Olen 20 vuotias nainen. Painoni on tällä hetkellä n.91 kg ja pituuteni 169 cm. YÖK! Olen ollut ylipainoinen niin kauan kuin muistan, eli varmaan aina. Eniten olen lihonut viimeisen puolentoista vuoden aikana, kun olen asunut yhdessä poikaystäväni kanssa. Tänne muuttaessanikin olin ylipainoinen n. 79 kg, mutta täällä ollessani olen lihonut ainakin sen 12 kg. Muistan kun lukiossa painoin n. 74 kg ja pidin itseäni kauheana läskinä. Olisinpa tajunnut pysyä siinä.
Unelmani olisi olla normaalipainoinen painoindeksiltäni, ja mahtua esim. koon 38 vaatteisiin. Tällä hetkellä vaatteet ovat n. kokoa 44. En halua laihaksi, vaan haluan, että painoni olisi terveellinen, eikä vaikeuttaisi jokapäiväistä elämää. Haluaisin myös mahtua kauniisiin vaatteisiin ja mennä joskus uimarannalle niin ettei tarvitsisi hävetä.
Miksi en sitten vaan laihduta? En tiedä. Suurin kilomäärä jonka olen koskaan onnistunut laihduttamaan on n. 6-7 kg. Viime alkusyksynä oli taas kova vauhti päällä. Kykenin olemaan n.2 kuukautta vähän terveellisemmällä ruokavaliolla ja laihduin n. 5 kg. En tiedä mitä tapahtui, mutta kilot palasivat korkoineen. Haluaisin vain laihtua turvallisesti ja samalla muuttaa elämäntapojani terveellisiksi.
Suurin syy siihen, etten ole kyennyt laihtumaan on se, että omaan katastrofaalisen huonon itsekurin. En osaa kieltää itseltäni mitään herkkua ja jos kerran kiellän otan seuraavana päivänä vahingon takaisin kaksin verroin. Olen myös suhteellisen tyytyväinen elämääni. Minulla on upea mies, joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen. Opiskelut sujuvat hyvin. On paljon kaverisuhteita jne. Luulen, että tämä tyytyväisyys antaa minulle aina luvan mässäillä. Eihän tässä ole mitään järkeä...tiedän.
En siis ole onnistunut laihtumaan kunnolla ikinä, enkä osaa edes kuvitella, että ikinä pystyisin. Tiedän kuitenkin, että tällä menolla tuhoan itseni ja tuhlaan elämäni. Mietin lihavuuttani joka päivä ja se aiheuttaa minulle liikaa aivan tarpeetonta stressiä.
Tämä onkin nyt avunhuuto. Tiedän ettei kukaan muu voi auttaa minua kuin minä itse, mutta rohkaisevat sanat varmasti auttaisivat. Tiedän, että ihminen laihtuu, kun kuluttaa enemmän energiaa kuin saa. Olen lukenut kymmeniä laihdutuskirjoja ja tiedän kaiken tarpeellisen teorian laihdutuksesta. En vain saa tuotua sitä käytäntöön.
Syömistottumukseni ovat väärät. Olen kyllä vaihtanut kaikki vaihdettavissa olevat elintarvikkeet vähäkalorisempiin, ja syön niitä, mutta sen lisäksi minun on saatava joka päivä herkutella. Jos kaapissa on herkkuja kuten vaaleaa leipää, rahkavaahtoa, lihapiirakkaa tai pizzaa syön ne, mutta vaikka kaapissa ei olisikaan mitään ei se minua hyödytä. Kun minulle tulee tunne, että nyt on saatava jotain hyvää, en pysty vastustamaan sitä ja menen lähikioskille tai kauppaan tai tilaan pizzan.
Olen laskenut joskus kaloreita ja tiedän mitä ruuat sisältävät, mutta en kuitenkaan haluaisi ruveta niitä laskemaan, tai pitämään ruoka tai painopäiväkirja, se on minulle liian järjestelmällistä ja tuottaa stressiä. Jos esim. unohtaisin merkitä ylös parit kalorit tai ruuat tai painot, niin tuntuisi heti että olen epäonnistunut ja luovuttaisin.
Haluaisin laihtua tavallisella kotiruualla, mutta onkohan se ikinä mahdollista? Mikä auttaisi onnettomaan itsekuriini? Mitä teen kun pitää saada jotain hyvää? Millä pidän motivaation yllä? Kaikenlaisia kommentteja kaipaan. Kiitos sinulle joka jaksat lukea tämän ja kenties vastata.
