mikään hikarimainen, ihan vaan jos 80kg pääsis, olisin tyytyväinen. Kummallakin onnistuneella kerralla aiemmin kävin parhaimmillani 75kg ja siinä olisin viihtynytkin, mutta tää elämä kun on yhtä ala ja ylämäkeä, kivunnut kiloineni takaisin täänne kolmenumeroisille luvuille.
Päätin nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloitan huomenna sairaalan kahden viikon rasvanpolttokeitto kuurin aluksi. Sillä alottanut joka kerta ja antaa hyvän vauhdin alkuun.
Kiva kun on muitakin samassa tilanteessa olevia;)
Koitetaas tytöt tsempata kaunista kesää varten.
P.S Jos kiinostais meilailla, ilmotelkaa tänne, niin vaihellaan osotteita
ei ole multa onnistunut koskaan %(. Se on niin hirveetä että kun päätin ottaa sitä vaan lounaaks töihin, niin eipähän tarvinnut syödä lounasta ollenkaan. Vau jos pystyt sillä alottamaan.
Kävin eilen vaakassa ja melkein pyörryin järkytyksestä. Olen ihmetellyt kun vanhat vaattet ei mahdu päälle, mutta jos kiloja on tullut lähes kymmenen lisää niin eipä ihme. Itselläni oikeasti syynä on liikunnan puute ja liian maistuva ruoka. Karkkeja en syö ja hyvin harvoin sipsejä. Joskus jäätelöä (no sitä ehkä liikaa) ja olisko suklaata sellanen 5 levyä vuodessa. Lopetin tupakan polton myös. Sitten on vielä nämä hormoniasiat. Joskus nuorena kun käytin e-pillereitä lihoin hirveästi. Lopetin pillerit ja sain ne kilot pois. En käyttänyt em. syystä johtuen pillereitä yms melkein kymmeneen vuoteen. Toissa kesänä päätin kokeilla Nuvaringiä. Muuten olen tosi tyytyväinen mutta uskon että se on sellainen hyvä lisä tähän painon nousuun. Mulla on nyt valtavasti opiskelu- (tarkoittaa kirjapinojen lukemista ja kirjoitustöitä)ja työkiireitä ja tuntuu ettei jaksa ajatellakaan liikuntaa vaikka oikeasti pidän jumpasta yms. Lisäksi uudessa kaupungissa en vielä tiedä kivoja paikkoja ja ennenkaikkea hyvää jumppaporukkaa. Trendipaikat, klubit ja tekstiiliurheilu ei ole mun juttu.