OLEN JO MUUTAMANVUODEN MIETTINYT EROA 2 LASTA
TALOT JA AUTOT, PUITTEET KUNNOSSA MUTTA EN OLE ONNELLINEN KUIN AINA VÄLILLÄ.
REMONTTIA PITÄISI TEHDÄ MUTTA MIES EI YKSINKERTAISESTI VIITSI, SITTEN RAIVOO ETTÄ KEKSIN KAIKKEE TEKEMISTÄ KUN PYYDÄN JONKUN PAIKAN LAATOITTAMAAN TAI TAPETOIMAAN.
SITTEN KUN TULEE VIINANHIMO NIIN SITTEN EI PIDÄTTELE MIKÄÄN YLEENSÄ KERRANKUUKAUDESSA KUN ON TILIPÄIVÄ JA SIT JUODAAN TAAS NIIN ETTÄ RAHAT ON LOPPU JA KITKUTELLAAN SEURAAVAAN RAHAPÄIVÄÄN.
VOI SANOA ETTÄ YKSIN HOIDAN LAPSET JA KODIN MIES SAA MAATA SOHVALLA SILLOIN KUN VÄSYTTÄÄ, MINÄ EN KOSKAAN. SITTEN MIES VIIKONVERRAN OSALLISTUU KOTIHOMMIIIN KUN PIDÄN SEN PÄIVÄSEN SAARNAN, EN JAKSAISI AINA RAIVOTA SAMASTA ASIASTA, TUNTUU SILTÄ ETTÄ MINULLA OLISI RENNNOMPI OLO JOS ASUISIN YKSIN JA EI TARVISI HERMOILLA SIITÄ ETTÄ ODOTTAISI JONKUN MUUNKIN TEKEVÄN HOMMIA KOTONA KOSKA SIIHEN ASENNOITUISI JO NIIN ETTÄ YKSIN TEKEE KAIKEN.
PELOTTAA VAAN NIIN ÄLYTTÖMÄSTI TALON MYYNNIT JA MUUTOT JA MITÄ SITTEN KAIKKI AJATTELEE. TAVALLAAAN KUN PUTOISI LÄHTÖPISTEESEEN TAKAISIN EPÄONNISTUNEENA JA PÄÄSEEKÖ SIELTÄ ENÄÄ YLÖSPÄIN..
TALOT JA AUTOT, PUITTEET KUNNOSSA MUTTA EN OLE ONNELLINEN KUIN AINA VÄLILLÄ.
REMONTTIA PITÄISI TEHDÄ MUTTA MIES EI YKSINKERTAISESTI VIITSI, SITTEN RAIVOO ETTÄ KEKSIN KAIKKEE TEKEMISTÄ KUN PYYDÄN JONKUN PAIKAN LAATOITTAMAAN TAI TAPETOIMAAN.
SITTEN KUN TULEE VIINANHIMO NIIN SITTEN EI PIDÄTTELE MIKÄÄN YLEENSÄ KERRANKUUKAUDESSA KUN ON TILIPÄIVÄ JA SIT JUODAAN TAAS NIIN ETTÄ RAHAT ON LOPPU JA KITKUTELLAAN SEURAAVAAN RAHAPÄIVÄÄN.
VOI SANOA ETTÄ YKSIN HOIDAN LAPSET JA KODIN MIES SAA MAATA SOHVALLA SILLOIN KUN VÄSYTTÄÄ, MINÄ EN KOSKAAN. SITTEN MIES VIIKONVERRAN OSALLISTUU KOTIHOMMIIIN KUN PIDÄN SEN PÄIVÄSEN SAARNAN, EN JAKSAISI AINA RAIVOTA SAMASTA ASIASTA, TUNTUU SILTÄ ETTÄ MINULLA OLISI RENNNOMPI OLO JOS ASUISIN YKSIN JA EI TARVISI HERMOILLA SIITÄ ETTÄ ODOTTAISI JONKUN MUUNKIN TEKEVÄN HOMMIA KOTONA KOSKA SIIHEN ASENNOITUISI JO NIIN ETTÄ YKSIN TEKEE KAIKEN.
PELOTTAA VAAN NIIN ÄLYTTÖMÄSTI TALON MYYNNIT JA MUUTOT JA MITÄ SITTEN KAIKKI AJATTELEE. TAVALLAAAN KUN PUTOISI LÄHTÖPISTEESEEN TAKAISIN EPÄONNISTUNEENA JA PÄÄSEEKÖ SIELTÄ ENÄÄ YLÖSPÄIN..