Unelmani olisi olla normaalipainoinen painoindeksiltäni, ja mahtua esim. koon 38 vaatteisiin. Tällä hetkellä vaatteet ovat n. kokoa 44. En halua laihaksi, vaan haluan, että painoni olisi terveellinen, eikä vaikeuttaisi jokapäiväistä elämää. Haluaisin myös mahtua kauniisiin vaatteisiin ja mennä joskus uimarannalle niin ettei tarvitsisi hävetä.
Miksi en sitten vaan laihduta? En tiedä. Suurin kilomäärä jonka olen koskaan onnistunut laihduttamaan on n. 6-7 kg. Viime alkusyksynä oli taas kova vauhti päällä. Kykenin olemaan n.2 kuukautta vähän terveellisemmällä ruokavaliolla ja laihduin n. 5 kg. En tiedä mitä tapahtui, mutta kilot palasivat korkoineen. Haluaisin vain laihtua turvallisesti ja samalla muuttaa elämäntapojani terveellisiksi.
Suurin syy siihen, etten ole kyennyt laihtumaan on se, että omaan katastrofaalisen huonon itsekurin. En osaa kieltää itseltäni mitään herkkua ja jos kerran kiellän otan seuraavana päivänä vahingon takaisin kaksin verroin. Olen myös suhteellisen tyytyväinen elämääni. Minulla on upea mies, joka rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen. Opiskelut sujuvat hyvin. On paljon kaverisuhteita jne. Luulen, että tämä tyytyväisyys antaa minulle aina luvan mässäillä. Eihän tässä ole mitään järkeä...tiedän.
En siis ole onnistunut laihtumaan kunnolla ikinä, enkä osaa edes kuvitella, että ikinä pystyisin. Tiedän kuitenkin, että tällä menolla tuhoan itseni ja tuhlaan elämäni. Mietin lihavuuttani joka päivä ja se aiheuttaa minulle liikaa aivan tarpeetonta stressiä.
Tämä onkin nyt avunhuuto. Tiedän ettei kukaan muu voi auttaa minua kuin minä itse, mutta rohkaisevat sanat varmasti auttaisivat. Tiedän, että ihminen laihtuu, kun kuluttaa enemmän energiaa kuin saa. Olen lukenut kymmeniä laihdutuskirjoja ja tiedän kaiken tarpeellisen teorian laihdutuksesta. En vain saa tuotua sitä käytäntöön.
Syömistottumukseni ovat väärät. Olen kyllä vaihtanut kaikki vaihdettavissa olevat elintarvikkeet vähäkalorisempiin, ja syön niitä, mutta sen lisäksi minun on saatava joka päivä herkutella. Jos kaapissa on herkkuja kuten vaaleaa leipää, rahkavaahtoa, lihapiirakkaa tai pizzaa syön ne, mutta vaikka kaapissa ei olisikaan mitään ei se minua hyödytä. Kun minulle tulee tunne, että nyt on saatava jotain hyvää, en pysty vastustamaan sitä ja menen lähikioskille tai kauppaan tai tilaan pizzan.
Olen laskenut joskus kaloreita ja tiedän mitä ruuat sisältävät, mutta en kuitenkaan haluaisi ruveta niitä laskemaan, tai pitämään ruoka tai painopäiväkirja, se on minulle liian järjestelmällistä ja tuottaa stressiä. Jos esim. unohtaisin merkitä ylös parit kalorit tai ruuat tai painot, niin tuntuisi heti että olen epäonnistunut ja luovuttaisin.
Haluaisin laihtua tavallisella kotiruualla, mutta onkohan se ikinä mahdollista? Mikä auttaisi onnettomaan itsekuriini? Mitä teen kun pitää saada jotain hyvää? Millä pidän motivaation yllä? Kaikenlaisia kommentteja kaipaan. Kiitos sinulle joka jaksat lukea tämän ja kenties vastata.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Itse olin 170/82, kun havahduin viimein, että jotain on tehtävä. En halua tässä iässä repsahtaa niin pahasti, etten voi käyttää esim. haluamiani vaatteita.
Ymmärrän hyvin sinun ruuanhimosi, olen itse aivan samanlainen. Aikaisemmin söin joka päivä paljon ns. tavallista ruokaa (kotiruokaa sekä pitsaa ja hamppareita)ja sen lisäksi JOKA PÄIVÄ jotain makeaa: karkkia, pullaa, keksiä, sipsiä jne. Makeanhimoni oli niin suuri, että oli aivan pakko saada joka päivä jotain, eihän se ole normaalia!
Minua auttoi yksinkertaisesti se, että haluan ensi kesänä olla bikinikunnossa! Minulla on myös ihana poikaystävä, eikä hänen mielestään minun tarvisi laihtua grammaakaan, mutta itse haluan. On ymmärrettävä se, että jokapäiväiset herkuttelut on unohdettava, että voisi laihtua. Makeannälkään syön itsetehtyä rahkaa ja kalorittomia mehukeittoja. Jos tekee mieli popsia sipsejä, ostankin porkkanoita ja kurkkuja, jotka viipaloin ja dippailen niitä dippikastikkeeseen. Tavallista ruokaa syön normaalisti, mutta vähennän liiat hiilarit, enemmän proteiinia kuten erilaista lihaa, se pitää nälän loitolla
Kuvittele, miten hyvältä näyttäisit uusissa biksuissa ja miten ihanaa olisi kesällä käydä alennusmyynneissä ostelemassa mukavia ja pienempiä vaatteita! Kyllä sinä siihen pystyt!
Ja älä luovuta, vaikka joskus sortuisit herkuttelemaan: itsekin söin eilen pitkästä aikaa suklaapatukan ja karkkipussin, mutta tänään olen taas ruodussa! Ei yksi mässäily koko laihdutusta kaada. Tsemppiä!
Unohtui sanoa, että kun "vieroitat" itseäsi makeasta, niin ensimmäiset päivät ja viikko ovat kaikista vaikeimpia! Mutta pysy lujana, älä popsi mitään sokeria ensimmäisinä päivinä, niin olo helpottuu ja yhtäkkiä huomaakin, ettei olekaan niin kova makeanhimo. Mutta muista syödä normaalia ruokaa, koska nälkäisenä himot pahenevat.
Voi kuullostaa aika pahalta, mut ihanaa kun löytyy samanlaisia ihmisiä. Luulin jo hetken olevani maailman ainut selkärangaton :) Inhoan itseäni aikas rankasti vaikka minulla on ihana mies, talo, kaverit ja työ. Itse olen 165 pitkä ja painan 90 kiloa. Omistan myöskin useita laihdutus / terveysoppaita, tiedän asiasta paljon, mutta käytäntö ei oikein luonnistu.... Olenkin nyt vakavasti harkinnut Atkinsin oppeja, mutta ei ole vielä sisu riittänyt.
Mulle ainut kompastuskivi on olut. Olin tipattomalla tammi-helmikuulla mutta kun paino ei tippunut niin en viitsinyt jatkaa...
Huomasin omalla kohdallani että kun jätin karkit ja sipsit pois tuli olut ja hyvät viinit tilalle. Joten paheiden summa pysyi vakiona.
Haluan toivottaa sinulle mahdottomasti mielen lujuutta ja tsemppiä. Jokainen herkku jonka jätät väliin on kotiin päin. Älä ole liian ankara itseäsi kohtaan, jos sorrut jatka vain seuraavana päivänä urheasti eteenpäin. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kyllä sinä onnistut!!
Pikku hiljaa ajan kanssa. Onnea ja positiivista mieltä urakkaasi!!
Tämä antaa iiiison askin sisua, ei muuta kuin Atkinsille! Itse olen alkuvuoden ollut vähähiilihydraattisella ja muutamasta repsahduksesta huolimatta into vain kasvaa koko ajan. Ei ole tarvinnut kitua nälässä ja syödä pahoja kevyttuotteita. Eikä tarvitse miettiä paljonko saan syödä, tietysti järki mukana niissä annoksissa. Ja kun sitä viiniäkin saa juoda!