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ihan sama tilanne - toisin minulla kesti eron miettiminen yli 5 vuotta. Syksyllä muutin lasten kanssa pois ja entinen asunto on nyt myynnissä. Ex asuu siinä edelleen. Monet taistelut tässä on käyty ja varmaan vielä käydään, mutta itse olen tosi paljon onnellisempi! Monet vuodet olin jo yksinhuoltaja ja toinen makasi sohvalla osallistumatta yhtään mihinkään. Sähkölaskun maksoi... Muiden ihmisten ajattelemisista ei pidä piitata, meillä on vain tämä yksi elämä! Minä en ole enää missään tekemisissä exän sukulaisten kanssa, mutta heidänhän on valintansa. Tsemppiä!
MINULLA ON ASUNTOKIN JO OLIN KAKSIVIIKKOA AIVAN VARMA ETTÄ LÄHDEN MUTTA NYT JOSTAIN SYYSTÄ RUPESI TAAS PELOTTAMAAN, JA MIETIN ETTÄ PERUNKO ASUNNON.
AINA KUN TULEE TÄMMÖINEN TILANNE NIIN MIES HEITTÄYTYY "SUPERISÄKS" MUTTA SITTEN KUN ANAN PERIKS NIIN KAIKKI TAAS PALAUTUU ENTISELLEEN, NIIN ON ENNENKIN KÄYNYT...
Mene sinne asuntoon asumaan siksi aikaa, että miehesi hakee sinut sieltä pois.
Sano myös miehellesi, että lopettaa superisän esittämisen ja muuttuu sen sijaan normaaliksi isäksi.
En itse olisi halunnut erota, en missään nimessä.
Minun vaimoni voi minusta pahoin, ainakin minulle noin sitten sanoi. Hän voi pahoin vuosia, mutta ei koskaan kertonut, että minä olin se, mikä painoi. Ei hän tehnyt kotihommia, minä tein. Hänellä oli menoja, minä olin lasten kanssa. Minä tein meille kodin, vaikka uskoin todella, että me teimme sen yhdessä. Me emme puhuneet tarpeeksi, koska, jos minä puhuin, puhuin meistä ja lapsista..jos hän puhui, puheemme käsitteli sitä, miksi en huomioinut häntä tarpeeksi. No..meitin pointti oli se, että vaikka huomioin, hän ajatteli vain itseään,ei hän minua ajatellut, eikä lapsiamme, ei sellaista yhteistä mikä kuuluu normaaliin perheelämään. Kun sitten petti ja oikein pitkänkin aikaa, ei silloin maata kotisohvalla, näin se on. mutta kun siitä kiinni tulee, todella ottaa lujille ja sitten kadutaan. sanonkin, että jos toinen ihminen on luotu kulkemaan omia polkujaan..pitää päästää pois ja lähteä omille teilleen. En itse halunnut eroa, mutta kaikensorttinnen "henkinen väkivalta" ei sovi normaaliin ihmisen elämään, ei se sovi..avioliitto on yhteiselämää lasten kanssa, jos niitä luoja on suonut.Minä erosin itse liian myöhään, koska olin niin saamarin hölmö mies..enään en ole..toivon niin. Olen nämä asiat käsitellyt ja pohjamutia myöten..ei lämmitä ajatukset puhumisista, jos ei ole mistä puhua..eli, erilaiset ihmiset
pystyy kun yrittää:) ja ajattelee omaa ja lasten parasta. ei tuollaisesta mitään tule jos toinen käyttäytyy tuolla tavalla.
mutta totta on nekin voimat jostain kaivettava. ja jos on hyviä ystäviä he kyllä tukevat ja auttavat.
...niin minäkin tein.
Paremmin hommat nykyisin sujuu kun ei tarvitse huolehtia kuin kahdesta lapsesta kolmen sijaan.
Ei se erokaan ongelmitta suju, päänvaivaa riittää.
Nyt olen ollut kolme vuotta yksin. Asiat rullaa hyvin ja voimme kaikki paljon paremmin.
Pari vuotta siinä "siirtymävaiheessa" menee.
Yksi vinkki. Älä vaan ota uutta miestä heti riesaksesi :)
Nyt minun tilanteeni olisi jo se että voisin jonkun vierailevan tähden välillä ottaa luokseni. Enää en kuitenkaan halua...
Voimia valintoihin. Kerran täällä vaan eletään!
Älä koskaan jakele huonoja neuvoja ainoana perusteena, että "niin minäkin tein"!
Jos sinä olisitkin saanut asiasi hyvään järjestykseen (mihin en kuitenkaan usko), niin viestiketjun aloittaja ei siihen välttämättä pystyisi. Hänen kannattaisi ennemmin laittaa miehensä kuriin millä hyvänsä laillisella keinolla. Tai vaikka muuttaa erilleen vähäksi aikaa, niin mies uskoo, että vaimo on tosissaan.