Itseltäni on lähtenyt noiden repsahdusten takia vasta viitisen kiloa tänä vuonna, mutta alkaa jo housut valua ja naruja saa kiristää. Eli kyllä sitä pienentymistä tapahtuu vaikkei se vaa'an lukemissa näy :)
Kummallisinta on, että enää en luovuta vaikka paino ei tipu. Tuntuu vaan niin hyvältä. SUOSITTELEN KAIKILLE!
mulla on ihan sama juttu tossa itsekurissa. en vaan pysty sillä himon hetkellä hallitsemaan itseäni vaan _keksin itselleni tekosyitä_ minkä takia saisin syödä vaikka sen suklaalevyn! sama juttu, olen tyytyväinen elämääni (paitsi painon kannalta) ja kuvittelen juuri sillä hetkellä etten tarvitse laihdutusta, elämä on juuri näin hyvä. mutta ei ole! heti kun olen sen pirun suklaalevyn syönyt, lupailen taas aloittavani laihiksen. itsensä huijaaminen on tyhmää! hyvä tapa hallita itsensä on kirjoittaa vaikka päiväkirjaa. sinne voi kirjoittaa syyt miksi haluaa laihduttaa ja miksi ei halua pysyä siinä tilassa missä nyt on :) sitten kun taas himon hetki lähestyy voi taas ottaa kirjan esille ja tutkailla syitä miksi EI kannata mässäillä. Sinun suurin ongelmasi on juuri tuo ylimääräinen mässäily. sinun täytyy vain yrittää hillitä itsesi. heitä pizzerian numero roskiin ja ajattele että sitten kun olet ihannepainossasi voit harkita haluatko vai etkö haluakkaan syödä sitä pitsaa. kumpi on parempi? täydellinen elämä vai se pitsa? päätös on JUURI SINUN! ei kenenkään muun! tsemppiä sulle!
Mäkin olen 20 vuotta ja lähes prikulleen saman pituinen ja painoinen kuin sinä. Mä alotin pari viikkoa sitten tosissani laihduttamisen. Tai yritän mieltää tämän loppu elämänäni enkä ohimenevänä laihdutuskuurina, koska jos laihdun ja palaan vanhoihin tottumuksiin painan kohta taas 93 kiloa. Kirjotin juuri omasta tavotteestani ja motiiveistani tälle palstalle ja aloin lukea alaspäin viestejä ja törmäsin tähän. Voi kun olis meillä molemmilla voimaa muuttaa elämämme.
Mulla kanssa makeanhimo on suuri ja sen kanssa ongelmana on, että kun syö paljon herkkuja, niin mikään muu ei maistu enää miltään. Ei hyvä kanakeitto ole houkuttelevaa jos on koko päivän syönnyt suklaata, vanukasta ja leivonnaisia ja vaikka mitä. Nyt kun jätin herkut pois niin usko tai älä, jopa omena riittää tyydyttämään makeanhimon.
Mä harrastan kanssa sellasta psyykkausta, etten kohdista kaikkia mielihyväntunteitani esim vanhaan tuttuuni suklaaseen. Ennen aina kun harmitti tai väsytti tai tylsistytti ajattelin että "ooi, ostan paljon suklaata ja keksejä ja tulen kotiin syömään ja mässään ja on ihanaa ja kaikki se makea ja..." Eli päässäni yhdistin kaikki ihana on makeaa ja makea on kaikki, mikä on ihanaa. Nyt jos tunnistan ton ajattelumallin, niin muutan sitä. Ajattelen että voi, kun vaan pääsen täältä kotiin niin otan jalkakylvyn tai jotain muuta vastaavaa. Myös pieni lenkki, vaikka vaan lähiön ympäri parikymmentä minuuttia, vie ajatukset pois ruuasta ja syömishimosta. Myös siivoaminen ja kukkien ruukkujenvaihto ja muu aktiivinen puuhaus auttaa, kun ei kerkeä koko ajan vaan märehtimään ruokaa.
Mä olen kanssa monta kertaa yrittänyt laihduttaa. Kerran onnistuinkin laihtumaan aika paljon, kun olin joka ilta jossain kavereiden kanssa menossa enkä ehtinyt istumaan kotona mässäämässä. Nyttemmin hälyttävästi olen ruvennut mielummin istumaan kotona mässäämässä kuin tapaamaan kavereita.
Mutta nyt teen kaiken mahdollisimman helpoksi. Juuri niinkuin sanoit, että jos lasket tarkasti ja unohdat merkitä jotkut pikkuluvut niin masennut kun koet epäonnistuvasi.
Mua on auttanut paljon nälkä. Se on ihmeen hyvä mittari ja laihdutusapulainen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Syön vain silloin kun olen oikeasti nälkäinen.