Avioeroa ei pidä kuitenkaan ottaa. Siinä kärsivät eniten lapset, jotka eivät ole syyllisiä.
Oli sinulla kyllä yksi hyväkin neuvo:
"Älä vaan ota uutta miestä heti riesaksesi"
Uuden miehen ilmestyminen kuvaan mukaan moninkertaistaa lasten kärsimyksen, oli avioliiton tilanne muuten mikä tahansa. Avioerokin on helpompi, jos oman perheen särkymisen lisäksi ei tarvitse olla tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa - vieläpä sellaisten, jotka edesauttoivat oman perheen särkymistä.
"Kerran täällä vaan eletään!"
Näin taitaa alkuperäisen kirjoittajan mieskin ajatella. Onko tämä hyvä ajatusmalli? Otetaanpa huomioon, että lapsetkin elävät täällä vain kerran eikä aikuisilla ole mitään oikeutta pilata heidän elämäänsä.
Kyllähän viestin alkuperäisen kirjoittajan kannattaa kärsiä unettomuudesta vielä toinenkin vuosi.
Lopulta sairastuu ja lapsilla on kenties fyysisesti ja henkisesti väsynyt äiti.
Sehän on lapsille parasta...
En viitsi edes kertoa kuinka taitavasti olen pystynyt asiat omalla kohdallani hoitamaan.
Lapset voivat juuri niin hyvin kuin niiden äitikin voi.
Eronneiden vanhempien lapsista voi kasvaa aivan yhtä tasapainoisia aikuisia kuin ehjän perheenkin.
No, sinulla on oma kantasi. Mutta kovin mustavalkoinen on. Et sinä voi koskaan tietään kenenkään taustasta, mikä eroon johti...
Olen vähän samanlaisessa tilanteessa itsekin. Mietin ja mietin asioita, enkä jotenkin pysty tekemään ratkaisua.
Meillä ei liitossamme ole mitään ulkopuolisia asioita, joihin voisin tavallaan nojata päätöstäni, mutta suhteemme on kylmä kuin jää. Henkisesti on raskasta, kun emme puhu enää mistään. Apuakin on joskus haettu; turhaan. Yhteistä aikaa meillä ei ole eikä enää , ainakaan minulla, haluakaan järjestää sitä. Olimme muutama vuosi sitten romanttisessa paikassa lomamatkalla eikä oikeastaan edes koskettu toisiimme. Ystävätkin ovat huomanneet viileyden välillämme. Vain me yritämme kituuttaa tässä mukamas lasten takia.
Nyt olen vuoden verran oirehtinut unettomuudella ja elämän merkityksen menettäneenä. Pikkuhiljaa alan uskoa, että paha olo voisi helpottaa, jos muuttaisimme erillemme. Lapset jäisivät minulle ja uskon, että mieheni ja minun välillä säilyisi keskusteluyhteys jatkossa paremmin kuin nyt.
Kerroin oman tarinani, koska jotenkin antaa voimia sekin, että joku toinenkin on samassa tilanteessa. Toivottavasti saamme elämämme raiteilleen.
Ajattele joka aamu ensimmäisenä ja monta kertaa päivässä, että rakastat miestä jonka kanssa olet. Omalla ajattelulla voi tehdä mielettömän isoja juttuja!Parisuhde on tahtomista. En missään nimessä suosittele eroa, kaduttaa. Mutta asiat pitää menettää ennenkuin ne huomaa. Matka ei välttämättä ole paras ratkaisu, tai vauvat ym. kuten ihmiset luulevat. Tee ruokaa, osta vinkkupullo, lapset hoitoon, musiikki ja jutelkaa. Arvosta toista!Ole päivä hellä itse. Kun antaa niin tuppaa saamaan. Näillä eväillä hyvää viikonloppua!Ps. Pähkinänsärkijät kuulemma järjestävät hyviä viikonloppuja, jotka lähentävät...
Oma asenne voi joskus olla ratkaiseva. Oma käytös vaikuttaa väistämättä toiseenkin. Harva pystyy vastustamaan iloista ja hymyilevää ihmistä.
Onni syntyy siitä, kun arjen vastoinkäymiset saadaan ratkaistuksi.
"Mutta asiat pitää menettää ennenkuin ne huomaa."
Näin se valitettavasti on. Moni ajattelee, että minulla on asiat huonosti, vaikka vieressä kulkevalla olisi paljon huonommin!
nykypäivänä on tapa lähteä paljon pienmmästäkin asiasta,,, että olisin lähtenyt jo aikaa sitten,,,,
älä ainakaan ala,siitä ei saa kuin huoran maineen,ja siitä kärsii sitten lapsetkin.