Onnea ja voimia sinulle (ja minulle).
Ilmoittele palstalla mitä sinulle kuuluu, lukisin mielelläni.
Ja muista että aina saa yrittää ja vaikka repsahtaa niin tärkeintä on että yrittää uudelleen, niinkuin joku ylempänä ketjussa kirjoitti.
Ihana lukea että on muitakin minunlaisiani :)
Kiitos tuhannesti kaikille, jotka olette vaivautuneet vastaamaan viestiini ja rohkaisemaan minua! Kyllä nyt tuli oikein kunnon annos uutta puhtia. Mutta kirjoittelen tänne lisää kuulumisia pian. C U !
Onnea myös täältä valitsemallesi painon pudotus tielle.
Itse olen kokeillut kaikkia keinoja niin painonvartijoista vichy-diettiin.
Nyt olen toista viikkoa noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota/elämäntapaa nimeltä south beach diet
Ja sopii ainakin minulle, koska aiemmat laihdutukseni kaatuivat juuri liikaan leivän yms. hiilihydraattien syöntiin.Nyt on nälkä pysynyt poissa ja motivaatio senkun kasvaa päivä päivältä.
Lisäksi on olemassa melko hyviäkin sokerittomia karkkeja/jäätelöitä, joilla voi palkita itseään kun on päässyt vauhtiin laihdutuksessa.
hyviä sivuja netissä on, mistä voisit saada infoa mm.
1.sonera plaza-ellit-keskustelut ja siellä tsemppikerho kohdasta erilaisia tukiryhmiä laihdutukseen mm. sbd(south beach diet)ryhmä
2.kutri.net sivuilla runsaasti tietoa laihdutuksesta
3. esim vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta tietoa löytyy hakusanoilla vaikka: south beach diet
tai suomenkielisiä: karpit.net.
laitan huvikseen vielä vaikka tuon sbd.n yleisohjeen, jonka olen poiminut ellien keskusteluista/tsemppiryhmä sivuilta.
SBD ? South Beach Diet
Vaihe 1: Kahden viikon ?kieltäytyminen?
Nämä 2 viikkoa on vaikeimmat. Tämä aikana on mahdollisuus laihtua 3-6 kiloa (jopa 8) riippuen aloituspainosta.
?Dieetti? sallii kunnon annokset proteiinia, hyviä rasvoja sekä matalan GI:n omaavia hiilihydraatteja, joita tarvitaan mm. verensokerin kontrolliin. Kuitenkin kun tämä vaihe loppuu, kaikkien karkki-, sokeri-, leipomo- tms. tuotteiden himon tulisi olla hävinneet.
Joka päivä tulisi syödä jopa 6 kertaa, joten nälän ei pitäisi yllättää. Jos näin kuitenkin käy, annosten koot ovat tod.näk. liian pienet. Annosten tulee olla normaalin kokoisia, tarpeeksi isoja viedäkseen nälän, mutta ei enempää (ei ähkyä). Eikä tarvitse laskea mitään kaloreita/hiilihydraatteja!!!
Naudanliha: Mahdollisimman rasvattomat osat, (sisäpaisti, ulkopaisti, ulkofile, sisäfile, jauheliha...)
Sianliha: Keittokinkku, File-pekoni, ulko- ja sisäfile
Vasikanliha: kyljykset, leikkeleet..
Siipikarja (nahaton): kalkkunan- ja broilerin rintaleike/file, kalkkunapekoni
Kalat ja äyriäiset: kaikenlaiset kalat ja äyriäiset.
Juusto (rasvaton tai vähärasvainen): amerikkalainen, cheddar, raejuusto, maidoton tuorejuusto (esim. soija-), feta, mozzarella
Pähkinät: maapähkinävoi, maapähkinät, pecan- ja pistaasipähkinät.
Kananmunat: ei rajoitusta. Käytä halutessasi rasvattomia munavalmisteita.
Tofu: käytä pehmeää, vähärasvaista tai kevyttä tofua. Makeuttamaton soijamaito.
Vihannekset ja palkokasvit: latva-artisokat, parsa, pavut ja palkokasvit, parsakaali, kukkakaali, selleri, kurkku, munakoiso, salaatti, sienet, pinaatti, tomaatti, kesäkurpitsa, paprika, sipuli.
Rasvattomat tai vähärasvaiset maitotuotteet, mm. rahka, maustamaton jugurtti, maito, viili
Rasva: kasvisrasvat, rypsiöljy, oliiviöljy
Mausteet: kaikki mausteet, joihin ei ole lisätty sokeria.
Sekalaista: (kovat) sokerittomat makeiset (korkeintaan 75 kaloria päivässä): kaakaojauhe (sokeroimaton), keinotekoiset makeutusaineet.
Kahviin/teehen voi laittaa rasvatonta maitoa halutessaan.
Vältettavia ruokia 1. vaiheessa:
Naudanliha: maksa, kylkipihvit, muut rasvaiset osat.
Vasikanliha: rinta;
Siipikarja: kanansiivet, reidet ja koivet, kalkkunansiivet, ankka, hanhi, siipikarjatuotteet (teolliset).
Sianliha: hunajakinkku;
Juusto: Brie, Edam, kaikki täysrasvaiset juustot.
Vihannekset ja palkokasvit: ohra, punajuuret, pitkäpavut/ lehmänpavut/mustasilmäpavut , porkkanat, maissi, pintopavut, bataatti, perunat, jamssi.
Hedelmät: vältä kaikkia hedelmiä ja hedelmämehuja 1. vaiheen aikana.
Tärkkelys: vältä kaikkia tärkkelyspitoisia ruokia 1. vaiheen aikana, mm. kaikkea leipää, muroja, puuroa, riisia, pastaa, piirakoita, perunoita, leivonnaisia.
Maitotuotteet: jäätelö, vanukkaat.
Alkoholi: vältä kaikkea alkoholia 1. vaiheen aikana.
2.Vaihe
Kahden viikon jälkeen aletaan taas syödä monipuolisemmin, mm. täysjyväleipää, tummaa riisiä ja -pastaa, mysliä, kuitupitoisia muroja, puuroa, hedelmiä ja marjoja, sekä vihanneksista muita kuin punajuuria, porkkanoita, maissia ja perunoita (näitäkin voi toki syödä, mutta harvoin). Vältä kakkuja, pullia, keksejä, vaaleata leipää/pastaa/riisiä. Ideana on tuoda vaiheessa 1 olleita kiellettyjä aineksia pikkuhiljaa takaisin ruokavalioon. Ei kaikkia samaan aikaan eikä kertarysäyksellä.
Aloita esim. lisäämällä lounaaseen/välipalaan hedelmä, lisää seuraavaksi esim. aamupuuro/pala leipää jne. jne... Painon lasku hidastuu hieman (?terve? painonlasku on 0,5-1,0 kg/viikossa) Pysyttele tässä 2-vaiheessa kunnes olet saavuttanut tavoitepainosi. Mikäli painosi alkaa nousta, palaa takaisin 1.vaiheeseen.
Onnistumisen ?salaisuus? on glykeeminen indeksi (GI) joka luokittelee hiilihydraatit sen mukaan miten ne vaikuttavat veren sokeriin. Tavoite on syödä enemmän hiilihydraatteja samalla kun painosi laskee. Jos lisäät omenan ja palan leipää/aamupuuron ruokavalioosi päivässä ja painosi laskee, hyvä. Jos kokeilet omenaa, kahta leipäpalaa ja banaania päivässä ja huomaat että painonlasku pysähtyy, olet mennyt liian ?pitkälle?. Vähennä jotain tai kokeile muita hiilihydraatteja.
Ole tällä ?varovaisella polulla? niin kauan kuin olet vaiheessa 2, syöden useimpia hyödyllisiä hiilihydraatteja ja kiinnittäen huomiota siihen miten ne vaikuttavat sinuun. Varo myös ruokia, jotka saavat aikaan ?himon?.
Ruoat, joita voit taas syödä:
Hedelmät: Omenat, marjat, cantalope-meloni, viinirypäleet, greippi, mangot, appelsiinit, persikat
Tärkkelys (käytä varoen): bagelit (täysjyvä), ruis-/täysjyvä-/rouhe-/täysjyvävehnä- leipä, puurot (kaura-, ruis-, ohra- jne. [EI PIKA]), murot (täysjyvä esim. ALLBRAN, CHEERIOS), pasta (täysjyvä, esim. kaura- ruis-), täysjyväriisi, pitaleipä
Vihannekset ja palkokasvit: ohra, mustasilmäpavut, pintopavut, bataatti, jamssi.
Sekalaista: Suklaa (tumma, säästeliäästi), vähärasvainen vanukas
Ruoat, joita voi syödä joskus/ joita voit välttää kokonaan:
Tärkkelys: vaalea leipä/sämpylät, pullat, keksit, maissihiutaleet, vaalea pasta, vaalea riisi, riisikakut, riisipuuro
Vihannekset: Punajuuri, porkkana, maissi, peruna
Hedelmät: Banaani, säilykehedelmät, ananas, rusinat, vesimeloni
Sekalaista: Hunaja, hillo, jäätelö
Vaihe 3 (loppuelämäsi...?)
Tämä on ylläpitovaihe, näin syöt lopun elämääsi. Se on kaikkein liberaalein vaihe. Voit jatkaa välipalojen syöntiä, mutta saatat pärjäät ilmankin niitä.
Aina tulee hetki, jolloin herkuttelet ?liikaa?. Näinä aikoina voit mennä takaisin 1.vaiheeseen viikon/parin ajaksi. Pääset takaisin tavoitepainoosi ja siirryt suoraan takaisin 3. vaiheeseen.
ÄLÄ UNOHDA (kaikissa vaiheissa)
1. Juo ainakin 8 lasillista vettä/ kivennäisvettä/ kahvia/ teetä/ makeuttamattomia virvoitusjuomia päivässä
2. Suositus on rajoittaa kofeiinin juontia 1 kuppiin/päivä. Jos kahvista mahdotonta luopua niin korkeintaan pari kuppia.
3. Ota päivässä multivitamiinitabletti ja b-vitamiinitabletti.
4. Ota päivässä kalkkitabletti (500 mg miehet [kaikenikäiset] ja alle 50v. naiset, 1000 mg yli 50v. naiset)
sinä olet vielä nuori ja niin kuin itse sanoit niin itsestä se on kiinni ja vaikka kuinka kehutaan jotain tapaa niin itsekuria se vaatii,
sinun kannattaa perehtyä syöntitapojen muutokseen tosissaan sillä muuten sinun painosi saattaa olla 10v kuluttua 140kg.
itse olen vihdoin ja viimein oppinut aivan tavalliset ja terveelliset syöntitavat kutrilta.
eikä maksa mitään ,osoite: www.kutri.net
sivuilla käsitellään laihutus kokonaisuutena fyysiseltä ja psyykkiseltä kannalta.sillä lihavuus ei johdu pelkästään ruuasta.
kyllä se onnistuu sinullakin sillä minäkin opin vasta 40 vuotiaana terveelliset syöntitavat.
terv. menestystä terveellisempään elämään.
Loistavaa, että olet "herännyt" todellisuuteen.
Minun tarinani: Itsekin olin lukioajat 74-kiloinen (mutta pituutta 174 cm) ja luulin olevani valtava läski, koska kaverini olivat parikymmentä kiloa minua kyvyempiä.
Sitten paino alkoi nousta. Apua, 80 kiloa - 90 kg - 95 kg - 101 kiloa... Kaikki tämä kahdessa vuodessa. Olin töissä, poikaystävän kanssa söimme karkkia vähän väliä ja herkuttelimme, kun oli omaa rahaa ja oma määräysvalta ruuan suhteen.
Aloitin Painonvartijat. Ei hyötyä, vaikka laskin tarkkaan kaikki pisteet ja söin todellakin ohjeitten mukaan. Minua mollattiin "huijariksi", vaikka yritin tosissani. Sadasta kilosta painoi jatkoi nousuaan, vaikka miten yritin. En vaan liikunnan lisäksi enää jaksanut kurittaa itseäni tarpeeksi ruuankin kanssa. Masentuneena tuli syötyä.
Kahden vuoden päästä olin lihonut "vain" kymmenen kiloa eli paino oli noin 113 kg. Sitten sain laihdutettua 105 kiloon, mutta joulumässäily vanhempien luona nosti painon KYMMENELLÄ KILOLLA! Tässä sitä nyt sitten ollaan. Vuosi on kulunut, paino on edelleen samassa pisteessä. Se sentään on positiivista, ettei kiloja ole tullut lisää. Opiskeleminen on auttanut asiaa, ei ole rahaa mässätä.
Lohdutusta tämä on sinulle ehkä siksi, että havaitset, ettet ole vielä aivan toivoton. Voi kuinka minä kaipaankaan lukion "läskejä" aikoja. Kokosi 44 ei todellakaan vielä ole suuri. Monet hyvin sopusuhtaisen näköiset ystäväni ovat saman kokoisia. Itse lyllerrän jo koossa 50/52 ja vituttaa.
Minunkin mieheni (eli tämä aiemmin mainittu poikaystävä) rakastaa minua tällaisena, mutta toki toivoo jo itsenikin kannalta, etten enää "kasvaisi". Lihavuus vaikuttaa jokapäiväiseen (henkiseen) elämään hyvin paljon. Ei voi pitää vaatteita, joita haluaisi, ei tehdä kaikkia asioita, joita haluaisi, häpeilee ulkomuotoaan, pohtii muiden ajatuksia itsestään jne. Itku tulee silloin tällöin rajuna. Miksi miksi miksi? Miksi olen tällainen, kukaan ei välitä muusta kuin ulkokuoresta, ihmiset halveksivat... Inhottavia ajatuksia.
Älä vaivu siihen uskoon, että vaikka miehesi rakastaisi sinua 120-kiloisenakin, voit edelleen jatkaa lihomista. Kilot tulevat hyvin nopeasti ja salakavalasti. Itse olisin todella onnellinen, jos pääsisin mittoihisi - mieti sitä.
Kuitenkin suuhun menee tavaraa, jota sinne ei tarvitsisi mennä. Ennen nautiskelua tulisi miettiä, mihin kaiken sen ruuan laittaa. Minne se menee? Vyötärölle, reisiin, perseeseen, käsivarsiin ja vaa'an lukemiin, jotka koko ajan kasvavat. Itseänsä jotenkin vaan huijaa, vaikka lihavuutensa tiedostaa. Ei katso kokovartalopeilistä (ja välttelee muitakin peilejä), leikkaa vaatteista kokolaput pois, etsii kaupungilla katseellaan itseään lihavampia ja jollain tavalla ajattelee, ettei vielä ole NIIN lihava kuin tuntee olevansa.
Mieti, haluatko elämältäsi tätä.
Yhdyn täysin rinnoin sun tuntemuksiin. Itse lihoin raskausaikana. Nyt painan n.103kg ja yläasteella 65kg. Silloin olin mielestäni niin lihava. Nyt harmittaa ku ei silloin tajunnut nauttia koostaan. Lopen kyllästyneenä tähän ittensä häpeämiseen ja inhoamiseen aloitin nutrilett dieetin. Tähän asti sujunut ihan hyvin, tosin oon nutrannut vasta pari päivää. Pirtelön maku oli aluksi aika kamala mut siihenkin tottuu.
Nutraukseen päädyin sen takia et sillä saa nopeasti tuloksia. Mun motivaatio ei pysy yllä ku hyvillä tuloksilla eli kunnon kerta pudotuksilla!
Oon kokeillut myös painovartioita monen monta kertaa, mut se ei oo mun juttu. Ei riitä sinni eikä mielenkiinto miettiä pisteitä, jos ei tiiä jonkin pistemäärää heti rupeaa tökkiin. Tosin tiedän moinia jotka ovat laihduttaneet pv:ssa ja onnistuneet hyvin.
Mä yritän nyt näin ja aion todella onnistua!! On jo minukin vuoro päästä penkomaan kauppojen vaaterekejä eikä vain kattelemaan!
Hirveän kauhiasti tsemppiä kaikille kilojen kans murehtiville!! Tavataan taas!
Olen itse ylipainoinen ja kärsin samasta ongelmasta. Aina päätän että nyt se alkaa,ja sitten taas..itsekuri ei todellakaan ole parhain. Nyt olis tulossa ulkomaan matka toukokuun lopulla ja olisi kiva olla muutamat kilot hoikempi...eli jos joku painii saman asian kanssa ja haluis kirjoitella ym..niin laitappa tälle palstalle vastausta!
Tosi kiva, että on tullut näin paljon ystävällisiä vastauksia. Mun painonpudotus ei oo vielä ihan kunnolla lähten käyntiin, mutta oon nyt saanu viikon ajan painon pysymään ainakin samassa. Nyt alan sitten sen pudotuksen. kirjoittelen taas... ja tsemppiä kaikille muillekin=)